Pihlajamäessä toimii lukuisia yrityksiä, joista tiedämme vain nimen kyltissä, jos sitäkään. Pihlajamäen lähiölehti päätti antaa alueen yrityksille itselleen tilaisuuden ”heittää toimittaja pallona” seuraavaan mielenkiintoiseen yritykseen. Pallo pomppi kuitenkin ensin itse Rapakiventien alkuun, jossa kerrostalon alakerran ikkunassa lukee Salaattisiskot.

Ikkunoiden takaa paljastui kahden tehonaisen, Eija ja Nina Haaksikarin yritys, joka tarjoaa tuotteitaan ja palvelujaan niin yksityisille kuin yrityksillekin. Liikeidean ytimen tiivistää Eija:

– Myymme pääasiassa salaatteja ja täytettyjä patonkeja. Niitä voi ostaa täältä tai tilata puhelimitse suoraan kotiin tai työpaikalle. Kuljetus ei maksa mitään.

Kotiinkuljetuspalvelun asiakkaina on mm. monia pihlajamäkeläisiä vanhempia henkilöitä, jotka eivät aina jaksa tai pysty itse laittamaan ruokaa. Ruokaisat salaatit ja täytetyt patongit ovat hyvä vaihtoehto muille kotiinkuljetettaville ruuille. Valinnanvaraakin on, sillä niin salaatteja kuin patonkejakin löytyy 15 erilaista valmista sorttia. Jos niistä ei löydy, niin sitten yritetään saada sopiva tuote aikaiseksi. Salaattien hinnat ovat 5,50 – 6.00 euroa ja patonkien 4,30 euroa, kotiin kuljetettuina.

– Jos kotiinkuljetuksen haluaa siinä puolen päivän aikoihin, niin tilaus kannattaa tehdä kello kymmeneen mennessä. Ovi meillä avataan viimeistään aamukuudelta, yleensä siinä pian viiden jälkeen, Nina opastaa.

Kylmäkeittiön yhteydessä olevassa pienessä myymälässä on tarjolla lisäksi hyvää kahvia, tuoretta pullaa, sämpylöitä ja kesäksi on luvassa jäätelöä. Lukuisat yritykset käyttävät Salaattisiskoja myös neuvottelukahvitusten hoitamisessa. Markkinaalue ulottuukin reilusti Pihlajamäen ulkopuolelle. Nina, Eija ja yksi työharjoittelija huolehtivat ruokatuotannosta, Nina hoitaa yrityskahvitukset ja muissa kuljetuksissa on apuna lisäksi yhdestä kahteen henkeä.

– Näissä tiloissa ja näillä resursseilla ei toimintaa ole mahdollista juuri laajentaa eikä perusliikeideasta passaa lipsua. Siksi meillä ei ole tarjolla lämmintä ruokaa eikä esimerkiksi varsinaista pitopalvelua astioineen päivineen. Aina kannattaa kuitenkin kysyä, onnistuuko, sillä näilläkin eväin saa hyvät juhlat järjestettyä, Nina toteaa.

Helsingin puhtain salaattilaatu

Salaattisiskot eivät ole itseään mainostaneet, sana on levinnyt suusta suuhun, yrityksestä toiseen.

Tyytyväinen asiakas on paras markkinoija ja paras kilpailutekijä on laatu. Salaattisiskojen kaikki tuotteet tehdään itse parhaista raaka-aineista.

– Laadusta tinkiminen saisi heti pahat kellot soimaan. Siihen ei ole varaa. Mutta on meillä ihan todistetustikin Helsingin puhtain salaattilaatu; se kävi ilmi viime kesänä, kun terveystarkastajat tekivät alan yrityksissä erityistarkastuksen, nauraa Eija.

Haaveena kahvila

Eija ja Nina – äiti ja tytär muuten – ovat asuneet Pihlajamäessä jo yli 30 vuotta. Oman yrityksen perustamisesta he haaveilivat kymmenen vuotta ja Pihlajamäki tuntui parhaalta vaihtoehdolta, olihan täällä jo valmiina hyvä yhteysverkosto ja selvä tilaus tämäntyyppiselle yritykselle.

– Tiloja ei meinannut millään ensin löytyä, mutta sitten pääsimme tähän. Tilat ovat muuten ihan hyvät, mutta ostariin nähden vähän sivussa ja autopaikkoja on vain pari. Paperisodan jälkeen toiminta saatiin kuitenkin pyörimään ja joulukuun alussa meille tulee tässä neljä vuotta täyteen, Eija kertoo.

Äidin ja tyttären yhteistyö sujuu hienosti, vain yksi isompi kähinä on koetellut.

– Jos toisen naama alkaa kyllästyttää, niin onneksi työtiloina on kaksi eri huonetta, Nina naurahtaa.

Haaksikarit haaveilevat nyt omasta kahvilasta, joka ei olisi kaljabaari, vaan josta saisi hyvää kahvia ja virvokkeita sekä herkullisia leivonnaisia ja suolaistakin syötävää. Tiloja on jo etsitty, mutta sopivaa ei ole vielä eteen tullut.

Pallo pyörii

Nina ja Eija Haaksikari vierittivät pallon seuraavaan yritykseen, joka on aivan naapurissa. – Asennus-Vate Oy:n kaverit käyvät tässä meillä silloin tällöin, mutta en yhtään tiedä, mitä pojat työkseen puuhaavat, Eija kertoo. Sinne sitten seuraavaksi.

Teksti:
Riitta Sivonen

Tämä artikkeli on julkaistu Pihlajamäen lähiölehdessä 1/2007.