Puistokummius on lyönyt hyvin läpi Pihlajamäessä. Enää ei herätä suurta hämmästystä jos ja kun rivipihlajamäkeläinen pitää silmällä lempipuistoaan, mahdollisesti osallistuu istutusten hoitoon tai ilmoittelee rakennusviraston yhteyshenkilölle kaatuneista puista. Toki joku saattaa vielä tokaista moisen kuuluvan yksin ja ainoastaan kaupungille, mutta enemmistö taitaa jo nähdä puistokummin touhut hyvässä valossa.

Viime aikoina olen usein törmännyt keskusteluun juniorijalkapallon kustannusten räjähdysmäisestä kasvusta. Onko jalkapallosta tulossa vain rikkaiden lasten temmellyskenttä? Kulujen nousun suurimpia syitä ovat olleet kalliit talviharjoittelutunnit ja ohjaajien palkkiot. 

Tapasin entisen Pihlajamäen asukkaan Ragni Malmstenin vähän ennen hänen yllättävää poismenoaan. Kun kysyin hänen kuulumisiaan, oli vastaus: ”Elän nykyisin metallikautta – hiukset ovat hopeaa, hampaat kultaa ja jalat lyijyä.”