Tiedotteet

Kaupunginosaan liittyviä uutisia.

Tule kirjoittajaksi tai ylläpitäjäksi pihlajamaki.infoon

Pihlajamaki.info etsii uusia kirjoittajia. Ota kynä käteen ja rustaa tarinasi näille sivuille. Tai käytä nykytekniikkaa ja näppäimistöä. Valitse aiheesi vapaasti ja kirjoita siitä mikä sinua kiinnostaa. Löyhä sidos Pihlajamäkeen ei ole pahitteeksi!

Voit lähettää juttusi ja kuvasi suoraan sivuston ylläpitäjille sivun ylälaidan linkistä ”Kerro uutis- tai menovinkki”. Tai kysy lisää, paivi.seikkula(ät)gmail.com.

Pihliksen kotisivut etsii myös ylläpitäjiä eli yhtä tai useampaa henkilöä mm. hyväksymään näille sivuille tulevia uutisia, tarvittaessa myös toimittaan niitä, ja pitämään näitä sivuja ajan tasalla. Itselle sopivalla panoksella tietenkin, pienikin apu on iso.

Pihlajamäki-seura etsii uusia vastuunkantajia

Pihlajamäki-seuran syyskokouksessa 25.11. hyväksyttiin vuoden 2011 toimintasuunnitelma ja talousarvio. Vuoden teemana on jäsenhankinta, jotta vähintään nykyisen laajuinen toiminta olisi jatkossakin mahdollista. Samalla pyritään saamaan lisää vastuunkantajia.

Hallituksen toimintasuunnitelman ehdotukseen lisättiin, että seura antaa alueen kouluille rahaa stipendejä varten ja pyrkii vaikuttamaan siihen, että asukkaille järjestetään tilaisuuksia, joissa heillä on mahdollisuus kuulla kaupungin suunnitelmista alueen kehittämiseksi ja vaikuttaa niihin.

Kokous valitsi Vesa Koskelan jatkamaan puheenjohtajana. Erovuoroisten tilalle varsinaisiksi hallituksen jäseniksi kolmeksi vuodeksi valittiin Mervi Kuhta, Päivi Seikkula ja Pirjo Veijalainen. Taina Tusa valittiin kesken kauden eronneen hallituksen jäsenen tilalle.

Varajäseniksi vuodeksi 2011 valittiin Marja Elo ja Pirjo Seppä. Yksi varajäsen jäi valitsematta ehdokkaiden puutteessa. Päätettiin, että kevätkokous valitsee puuttuvan varajäsenen. Hallitukseen kuuluvat myös Petri Aarnio, Aune Greggas, Miina Kajos, Ritva Malmström ja Björn Wiemers.

Vuoden 2011 jäsenmaksun suuruudeksi päätettiin 10 euroa. Yhdistyksen kevätkokous pidetään maaliskuun loppuun mennessä. Kokouskutsu jäsenille lähetetään sähköpostilla tai kirjeenä.

Liity seuran jäseneksi >

Pihlajamäen ostoskeskuksen 45-vuotisjuhla 6.9.

Niin se on aika vierähtänyt Pihlajamäen ostarillakin: lauantaina 6.9. vietetään ostarin 45-vuotisjuhlaa kello 11–14.30.  Ohjelmassa musiikkia, tanssia, kirppis, suolaista ja makeaa sekä tietysti muistoja ostarin alkuajoilta. Tervetuloa mukaan juhlistamaan syntymäpäivää – vapaa pääsy!

Ohjelma:

  • Asukkaiden muistoja ostarin alkuajoilta
  • Nuorten tyttöjen tanssiesitys
  • Trubaduuri
  • Seurakunnan musiikkiterveiset
  • Kirpputori
  • Kahvia ja pullaa
  • Grillimakkaraa
  • Kalliolan Juhlaorkesteri

Tapahtuman järjestää Pihlajamäen ostoskeskuksen yrittäjäyhdistys ry.

Kannata omaa asukastilaa ja liity jäseneksi tukiyhdistys PIHLAan

23.5. syntyi Pihlajamäkeen uusi yhdistys. PIHLAn tarkoituksena on omalta osaltaan edistää, vahvistaa ja kehittää Pihlajamäen lähiöaseman, asukkaiden ja toimijoiden yhteistyötä. Se edistää asukkaiden kulttuuritoimintaa, kokoontumista ja yhteisöllisyyttä yhteistyössä Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysviraston aluetyöyksikön, Pihlajamäen aluetyön kanssa.

Yhdistys on rekisteröimätön ja sen jäsenyys on maksuton. Jäsenlomakkeita saatavissa Pihlajamäen lähiöasemalta osoitteesta.

Liusketie 3A, 00710 Helsinki

Perustajajäsenet ja hallitus:

Puheenjohtaja Ira Hyyrynen-Tirinen

Varapuheenjohtaja Tiina Österman

Tiedotus, sihteeri Leena Koivisto

Varajäsen Ilkka Jorasmaa

sähköposti tukiyhdistyspihla(at)gmail.com

facebookryhmä https://www.facebook.com/groups/161886340651810/

Täällä Vappu Läppänen, Sorbuskukkula

Sorbuskukkulan metsissä lojuu ällistyttävän paljon kaatunutta puuta ja salamyhkäisesti läjiintynyttä puutarhajätettä. Meripihkatien varressa on kallion kupeessa kaatunut suuri kataja. Mistä oikein mahtaa olla kysymys, oudoista luonnonilmiöistäkö? Tätä kyselimme paikallisen Sorbusklubin jäseniltä.

Sorbusklubin puheenjohtaja Kossu Veskula, mikä on teidän arvionne?

– Meiltähän pääsi täältä viime vuoden joulukuussa karkuun lähiöarkkitehti, Tikku Mainio. Kun ei ollut lunta, niin ei pystytty edes jälkiä seuraaman. Tikkuhan se meitä avitti kaikissa ”vaikeissa asioissa”. Teki eteen ja silleen. Näin ollen jouduimme irrottamaan toimintaverkostostamme kolmisensataa henkeä ja perustamaan aivot narikkaan -riihen ratkomaan kaatuneiden puiden arvoitusta. Riihen pääpuimuri ja ”Hurja on mun luontoni” -ryhmän vetäjä Lompsa Sammal paljastaa, että syylliset ovat norjalaisia! Tätä ei kyllä Tikkukaan olisi keksinyt! Ehkä Lompsa esittelee itse asian.

– Kiitos Kossu. Niin, norjalaisethan näyttävät villapaidoissaan ihan sulomuikkulaisilta, mutta oikeesti ne on aika outoa väkeä. Vuonojen maassa yksi suosituimmista urheilulajeista on skitrehopping, jossa hypätään puuhun sukset jalassa. Korkeimmalle hypännyt voittaa.

– Ilmeisesti norjalaiset ovat kuulleet, että Sorbuskukkulalla on pitkät hyndäperinteet ja tulleet siksi tänne treenaamaan. On muuten tosi nasta laji! Avaa naavatutkimukselle ihan uusia ulottuvuuksia.

Lymyilevätkö norjalaiset myös Meripihkatien varressa kaatuneen katajan takana? Ostarilla kampaamoa pitävällä Kurvi Mehtällä olisi liikkeensä ikkunoista suora näköyhteys itse tapahtumapaikalle, mutta ei hän ole mitään nähnyt:

–  Enkä kuullut, joten voidaan kysyä, onko mitään katajaa kaatunutkaan, jos siitä ei ostarilla tiedetä.  Olen silti aika varma, että kyse on epäonnistuneesta yrityksestä kurkottaa kuuseen. Asialla ovat tekotavasta päätellen olleet ne ostoskeskuksen suunnittelijat, jotka haluavat purkaa ostarin uudemman osan. Muutamat Sorbusklubin jäsenet läksivät tässä männäviikolla pelastamaan kapsahduksen voimasta kaatunutta katajaa, mutta paikan päällä se näytti aivan liian valtavalta.

Entä mitä mieltä metsiemme tilasta ovat Oltsu Pekkala, Pike Veitsula ja Laune Kekkas, vuosikymmeniä klubin johtokunnassa vaikuttanut troikka?

– Vika on liikenteessä. Kehän kuilusta ja Lahden moottoritien meluvallien välisestä railosta kantautuva melu on välillä niin kovaa, että siinä puuta kaatuu ja vesakkoa lakoaa. Ritvakoivutkaan eivät kestä hiirenkorvalla päivää kauempaa. Vai mitä, Pike?

– Totta puhut, Oltsu. Silloin kun Kehää ei vielä ollut, eleli tuolla klubin plantaashin lähellä metsänotkelmassa erittäin harvinainen korvasienilajike, jota ei ehditty kaavalla suojelemaan. Se sai melusta niin pahan tinnituksen, että siihen kuoli. Launehan se nämä vanhat asiat hyvin muistaa?

– Näin on näreet, Pike! Ja Ulinin Wellan kanssa me muistetaan yhdessä vielä enemmän. Sorbuskukkulan pitkän historian aikana on kasvillisuutta tullut ja mennyt. Osa puista meni venäläisten pajarien tallirakennuksiin ja osa vanhoja kärryteitä pitkin malmilaisten seppien uuneihin.

Sorbusklubin toitottaja Päkä Sukkula.info tunnustaa olevansa itse osasyyllinen metsissämme ja puistoissamme tapahtuneeseen:

– Kaikki alkoi ihan viattomalta vaikuttavasta puistokummi-hankkeesta. Saimme kasaan ison joukon reippaita puistokummeja ja innolla he läksivät kukin omiin puistoihinsa haravoimaan ja rapsuttamaan. Kummien puistoissa viettämä aika kuitenkin piteni päivä päivältä ja yhä useampi kummi jäi viimein palaamatta kotiinsa.

– Näin villiintyneet puistokummit ovat ajautuneet puistopummeiksi, jotka esimerkiksi Sorbuskukkulan pohjoisosissa sijaitsevalla Carraran alueella ovat rakentaneet itselleen pesiä läjittämällä puutarhajätteitä metsiin. No, eivät ne onneksi ole vielä hiidenkirnuihin majoittuneet.

– Me on tuolla kadulla nähty tämän uuden Sosiaali- ja rakennusviraston, eli SORA:n vaikutukset. Puistokummien ajautuminen puistopummeiksi on vielä pientä, kommentoi Manne Viksu, joka esiintyy tässä salanimellä koska on salapoliisi. 

Yhdyskuntatyöntekijä Liila Hieno-Touhu, millainen yhdyskunta tässä villiintyneiden puistopummien tapauksessa on kyseessä?

– Wild thing! You make my heart sing! Heh, heh! Eikun asiaan. Puistopummit ovat vakava ongelma, johon olisi puututtava nyt ja noin puoli kylää kasvattaa hengessä.

– Mutta ei tässä vielä kaikki! Olen kuullut huhua, että metsissämme saattaisi elellä myös pieni Maarit-fanien yhdyskunta. Sen jäsenet hakeutuivat 1.4. jäätelökesävuonna 1978 Sorsalammen ympäristöön odottamaan idolinsa keikkaa ja siellä ovat ressukat eläneet sillillä ja kuravedellä 30 vuotta.

– Odotamme porukan näyttäytyvän Sorbuskukkula goes Grazy  –tapahtumassa Kiillepuistossa kesäkuun 7. päivänä – viimeistään kello 17 kun Hurmerintaa alkaa lappaa lavalle. Alueen asukkaista on muodostettu Café Lähiöstä käsin toimiva kriisitiimi, jolla on kaikki valmiudet (paljon pullaa) sosiaalistaa erakkoelämää viettäneet Maarit-fanit ja terapoida myös itseään. Näille puistopummeille sen sijaan ei kannata viedä pullaa metsään; eihän ne tule sieltä ikinä pois.

Sorbus-Sanomien tyhjäntoimittaja Räpsy, teilläkin on muka jotain sanottavaa?

– Ei ole, mutta sanon kuitenkin. Vaikka olenkin tällainen epäilevä Tuomas, niin uskon puistokummituksiin. Iltalenkillä olen nähnyt puskista kajostavan outoa valoa, marja-terttuja on heitelty niskaani ja Aarnivalkeilla kuulin kerran, kuinka joku eeros laulaa helkutteli viisua ontuvasta Erikssonista.

– Mihinkään Ghost Busters –tyyppiseen hommaan en silti voi sitoutua. Vaan haluaisiko toimittaja Läppänen ehkä henkilökohtaisesti tutustua Sorbuskukkulan metsiin? Minä voin lähteä käyttämään.

Päätän raporttini tällä erää täältä tähän ja jos minusta ja Räpsystä ei ennen kesäkuun seitsemättä kuulu mitään, olemme liittyneet Maarit-faneihin!

Vappu Läppänen

Lauri Mätäksen Pihlajamäki-päiväkirja julki verkkoversiona

Lauri Mätäs julkaisee Pihlajamäki goes Bluesin kunniaksi Pihlajamäestä kertovan päiväkirjansa vuosilta 1962–1984 nettiversiona. Tutustu teokseen ja tule bluesiin etsimään aikalaisia ystäviäsi!

Kertakäyttökameroilla nuorten näköinen Pihlajamäki

Pihlajamäen ostoskeskuksen ulkoikkunoissa avataan torstaina 11.12. kello 16 yläasteikäisten poikien valokuvanäyttely Minun Pihlajamäkeni. A3-kokoon teetetyt kuvat ovat esillä vuorokauden ympäri 15.1.2009 asti. Avajaisissa nuoret kuvaajat paikalla – vapaa pääsy!

Seitsemän nuorta otti kertakäyttökameroilla kahden viikon ajan valokuvia Pihlajamäestä – asioista ja paikoista, jotka olivat heille itselleen tärkeitä. Yksi kamera meni rikki, kuuden kuvat kehitettiin ja kuvia kertyi 130. Näistä pojat valitsivat 23 kuvaa, joille he miettivät yhdessä kuvatekstit. Prosessin aikana tehtiin ja syötiin paljon pitsaa, se auttoi keskittymään.

Viisi jaksoi projektin loppuun asti. Pojat Ville Tammi, Jere Helle, Janne Moilanen, Patrik Nordgren ja Jere Tiuraniemi mielsivät kuvaamisen ensin vitsiksi, mutta se muuttuikin mielenkiintoiseksi hankkeeksi. Pojat kuvasivat sekä ryhmänä että yksin eri tilanteissa, myös koulupäivien aikana. Kuvaaminen ei ollut suunnitelmallista, vaan kuvia otettiin silloin kun siltä tuntui.

– Yllätyin, miten herkkiä ja taiteellisia kuvia pojat olivat ottaneet. Kuvasarjassa näkyy selvästi 2000-luvun nuorten elämäntyyli ja se, mikä heitä kiinnostaa. Erityisesti mopot ovat ilmeisen kova juttu edelleen, kertoo yhdyskuntatyöntekijä Sini Heino-Mouhu, joka ideoi kuvaproggiksen Pihlajamäen lähiöaseman tietokoneilla iltapäiviään notkuneille pojille.

 

"Burnis"

Kuva näyttelystä Minun Pihlajamäkeni

Näyttelyn avajaiset torstaina 11.12. kello 16 Pihlajamäen ostoskeskuksella, Meripihkatie 1-3.

HBTB: Modernia bluesia kaikilla mausteilla

(Pihlajamäki goes Blues 4.6.2011)

Aija Puurtinen on Honey B & the T-bonesin basisti ja taitavasta äänenkäytöstään tunnettu laulaja. Psykedeelisessä bluestriossa kitaran varressa on tämän aviomies Esa Kuloniemi. Rumpuja soittaa jazzosaaja Jaska Lukkarinen.

Pariskunta ja bändi ovat pitäneet yhtä jo vuodesta 1982, vaikka rumpalit ovatkin vaihtuneet. Nykyinen on ollut remmissä vuodesta 2008 lähtien. Monimuotoisella ja alati kehittyvällä musiikillaan HBTB on vakiinnuttanut paikkansa Suomen blueshuipulla. Ruotsissa bändi on jopa saavuttanut kulttibändin aseman:

– Meidän historiaa pidetään länsinaapurissa mielenkiintoisena. Kuulemma kuulostamme kypsältä mutta raikkaalta – emme siis elähtäneeltä, vaikka olemme soittaneet yhdessä 30 vuotta. Aina kun keikkailemme siellä, meidät buukataan heti uudestaan, Puurtinen iloitsee.

Bändin musiikillinen kehityskaari on kulkenut bluesklassikoiden koveroinnista omaan tuotantoon. Siinä kuuluvat vaikutteet monesta suunnasta. Ainakin pop, gospel, jazz, soul ja garage soivat trion modernissa bluesissa.

– Kun vuonna 1985 saimme kolmen levyn sopimuksen, aloimme tehdä omia biisejä. Sekä minä että Esa sävelsimme, ja minä aloin laulaa omia sävellyksiäni, joista en edes yrittänyt tehdä alkuperäistä bluesia. Siihen saakka Esa oli ollut vokalistimme.

– Meidän musiikki on kantaaottavaa ja seuraa virtauksia. Silti pohjalta aina kuuluu juuri. Vuosien saatossa soundi on muokkautunut omanlaiseksi. Tunnusomaista sille on Esan kitarointi. Tämän päälle originelli jazzrumpali ja crossover laulaja-basisti. Me olemme psykedeelinen bluesbändi.

Juvalta kotoisin oleva Puurtinen muistelee, että lapsena hänen ensimmäinen populaarimusiikillinen rakkaus on ollut Nancy Sinatran ”These boots are made for walking”. Sittemmin hän on saanut inspiraatiota omaan musiikkiin joka suunnalta, klassisesta maailman musiikkiin.

– Laulajana minuun ovat tehneet lähtemättömän vaikutuksen Etta James sekä Ray Charles ja lauluntekijä-basisti Willie Dixon.

Hunajainen tyttöystävä ja luunlaihoja jeppejä

Moni on varmaan ihmetellyt, miksi suomalaisella bändillä on niin kummallinen nimi kuin Honey B and the T-bones. Hunajaa ja luita? Puurtinen valottaa bändinimen etymologiaa:

– Esa halusi svengaavan nimen, kuten on yhtyeellä Booker T. & M.G.’s. Nimen piti sen lisäksi kertoa, että bändissä on myös nainen. ”Honey B” tarkoittaa blueskielessä tyttöystävää ja ”T-bones” laihaa tyyppiä. Silloin 30 vuotta sitten pojat olivat sangen hoikkia ja minä vasta tyttöystävä.

Puurtinen on nykyään jo äiti ja vaimo ja paitsi biisintekijä-laulaja-basisti, myös laulunopettaja ja Suomen ensimmäinen popmusiikin alalta valmistunut taiteen tohtori. Siis nainen joka sekä osaa että tietää. Mikä mahtaa olla hänen ammatti-identiteettinsä?

– Joskus on ollut hankalaa olla sekä tutkija-opettaja että muusikko. Pop- ja rockmusiikin puolella perinteisesti ajatellaan, että pitäisi olla luonnonlahjakkuus. Musiikin opiskelu on monelle tabu, josta ei kehdata puhua, toisin kuin klassisien musiikin osalta. Itsekseen treenaaminen ei kuitenkaan vie eteenpäin, Puurtinen toteaa ja jatkaa:

– Taiteellinen työni on ollut suureksi avuksi opetuksessa ja tutkimustyössä. Käytännön kokemus antaa valtavan hienot työkalut tutkimukseen. Ja tiede taas antaa käsitteitä oman ajattelun erittelyyn.

Kesä tietää HBTB:lle reipasta keikkailua. Pääkaupunkiseudulla heitä ei ihan heti nähdä, ja syksyllä he suuntaavat Ruotsiin. Kynnelle kykenevien kannattaa siis saapua tämän hunajaluuorkesterin äärelle. Pihlajamäki goes Bluesissa perkussiolisän trion soitannalle antaa Mamba Assefa, joka soittaa myös bändin uusimalla, huhtikuussa julkaistulla ja kiitetyllä albumilla ”Walking Witness”.

Teksti: Tanja Railo

MLL:n perhekahviloiden syyskausi starttasi

Perhekahvilassa vanhemmat tutustuvat muihin vanhempiin ja lapset saavat ikäistään seuraa. Perhekahvilassa jutellaan, kahvitellaan ja leikitään lasten kanssa. Keskiviikkoisin Leikkipuisto Maasälpä klo 10 – 12 , Pihlajamäessä, torstaisin Leikkipuisto Salpausselkä klo 10 – 12, Pihlajistossa

Perhekahviloihin ovat kaikki lapsiperheet tervetulleita.

Perhekahvilassa vanhemmat tutustuvat lähialueen muihin, samassa elämäntilanteessa oleviin vanhempiin ja lapset saavat ikäistään seuraa. Perhekahvilassa jutellaan, kahvitellaan ja leikitään lasten kanssa

Ohjelma suunnitellaan perhekahvilakävijöiden toiveiden mukaisesti. Tänä syksynä ohjelmassa on mm. kierrätyspäiviä, vaate-esittelyjä ja askarteluja. Tarkemman ohjelman löydät MLL Pihlajamäen paikallisyhdistyksen nettisivuilta pihlajamaki.mll.fi.

Perhekahvilat toimivat vapaaehtoisvoimin ja kaikki ovat tervetulleita mukaan kantamaan kortensa kekoon alueen lapsiperheiden hyväksi. Kahvia, mehua ja pientä purtavaa voi ostaa edulliseen omakustannehintaan.

Nähdään perhekahvilassa!

Iltaleksun torstai on toimintaa täynnä

Toimintaa! Iltaleksussa torstai on toiminnan päivä – teemat vaihtelevat askartelusta aarteenetsintään.

31.1. Leivontaa ja viestikilpailu
7.2. Softausta
14.2.Ystävänpäivä jutskat
28.2. Kalevalanpäivän aarteen etsintää
6.3. Tyttöjen omat jutut ilta
13.3. Ruuan laittoa
20.3.Pääsiäisaskartelua

Junnuleksu toimii leikkipuisto Maasälvässä (Maasälväntie 3) maanantaisin ja torstaisin kello 17–19.30, ja sinne ovat tervetulleita kaikki 9–12 -vuotiaat.

Junnuleksu on ohjattua iltatoimintaa Kalliolan nuorten tuella.

Lisätietoja:
Ilkka Rantanen
puh. 041 526 4703