Skotti Robbie Hill on nuoresta iästään huolimatta blueskonkari. Suomesta on tullut hänen uusi kotimaansa kiitos bluesin. Sille on myös Pihlajamäki omistautunut.
On Robbie Hillin isän vika, että pojasta tuli bluesmies. Isä on suuri bluesmusiikin fani, jolla on laaja kokoelma alan levyjä, muun muassa kaikki Muddy Watersin albumit mutta myös Jimi Hendrixin tuotanto.
Hill opetteli soittamaan korvakuulolla.
– Isän levyt olivat minun musiikkikouluni, ja tarkkakorvaisena hän ohjasi soittamistani oikeaan suuntaan, Hill sanoo.
Robbie Hill, 29, on syntyään skotlantilainen. Hän kasvoi pienellä Leven-nimisellä paikkakunnalla Skotlannin länsirannikolla. Jos bluesin diggaaminen ei ole tyypillistä nuorten parissa kaupungeissa, ei se ollut sitä 8 000 asukkaan paikkakunnallakaan.
– Tunsin itseni siellä hieman ulkopuoliseksi. Täällä Suomessa tunnen kuuluvani enemmän joukkoon. Pidän suomalaisten suoruudesta, Hill kertoo.
”Mene Suomeen!”
Suomeen skotti ei tullut sattumalta eikä naisen perässä. Maahanmuutto oli harkittu päätös. Hän tuli tänne bluesin takia.
– Kun saavuin tänne kolme vuotta sitten, en tuntenut ketään. Minulla oli vain mukana kitara ja lista joistakin bluestahoista Suomessa. Jo ensimmäisenä iltana tiesin, että olin tullut oikeaan paikkaan, koska päädyin jammailemaan ravintola Libertyn klubille.
Vinkin lähteä Suomeen Hill sai Lontoossa asuvalta amerikkalaiselta Otis Grandilta, jota Hill pitää oppi-isänään. Ensimmäisen kerran he soittivat yhdessä, kun skotti oli 21-vuotias.
– Brittein saarilla blues ei nykyään ole kovassa huudossa. Otis kertoi minulle Suomesta, että siellä on pieni mutta hyvä bluesskene. Sain kuulla Lahden bluesmafiasta ja Finnish Blues Societystä, Hill muistelee.
Saavuttuaan Suomeen hän otti yhteyttä Blues Societyn Pete Hoppulaan, joka antoi muusikolle listan paikoista, joissa soitetaan bluesia.
– Minuun suhtauduttiin tosi hyvin. Finland is a bluesy place, Hill kiittelee.
Pihliksen kansainvälinen vahvistus
Ensimmäisen kuukauden Hill asui retkeilymajassa. Alkuun pääseminen vieraassa maassa oli hankalaa, mutta asiat alkoivat pikkuhiljaa rullata. Nyt hän työllistää itsensä musiikilla ja asustaa Pihlajamäessä, missä hän on asunut jo puolitoista vuotta.
– Pidän Pihliksestä. Ensi alkuun se tuntui olevan kaukana keskustasta. Nyt en haluaisi muuttaa täältä pois. Täällä on mukavia ihmisiä, ja luonto on aivan mahtavaa, Hill sanoo.
Robbie Hill esiintyy bändinsä kanssa Pihlajamäki goes Bluesissa lauantaina 6. kesäkuuta. Jo huhtikuussa moni näki hänet kotikulmilla esiintymässä PgB-kannatusbileissä. Siellä Hill isännöi avoimen lavan klubia, joka houkutteli monenlaisia taitureita esiintymään. Yhteen pelaaminen muiden kanssa tuntuu olevan verissä.
– Vedän maanantaisin bluesklubia Bar Mendosinosissa Eerikinkadulla. Ja joka keskiviikko minulla on Leppävaarassa Bar Basessa klubi nimeltä ”Robbie Hill presents: Blues, Soul, Rock & Roll”.
– Tykkään paljon vetää klubeja ja soitella muiden kanssa, mutta eniten pidän omista keikoistani ja vieläkin enemmän kiertueista. Voisin aina olla kiertueella, ja aina palata Pihlikseen, Hill nauraa.
Kiertueelle Hill pääsee ensi syksynä, kun hänen toinen albuminsa tulee ulos. Levyä hän tekee tuottajan Davide Florenon kanssa. Suunnitteilla on kiertely Hollannissa ja piipahdus Brittein saarilla. Hän pääsee muun muassa soittamaan Edinburghiin yhdessä Erja Lyytisen kanssa.
– Minulla on nyt enemmän kysyntää Skotlannissa, kun olen saanut näyttöjä täältä.
Aina ei tarvitse olla niin vakavaa
Robbie Hilliä on kuvailtu veikeäksi showmieheksi. Mitä ihmettä, bluesko muka hauskaa?!
– Blues on muodoltaan yksinkertaista, mutta ei helppoa. Musiikki täytyy sisäistää, jotta sillä olisi vaikuttavuutta. Bluesin ei kuitenkaan tarvitse aina olla niin surullista. Se voi myös olla iloista ja irrottelevaa, Hill sanoo.
– Nuorempana olin tiukempi sen suhteen, miten bluesia sopi soittaa. Ajattelen nyt hieman avoimemmin, vaikka yhä haluan kytkeä kitarani suoraan vahvistimeen ja olla käyttämättä mitään efektejä.
Hillin musiikilliset vaikuttajat ovat enimmäkseen Chicago-bluesin nimiä: Magic Sam, T-Bone Walker, BB King.
– Kun esitän kovereita, jätä niihin oman leimani. En halua yrittää kuulostaa samalta.
Hill kirjoittaa myös itse musiikkia. Ensimmäisen levynsä ”Price To Pay” kymmenestä kappaleesta seitsemän on omaa käsialaa.
– Omassa musiikissani on rosoista juurevuutta, mutta myös nykyaikaisia elementtejä ja vaikutuksia soulista, ei niinkään rockista.
Myös jazz on lähellä Hillin sydäntä. Hän oli trionsa kanssa vasta esiintymässä April Jazzissa, mukana oli myös jazzlaulaja Emilia Sisko Heinonen, joka on Hillin tyttöystävä. Pariskunnan hienoa yhteislaulua kuultiin myös kannatusbileissä.
– Jazz kiinnostaa. Ja on minulla suunnitelmissa vähän muutakin … soul-funk-bändi, jossa olisi kaksi kitaraa, kahdet torvet ja jossa kaikki laulavat.
– Kannattaa olla silmät ja korvat auki, hän myhäilee.
Teksti: Tanja Railo