Pihlajamäki on korkeille kallioille ja niiden välisiin laaksoihin rakennettu luonnon omia linjoja seuraava luonnonläheinen kaupunginosa. Pihlajamäki sijaitsee laajan Helsinkipuiston kupeessa ja Vantaanjoen läheisyydessä.

Vantaanjoki

Vantaanjoki ja sitä rajaavat viheralueet ovat osa Helsinkipuistoa. Kuva: Tuomas Työrinoja.

Kaupunki kallioilla

Pihlajamäki on osa pitkää lounais-koillissuuntaista harjannejaksoa, jota ympäröivät savitasangot. Pihlajamäen lähiö rakennettiin pääosin kallioiselle, havupuuvaltaiselle alueelle, jonka jyrkät rinteet hahmottuvat selkeästi maisemassa. Kalliolaet kohoavat ympäröiviä laaksoalueita jopa 35 m korkeammalle.

Kapea murroslaakso jakaa selänteen kahtia. Rinteet, laaksot, laet, kurut ja kanjonit vuorottelevat, avokalliota on näkyvillä paljon, eheinä pintoina, porrasmaisina pahtoina ja pyöristyneinä "valaanselkinä". Luonnonkasvillisuus on runsasta ja puusto on havupuuvaltaista sekapuustoa. Mänty on kallioiden valtapuu, mutta seassa kasvaa usein myös pihlajaa.

Vaikka rakentamattomia alueita leimaa luonnonläheisyys, maastoa on muokattu paikoin voimakkaasti. Rikkoutunut maasto on muokattu loivasti kumpuilevaksi nurmipinnaksi. Istutettua kasvillisuutta on vähän ja sekin on selvästi alisteista luonnonkasvillisuudelle. Pihlajamäen pohjoisosan alavimmilla alueilla on käytetty enemmän istutettua kasvillisuutta tilaa rajaavina massaistutuksina.

Luontonähtävyydet
(ks. myös Pihlajamäen nähtävyydet)

Tärkeimmät luontokohteet ovat Rapakiventien varrella olevat Suomen vanhimmat hiidenkirnut, joista toinen on yksi Suomen suurimmista hiidenkirnuista, Viipurin rapakivialueelta alueelle kulkeutuneet siirtolohkareet, Vuolukiventiellä korkealla kallioiden välissä oleva Sorsalammikko, koillisen moottoritien lähellä olevat Porraskalliot, joilta voi Viikin peltojen yli nähdä Vanhankaupunginlahdelle ja kaupungin keskustaan sekä useat pienemmät tai suuremmat lehtoalueet, joista osa on tällä hetkellä uhanalaisia.

Historiallisista kulttuurikohteista tunnetuimpia ovat Aarnikanmäellä olevat ensimmäisen maailmansodan ajoilta peräisin olevat venäläisten rakennuttamat juoksuhaudat, mukulakiviset tykistötiet sekä Pihlajamäen naapurina oleva Malmin hautausmaa, jonka aluetta aikaisemmin käytettiin armeijan (lääninrakuunoiden) harjoitusalueena. Jopa Porraskallioiden alkuperäinen ruotsinkielinen nimi (Stallberget) viittaa sen lähellä olleisiin hevostalleihin. Porraskallioista on 1930-luvulla hakattu työttömyystöinä Helsingin kaupungille katukiviä (nupukiviä) ja jopa Tallinnan sotilasakatemian portaat.

Monilta pihoilta ja mm. leikkipuisto Maasälvän alueelta löytyy Viipurin alueen rapakivestä muodostuneita suuria siirtolohkareita. Ne tunnistaa pyörökuvioinnista.

Sorsalammikkoa kutsuttiin ennen sen puhdistamista nimellä Mustasuo. Kun Pihlajamäkeä linnoitettiin, se oli hevosten juottopaikka.

org_sorsia1.jpg
Sorsalammikko on entinen suonotkelma (Mustasuo) Vuolukiventien alueella korkealla kallioiden välissä. Kuva: Aune Greggas.

Porraskallioiden alkuperäinen nimi oli Stallberget lähellä olleiden tsaarin hevostallien mukaan. Porraskallioiksi niitä alettiin kutsua, kun niistä oli hakattu katukiviä ja ne alkoivat muistuttaa portaita. Katukiviä tehtiin erityisesti 1930-luvun pula-aikana työttömyystöinä.

org_pihlajamaki2005.jpg
Näkymä Porraskallioilta Pihlajamäen keskustan suuntaan. Kuva: Aune Greggas. 

Pihlajiston ala-asteen koulun pihalla on rauhoitettu vaahtera. Se valittiin vuonna 2000 Helsingin kauneimmaksi vaahteraksi.

Pihlajamäen tärkeimmät lehdot ovat Rapakiventien ja Marmoritien välillä olevassa puistometsässä sekä moottoritien ja Pihlajiston välissä oleva tällä hetkellä uhanalainen lehtoalue, jossa kasvaa myös jalavia. 

Pihlajiston alueelta, Viikinmäen ampumaradalta ja Jokeriväylän luiskalta on löytynyt harvinaisia kukkia ja hyönteisiä, mm. keltasauramo, eräs pistiäislaji ensimmäistä kertaa ja mm. mehiläishukka.

Lue lisää Pihlajamäen luonnosta:

Vuoren alta jäiseen  mereen
Vuorijalavia Viikin yrityspuistossa
Läpi harmaan kiven – jäkälät maasälvän maisemassa