Tauno-koira ihmettelee arkkitehtuurikotkotuksia ja kummia tolppia.

"Emäntä on innostunut Pihlajamäen arkkitehtuuripolusta ja pälpättää siitä minulle, vaikkei tällainen pieni rekkuraukka edes ymmärrä, mitä se arkkitehtuuri tarkoittaa."



Ensin tuli mieleen, että tarkoittaakohan se jotain arkkien rakentamista? Mutta ei kai se ilmastonmuutos vielä niin pitkällä ole, että arkkeja tarvittaisiin?

Ei ainakaan Pihliksessä, mehän ollaan täällä kuin Araratin vuorella. Jokainen pihlisläinen sen tietää: aina on kotiin ylämäki! Sitä ei nuo kaupungin virastoihmisetkään aina hiffaa, että huisin mäkisessä maastossa palvelulinjaa tosiaan tarvitaan ja tiet pitää aurata ja hiekoittaa kunnolla.

Arkkitehtuuri ei ole arkkien tehtailemista, kuittasi emäntä. Eikä se emännän mielestä liity siihen Arkki-ekoyhteisöönkään, joka keväällä 1980 valtasi tuossa meidän takapihalla sijainneen Säilän talon. Talo purettiin vuonna 2003, mutta sen pienoismalli nököttää siellä korkean kannon nokassa, niin kuin olisi itse Nooa sen siihen parkkeerannut.


Pienen koiran muistiin ei ole juurikaan jäänyt mitään arkkitehtuuriin viittaavia kokemuksia, vaikka tätä Pihlajamäkeä on tullut kierrettyä aikasen tiuhaan. Muistan kuitenkin tavanneeni ihan persoonakohtaisesti kaksi kaupunkisuunnitteluviraston arkkitehtia, jotka rapsuttivat minua kovasti, joten varmaan se arkkitehtuurikin on jotain kivaa.

Sitä paitsi tämän opastauluin merkityn arkkitehtuuripolun varrella on tosi komeita taloja ja niiden välissä hienoja maastoja. Niitä voi katsella, vaikkei arkkitehtuurista mitään ymmärtäisikään.

Terveisin Tauno

Kuvat: Riitta Sivonen (Tauno) ja Päivi Seikkula (arkkitehtuuripolku)

Tämä artikkeli on ilmestynyt Pihlajamäen lähiölehdessä 4/2008