Arvolähiön kasvot vaarassa

271
org_1197360263_nakoalakaupunki_1.jpg
org_1197360263_nakoalakaupunki_1.jpg

1960-luvun Pihlajamäki on suojeltu asemakaavalla. Nyt arvolähiön kasvot ovat vaarassa, kirjoittaa Sulo Savolainen, sillä asemakaavan muutos uhkaa Pihlajamäen tärkeintä julkikuvaa. Pihlajamäkeen saavutaan Helsingin keskustasta kiertäen mahtavaa Porraskalliota. Tulijan eteen ilmestyvät kallioista kasvavat tornit, jotka olivat aikansa vaikuttavimpia asuintaloja, oikeata vau-arkkitehtuuria.

Arvolähiön kasvot vaarassa

1960-luvun Pihlajamäki on suojeltu asemakaavalla. Asemakaavan muutos uhkaa sen tärkeintä julkikuvaa. Arkkitehti Olli Kivinen kuvitteli uljaan uuden kaupunginosan sisääntulonäkymän ja arkkitehti Lauri Silvennoinen jalosti kuvitelman todellisuudeksi. Pihlajamäkeen saavutaan Helsingin keskustasta kiertäen mahtavaa Porraskalliota. Tulijan eteen ilmestyvät kallioista kasvavat tornit, jotka olivat aikansa vaikuttavimpia asuintaloja, oikeata vau-arkkitehtuuria. Niitä kelpaa esitellä Helsingin designpääkaupunkivuotena ja Pihlajamäen 50-vuotisjuhlavuotena. Näkymä on lähes viimeinen, jota ei ole peitetty myöhemmin tehdyllä, tasoltaan vaatimattomalla tai jopa alueen henkeen sopimattomalla täydennysrakentamisella.

Asemakaavan merkinnöillä aiotaan muuttaa Pihlajamäentien ja Pihlajistontien risteyksessä oleva yleisen rakennuksen tontti asuinkerrostalojen korttelialueeksi. Vireille on pantu prosessi, jonka tuloksena pahimmillaan muutamalla kartalle tehdyllä kynänpiirrolla tehdään mahdolliseksi korvaamaton vahinko. Kuulutuksella on ilmoitettu, että suunnitelma on nähtävissä tietyissä paikoissa, ja niihin voi ottaa kantaa 2.3.2012 mennessä. Näytteillä on kuitenkin paperi, joka osoittaa vain kohteen sijainnin. Kuinka suunnitelmaan voi ottaa kantaa? Sen voi toki sanoa, että erittäin vilkkaan liikenneväylän varrella oleva paikka on huono asumiselle. Senkin voi sanoa, että rikkomatta kauniita kallioita ei tontille mahdu kunnolla kerrostaloja. Lisäksi voi todeta, että asuintalot olisivat irrallaan muusta kaupunkirakenteesta, joka ympärillä muodostaa selviä suurehkoja kokonaisuuksia. En suinkaan vastusta asuntojen rakentamista, mutta tämä paikka ei ole mielestäni siihen sopiva.

Kyseinen yleisen rakennuksen tontti sijaitsee Pihlajiston koulun vieressä. Se on alun perin ajateltu uimahallin sijoituspaikaksi. Uimahallia alueelle ei ole saatu asukkaiden vuosikymmenien aikana tekemistä aloitteista huolimatta. Väestöpohjan on sanottu olevan liian pieni. Nyt paikka on yli 20 000 asukkaan jatkuvasti kasvavan elinpiirin keskellä hyvien bussiyhteyksien risteyskohdassa. Uimahalli mahtuisi tontilla olevaan vanhaan kalliolouhokseen niin, että nykyinen maisema säilyisi. Rakennuksen pääjulkisivun voisi muodostaa luonnonkallio, jonka yläpuolelle nousisi vain seinän yläosan ikkunarivi. Kannattaako tällainen mahdollisuus hävittää tulevilta polvilta, jos sitä ei juuri nyt voi käyttää? Uimahallin tarve säilyy, vaikka päättäjät ja virkamiehet vaihtuvat.

Eräs myöhemmällä urallaan suuresti arvostettu arkkitehti meni vanhemman kollegansa toimistoon töihin. Ensimmäisenä ja samalla viimeisenä työpäivänään hän sanoi työnantajalleen: ” Kuule, sinun kynäsi on kuin taikasauva. Kaikki, mihin sillä kosket muuttuu p…..ksi!” Mitähän, jos tällä kertaa jätettäisiin taikasauva pöydälle!

Sulo Savolainen, arkkitehti Helsinki