Malmin läpi virtaavan Longinojan vaikutus asuinalueidemme lähiluontoon on suurempi kuin ehkä vielä – tai nykyisin ymmärrämme. Oja on nimestään huolimatta nykyisin oikeasti kaunis ja soliseva puro, arvoaan nostava ympäristökohde. Longinojalla kalat, linnut ja nisäkkäät viihtyvät ihmisten seurana.



Longinojan jo kunnostetut ja yhä kunnostuksen ala olevat purovarret tarjoavat viherväylän, joka halkoo Koillis-Helsingin Vantaanjoelta Suurmetsään kulkevana kiilana. Tuo väylä on hieno osa Helsinkipuistoa, joka alkaa meren edustan saarista jatkuen Vantaanjoen vartta pitkin ja yhdistyy keskuspuistoon Pitkäkoskella.

Voisitko uskoa, jos kerron purosta löytyvän siinä syntyneitä taimenia? Näitä jalokaloja jahtaamassa voi nähdä harmaahaikaroita tai kuningaskalastajia. Puron rannalta voi löytää aamuöisin kettuja rusakkojahdissa tai mäyrän sähisemässä. Luonto on monimuotoista ja hyvin hoidettuna siellä havaitsee kaupunkiympäristölle yllättäviäkin asioita – uskalla lähteä lähialueillesi luontoretkelle!

Talkoilla ojasta puroksi

Longinojan ympäristöä on kunnostettu jo vuosien ajan. Vapaaehtoinen talkootyö sai vauhtia kaupungin viranomaisiin, josta kaunis kiitos. Vuosittain vapaaehtoiset – veturina Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseura SKES - ovat kantaneet kiviä ja soraa paikoilleen luoden peratusta ojasta hiljalleen taas elämää täynnä olevaa puroa. Kunnostuksien tulokset ovat olleet huippuluokkaa ja tehdystä työstä on ollut iloa kaikille alueella vieraileville. Täällä luonnon helmassa ihmismieli lepää.

Oma historiani puron varrella sai alkunsa 80-luvulta. Malmi oli tuolloin hitaasti kasvava liityntäasema, jonka rakennuskanta valtasi hiljalleen ratojen varret. Tuolloin alle 10-vuotiaana seilattiin kavereiden kanssa ”Lonkalla” styrox-lautoilla pitkiäkin matkoja ylös alas. Oja oli kiva leikkikenttä, joka tarjosi uusia elämyksiä joka kerta siellä temmeltämässä käydessämme.

Nykyinen innostukseni Longinojaa kohtaan on peruja näistä leikestä – leikit ovat vain muuttuneet toisiksi ja vähän vakavammiksi.. Lapsuuteni leikkipaikka on muuttunut talkookunnostuskohteeksi, jonne ensimmäisien vuosien aikana yritimme saada rahaa kunnostuksissa tarvittavien kivien tai soran tilaamiseen. Hyvien ystävien ja sponsoreiden avulla se onnistui. Vuodesta 2008 alkaen Helsingin kaupunki on tarjonnut meille itse mahdollisuuden järjestää talkoita ilman suurempia kustannuksia toimittaen meille tarvittavan kiviaineksen.

Viihtyvyyttä viherkeitaasta

Suurimpia muutoksia puronvarsi tulee kuitenkin kokemaan Longinojanraitin rakennustöiden aikana ja niiden jälkeen. Latokartanontien alikulku helpottaa koululaisten lisäksi ulkoilijoiden mahdollisuuksia nauttia viherkeitaastamme helposti ja ennen kaikkea turvallisesti.

Alikulun lisäksi uudet sillat ja niiden ympäristö antaa tilaisuuden tarkkailla puron elämää. Helsingin kaupunki onkin jo luvannut materiaalin siltojen ympäristön kunnostamiseen ja siltojen rakentamisen aikana urakoitsija Fin-Seula Oy ottaa huomioon puron sielun ja toimii mahdollisimman hellävaraisesti sitä kohtaan.

Longinojan seutu vaatii huomiota talkooväeltä myös tulevaisuudessa – ympäristönhoidossa aina löytyy kehittämisen varaa. Longinojan varrelle voisi luoda esimerkiksi jo valmiiseen kevyenliikenteen verkostoon opastetun luontopolun. Reitistöön mahtuisi osa-alueita pelto-, niitty-, metsä-, puro- ja kaupunkialueiden maisematyypeistä. Tervetuloa tähän kehittämistyöhön!

Huolehditut luonnonympäristöt kohentavat kaupunginosien viihtyvyyttä ja arvoa. Nauttikaamme kaikki entisen ojan, nykyisen puron varrelle kulkevat hienosta viherkeitaasta, jonka tilan parantamisen eteen ovat tehneet töitä niin vapaaehtoiset kuin viranomaistahot.

Teksti: Taimenmies Juha Salonen
Kirjoittaja on Skes Ry:n Longinoja-projektin moottori

Tämä artikkeli on ilmestynyt Pihlajamäen lähiölehdessä 3/2009