linnoistteet- Harvoin näkee niin keskittynyttä kuulijakuntaa, kommentoi yksi monista, joka oli tullut Pihlajamäki-seuran vuosikokoukseen 18.11. kuuntelemaan arkeologi John Lagerstedtin esitystä Pihlajamäen ensimmäisen maailmansodan linnoitteista. Näiden juoksuhautojen historiaan liittyy kiinalaisia rakentajia, rangaistusvankeja, kallioluolia,...

 

Juha Vuorela:

Esitelmä ensimmäisen maailmansodan linnoituslaitteista Pihlajamäessä

Pihlajamäki-seura järjesti keskiviikkona 18.11.2015 Pihlajamäen nuorisotalolla tilaisuuden, jossa Museoviraston arkeologi John Lagerstedt piti esitelmän. Esitelmän aiheena olivat Pihlajamäen ensimmäisen maailmansodan aikaiset linnoitteet. Moni alueella liikkunut on varmasti huomannut Aarnikanmäellä ja muuallakin lähiympäristössä juoksuhautoja ja muita kummallisen näköisiä vanhoja rakennelmia. Näihin kaikkiin toi lisää tietoa Lagerstedtin erinomainen esitelmä. Näki selvästi, että hänellä on kokemusta ja tietoa aiheesta runsaasti. Lagerstedt kertoi, että hän on tutkinut pääkaupunkiseudun ensimmäisen maailmansodan aikaisia maalinnoitteita jo noin kolmenkymmenen vuoden ajan. Silti noin 400:sta jäljellä olevasta kohteesta jokunen on vielä näkemättä.

Vuonna 1914 syttynyt ensimmäinen maailmansota mullisti Helsingin ja helsinkiläisten elämän. Venäläiset olivat sijoittaneet Itämeren laivastonsa parhaat alukset Kruunuvuorenselälle, ja he pelkäsivät saksalaisten hyökkäävän laivojen kimppuun. Laivastoaseman suojaksi rakennettiin vahva maa- ja merilinnoitus (venäjäksi Krepost Sveaborg, suomeksi Viaporin linnoitus). Linnoitusta ei siis tehty itse Helsingin, saatikka helsinkiläisten siviilien, suojaksi. Yksi osa tuota maarintamaa ovat Pihlajamäen linnoitteet, jotka rakennettiin vuosina 1915–1918. Linnoitustyön aloittivat aluksi venäläiset sotilaat, mutta suurimman osan tekivät tavalliset suomalaiset työmiehet ja -naiset. Heitä tuli kaupunkiin kauempaa maakunnistakin. Linnoitustyömaa oli erittäin suuri työllistäjä.

Aikanaan suurta huomiota herättivät kiinalaiset, joiden on huhujen mukaan väitetty jopa rakentaneen kaikki linnoitteet. Lagerstedtin mukaan vuonna 1916 työvoimapulan takia Suomeen tuotiin Venäjältä metsätöihin noin 3 000 kiinalaista (joidenkin lähteiden mukaan osa oli myös tataareja). Heistä osa saattoi olla rangaistusvankeja ja osa ilmeisesti vapaaehtoisesti mukaan lähteneitä. He eivät kuitenkaan olleet Suomessa kuin 3–6 kuukautta. Tämän jälkeen heidät siirrettiin takaisin Venäjälle, koska he olivat aiheuttaneet monia häiriöitä. Kuitenkin niiden muutaman kuukauden aikana he olivat tehneet lähtemättömän vaikutuksen kaupunkilaisiin, jotka eivät olleet koskaan ennen nähneet niin eksoottisten kansojen edustajia kotikonnuillaan niin suurissa määrin.

Pihlajamäen alueella sijaitsi aikanaan kaksi tykkipatteria, joista toinen on edelleen jotenkuten nähtävissä Rapakiventien pohjoispuolella Aarnikanmäkeä vasten. Tien vieressä on kellaria muistuttava tykkimiehistöjen betoninen suojahuone (”korsu”), jonka molemmilla puolilla on ollut kaksi jyrkkää kaaritulta ampuvaa mörssäriä. Tästä hieman eteenpäin Pihlajamäen ala-asteen koululle päin mentäessä samalla puolella tietä on luola, joka on louhittu 1. maailmansodan aikana. Se varustettiin betonisella ulkoseinällä v. 1938, ja oli aktiivisessa käytössä talvi- ja jatkosodan aikana.

Yhden paikalla olleen kuulijan muistojen mukaan siellä sijaitsi tuolloin ammuslataamo. Tien toisella puolella, hiidenkirnuja vastapäätä, oleva luola on taas uudempi. Se on 1960-luvulta ja liittyy viemäröinteihin. Vuolukiventien varrella sijaitsevien kerrostalojen takapihalla olevien betonisten perustusten tarkoitus taas jäi arvoitukseksi, johon luennoitsijakaan ei osannut vastata.
tsaarinporsaat

Vuolukivenpuistossa sijaitsevien 20 jättimäisen betonikuution käyttötarkoitus on mysteeri. 

Aarnikanmäellä on hyvin säilyneitä taistelu- ja yhdyshautoja, joita kansanomaisesti joskus kutsutaan juoksuhaudoiksi. Eri hautatyypit eroavat Lagerstedtin mukaan siitä, että taisteluhaudoissa on pohjalla toisella sivulla koroke jonka päälle sotilaat ovat voineet nousta ampumaan. Yhdyshaudat taas nimensä mukaisesti yhdistävät eri ampuma-asemat, tähystysasemat ja suojahuoneet yhdeksi suureksi verkostoksi. Aarnikanmäellä on eräs kohde, joka on ainutlaatuinen koko Helsingin maarintaman alueella. Missään muualla ei ole tavattu yhdyshautaa, jonka seinämät on erittäin siististi porrastettu. Lagerstedtin oma näkemys on, että porrastus on tehty haudan kattamista varten. Hauta on nimittäin rinteessä ja avoin vihollisen oletettuun hyökkäyssuuntaan päin.

Aikalaisen venäläisen linnoittamisohjesäännön mukaan tällainen vihollisen tähystykselle ja tulelle avoin hauta tuli kattaa. Haudan kattaminen on kuitenkin ehkä jäänyt aikanaan kesken. Tämä yhdyshauta ja koko Aarnikanmäen linnoituskokonaisuus muiden kulttuuri- ja luontoarvojen kanssa on hyvin vahva peruste sille, että alueella ei tulisi rakentaa taloja.

Eräs henkilö kommentoi, että harvoin näkee niin keskittyneesti esitelmöijää kuuntelevaa porukkaa! Eikä se mikään ihme ole, paikallishistoria on erittäin mielenkiintoista ja Lagerstedt oli erittäin hyvä puhuja. Oli suuri harmi, että nuorisotalon videotykki ei suostunut yhteistyöhän yhdenkään tietokoneen kanssa, joten esitelmän PowerPoint-esitystä ei nähty. Koska lukuisat valokuvat jäivät näkemättä, on Pihlajamäki-seura päättänyt järjestää esityksen uudelleen vuoden 2016 alkupuolella.

Lisätietoa kaipaaville voi varauksetta suositella John Lagerstedtin kirjaa Viaporin maarintama – retkiopas ensimmäisen maailmansodan linnoitteille (Helsingin kaupunginmuseo, 2014) sekä Sirkku Laineen kirjaa Ensimmäisen maailmansodan aikainen maalinnoitus Helsingissä (Helsingin kaupungin rakennusvirasto, 1996). Jälkimmäisestä löytyy Pihlajamäen alueen kartta, jossa näkyvät linnoitteet (s. 56-57).

Lisäksi John Lagerstedtin aiheeseen liittyvä gradu ja muuta mielenkiintoista aineistoa löytyy hänen nettisivuiltaan: http://helsinki.academia.edu/JohnLagerstedt

John Lagerstedt Kannattaa myös käydä katsomassa Lagerstedtin 1990-luvun lopulla tekemät www-sivut: http://www.novision.fi/viapori/avaus.htm