Helsingin alueella on parisenkymmentä puroa, joista monet on kuitenkin nimetty ojiksi, esimerkiksi Vantaanjokeen laskeva Koillis-Helsingin läpi kulkeva Longinioja. Longinojan valuma-alueen pinta-ala on 9 neliökilometriä. Longinoja on Vantaanjokeen laskeva ensimmäinen sivuhaara, joka toimii 26 000 asukkaan valuma-alueena.

Helsingin purojen nimeämisessä poikeuksen toiseen suuntaan tekee valuma-alueeltaan suurin puro eli Iso-Huopalahteen laskeva Mätäjoki, joka nimestään huolimatta luetaan puroksi. Pikku-Huopalahteen taas laskee Mätäpuro, jonka aiempi nimi oli Haaganpuro.

Aikojen saatossa ennen viemäriverkoston rakentamista monia Helsingin puroja on käytetty likaviemäreinä. Purojen nimiin viemäri ei sentään ole koskaan tiettävästi päässyt. Tosin edelleen Helsingin puroihin silloin tällöin pääsee nestettä, joka kuuluisi viemäreihin tai ongelmajätteisiin.

Longinojan uoma on perattu ja suoristettu ojamaiseksi sotien jälkeen alueen maankuivatuksen lisäämiseksi. Monistakin eri syistä Longinojan taimenkanta hävisi kokonaan. Virtavesien hoitoyhdistyksen istutuksilla taimenkanta on saatu palaamaan Longinojaan. Suomalaisen Kalastusmatkailun Edistämisseura SKES aloitti kunnostustoimet
Longinojassa vuonna 2001 ja viime vuosina myös Helsingin kaupunki on kiitettävästi osallistunut kunnostustöihin.

Longinojan kunnostussuunnitelmien pohjana on käytetty karttaa vuodelta 1870, jossa näkyy uoman alkuperäinen linjaus ennen suoristamista. Nyt kun Longinojaa on kunnostettu takaisin puromaisemmaksi, niin olisi myös aika antaa sen näkyä puron nimessä. Longinojan tulisi siis olla vaikka Longinpuro. Puromaisempia nimiä kaipaavat myös mm. Vantaanjokeen laskeva Näsinoja-Tuomarinkylänoja sekä Vanhankaupunginlahteen laskeva Viikinoja. Nimenmuutokset lisäisivät purojen läheisyydessä asuvien ihmisten tietoisuutta puroistaan. Se taas lisäisi purojen arvostusta. Arvostuksen lisääntyminen taas todennäköisesti vähentäisi purojen käyttämistä likaviemäreinä.

Teksti: Vesa Koskela

Tämä artikkeli on ilmestynyt Pihlajamäen lähiölehdessä 1/2010