Ehdinpä kolmikymmenvuotisen urani aikana Pihlajamäen ala-asteen koululla siemaista yhden jos toisenkin broilerinkoiven ja puurolautasellisen. Tuona aikana kouluelämä luonnollisesti koki valtaisan muutoksen, missä puurot ja vellit taisivat välillä mennä vauhdillakin sekaisin. Nyt olen jäänyt eläkkeelle ja laitellut kotikansliaani arkistokuntoon. Huomattavan määrän valokuvia lajitellessani heräsivät myös monet mieluisat muistot noista Pihlajamäen kouluvuosistani. Kiitän Pihlajamäen lähiölehden toimitusta, että se antaa tähän tarkasteluun tilaa lehdessään ja voin näin tavoittaa entisiä oppilaita ja vanhempia.

Sain oppilas Heli Itkoselta aikanaan hänen maalaamansa öljyvärityön 6. luokan jäähyväislahjaksi. Olen pitänyt sitä kotini seinällä – taulu kun on hieno ja lisäksi arvelin hänestä joskus tulevan “oikea” taiteilija. Ja kuinkas ollakaan, tapasin Pirkkolan plotilla taiteilija Heli Kuparisen joitakin vuosia sitten. Olipa upeaa nähdä häntä ja todeta opettajan aavistuksen oppilaansa tulevaisuudesta osuneen kohdalleen. Hänenkin koulumuistonsa olivat kaikin puolin positiivisia.

Omat muistoni liittyvät parhaimmillaan oppilaisiin ja vanhempiin. Erikoisesti Marrasjuhlat näyttävät olleen yksi noista itselleni tärkeistä asioista. Perustuihan sen onnistuminen johtokunnan kautta aktiivisiin vanhempiin.

Jokaisen luokan luokkatoimikunta hoiti oman aktiviteettinsa ja oppilaat pääsivät esiintymään usein varsin nimekkäidenkin kansallisten esiintyjien kuten Frööbelin Palikoiden vanavedessä. Tämä rakensi kummasti Pihliksen koulun yhteishenkeä, josta yhtenä ilmentymänä esimerkiksi Pihlis-koulupuseron hankkiminen. Monet teemat vilisevät mielessäni: Mörkökarnevaali, Samba-juhla, Lännen malliin, Tuulen viemää, Ennen Wanhaan, Monsterit jne.

Tiedän, että jotkut vanhemmat ovat jatkaneet tapaamisiaan noiden luokkatoimikuntavuosien jälkeenkin. Ja entiset opettajatoveritkin ovat sieltä tulossa perässä lukuvuosi kerrallaan. Yhä alueen koulujen johtokunnissa ja kansalaisjärjestöissä on samoja henkilöitä.

Myös monet oppilasikäluokat ovat kokoontuneet jälleentapaamisen riemuisissa merkeissä. Lieneekö joukossa jopa kouluajan perua olevia parisuhteita?

Mitäs jos yrittäisimme järjestää yhteistä tapaamista koulumuistojen merkeissä? Voisin näyttää dioja Samba-karnevaaleista 1981, Jukka Niirasen luokan pohoojaalaisista Kruumun häistä ja tietysti kouluun ja sen vuosikymmenten erivaiheisiin liittyviä otoksia. Samaan tarjoutuu tietysti kaikille muillekin tilaisuus ja mahdollisuus. Mitäs jos kaiveltaisiin koulumuistojen reppua oikein yhdessä?

Nyt, kun koulusäästöistä ja henkilökunnan lomautuksista 2009 taas puhutaan, melkeinpä hymyilyttää juttu Seuralehdessä vuodelta 1992, jossa haastateltiin Pihlajamäen koulun opettajia:

”Hallituksen rankka säästökuuri. Opettajat pelkäävät romahdusta.” Eiköhän samaa narinaa ala taas pian kuulua!

HEI, OTTAKAA YHTEYTTÄ! Katsotaan millaisen tapaamisen voisimme saada aikaan. Näillä kouluterveisilläni haluan lähettää terveiset ja kiitokseni kaikille yhteistyöosapuolille Pihlajamäen koululla; niin vanhemmille, opettajille kuin oppilaille.



Rauno Sarantaus, Pihlajamäen ala-asteen entinen rehtori (kuvassa monsterina vuoden 1990 Marrasjuhlissa
raunosarantaus[at]gmail.com

Tämä artikkeli on ilmestynyt Pihlajamäen lähiölehdessä 2/2009