Pihlajamäen oma poika Juno sanailee syksyn käyntiin. Räppäri Juno, oikealta nimeltään Jon Korhonen nousee sunnuntaina 6.9. Pihlajapäivän esiintymislavalle – jos nousee. Hän saattaa nimittäin myös olla Naistenklinikalla jännittämässä esikoistaan tähän maailmaan.

Jos nimi on enne, kuten väitetään, 22-vuotias muusikkomme osannee handlata synnytysaikataulun pihlajamäkeläisiä suosivaksi, sillä roomalaisessa mytologiassa hänen taitelijanimensä viittaa äitiyden ja synnytyksen suojelijaan.

Kallioihin ja tarinoihin leimautunut

Pihlajamäkeläiseksi julistautuva punkkarin poika Juno ei ole asunut alueella neljään vuoteen ja muutti lähiöön Kruunuhaasta vasta viidesluokkalaisena, mutta silti hän mieltää itsensä sielultaan pihlisläiseksi.

– Ihminen on sieltä, missä hän asuu tietyt kasvuvuodet. Minulla on täällä paljon kavereita. Joillakin menee huonosti ja toisilla on lapsia. Moni kaveri on myös kuollut, Juno kertoo.

– Monet kammoavat lähiöitä ja kuvittelevat, että täällä on pelkkää kurjuutta. Se ei pidä paikkansa. Itse olen jäänyt Pihliksen tarinoihin koukkuun.

Näitä tarinoita suodattuu Junon musiikkiin, joka kertoo elävästä elämästä ja vanhoista kokemuksista. Musiikinteon hän aloitti 16-vuotiaana vuonna 2001. Nyt työn alla on kahdeksas levy:

- Päivätyö Meiran kahvitehtaalla hidastaa musisointia, mutta pitää rutiinit yllä, hän kuittaa.

Räppiä, rauhaa ja rakkautta

Neljäsosaltaan kenialaisena Juno on peruspetteriä eksoottisemman näköinen. Valitettavasti hän ei ole välttynyt rasismilta Pihlajamäen kaduilla:

– Kun olin lapsi, jotkut aikuiset huutelivat rumia perääni. Opin olemaan välittämättä.

Rauhaa rakastavalta tämä sympaattinen rastapää tosiaankin vaikuttaa. Kun kysyn, mihin hän sijoittaisi itsensä poliittisuusakselilla, hän vastaa kuuluvansa hippiosastoon.

Kukkaiset ovat Junon terveiset pihlajamäkeläisillekin:

– Pitäisi unohtaa lähiöuhoaminen ja tehdä vaikka lapsia!

Teksti: Tanja Railo, kuvat: Vesa Koskela

Tämä artikkeli on ilmestynyt Pihlajamäen lähiölehdessä 2/2009