Pihlajamäki goes Blues 9.6.2012

30.5.2012

Pihlajamäki goes Blues kajahtaa taas lauantaina 9.6. Pihliksen 50-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Festari kulkee I love Pihlis -tunnuksen alla. Pääesiintyjänä kuullaan 22-Pistepirkkoa.

Kuudetta kertaa järjestettävä Pihlajamäki goes Blues luottaa pääosin vanhaan reseptiin: hyvää musiikkia ilmaiseksi kaikille ja ilman päihteitä. Kiillepuistossa esiintyvät tänä vuonna The Bad Ass Brass Band, Jimmie Lawson Juke Joint Trio, Jo Stance ja 22-Pistepirkko.

Vapaaehtoisvoimin toteutetun festarin uutena koukkuna on rakkaudentäytteinen musakulkue, joka käynnistää tapahtuman. We love Pihlis -kulkue starttaa ostarin torilta klo 13.30 hulvattoman The Bad Ass Brass Bandin johdattelemana. Kaikille musiikin, rakkauden ja tietysti Pihlajamäen ystäville avoin festarikulkue kiermurtelee Kiillepuistoon. Perille päästyään 12-henkinen torviorkesteri nousee ensimmäisenä esiintyjänä lavalle ja lupaa venyä suomalaisesta alakulosta balkanilaiseen riehakkuuteen.

– Olemme talkoilla onnistuneet luomaan koko perheen festarin. Toivottavasti mahdollisimman moni osallistuu ainutkertaiseen festarikulkueeseemme. Tervetuloa mukaan myös eiralaiset, malmilaiset ja koko Helsinki! Toivottaa tapahtuman tuottaja Sini Heino-Mouhu.

Pihlajamäki goes Bluesin järjestävät Pihlajamäki-seura ja sosiaalivirasto. Festari on osa Helsinki-viikkoa, ja sitä tukevat Lähiöprojekti ja Helsingin kulttuurikeskus.

Teksti: Tanja Railo

Tämä artikkeli on ilmestynyt Pihlajamäen lähiölehdessä 1/2012

Pihlajamäki goes Blues >

Aarnipata ja Rauninmalja, Suomen vanhimmat hiidenkirnut

17.6.2008

Pihlajamäessä, keskellä Helsinkiä, sijaitsevat Suomen vanhimmat hiidenkirnut Aarnipata ja Rauninmalja. Toisin kuin muut Suomen tunnetut hiidenkirnut, ne ovat vanhempia kuin viimeisin jäätiköitymiskausi eli yli 50 000-vuotiaita, mahdollisesti jopa yli 100 000-vuotiaita. Siksi ne ovat ainutlaatuisia Suomessa ja koko Skandinaviassa.

Kirnuista isomman, Aarnipadan, suurin halkaisija on 6,9 metriä, suurin syvyys 8,45 metriä ja sen suurin jauhinkivi on halkaisijaltaan 1,6 metriä ja painaa noin 6 tonnia. Eikä Rauninmaljakaan ole ihan vaatimaton: sen halkaisija on 1,6 ja syvyys 3,2 metriä.

Molemmat Pihlajamäen hiidenkirnut ovat siirtäneet jopa teitä. Niiden löytyminen perättäisinä vuosina 1993 ja 1994 sekoitti viereisen Rapakiventien alikulkuluiskan rakentamisen kahdesti. Kirnujen erikoisuutta lisää se, että ne molemmat löysi Pihlajamäkeä 1960-luvulla suunnitellut arkkitehti Sulo Savolainen, juuri ennen kirnujen räjäyttämistä taivaan tuuliin.

Pihlajamäen hiidenkirnut rauhoitettiin luonnonmuistomerkkeinä 28.3.1995. Ne saivat nimet keväällä 2008 järjestetyssä suuressa nimikilpailussa. Saman vuoden kesällä kirnuille rakennettiin uusi katselutasanne.

Lapsia Aarnipadan yllä. Kuva: Päivi Seikkula

Lue lisää:
Jääkauden jälkiä. Pihlajamäen hiidenkirnujen geologia.
Iltakävelyllä, hetkeä ennen räjähdystä. Pihlajamäen hiidenkirnujen löytyminen.
Aarnipata ja Rauninmalja. Pihlajamäen hiidenkirnujen nimet.
Kuvia hiidenkirnuista ja niiden löytymisestä.

Parturi Kampaamo Justu 40 vuotta

11.2.2011

Pihlajamäen Ostoskeskuksessa sijaitseva Justu on yksi vanhimmista liikkeistä, joka edelleen toimii siellä.

Parturi ja Kampaamo -valomainokset ovat alkuperäisiä samoin kuin taaempana oleva kukkakaupan Kukkia-valomainos. Oikealla Pirkko Toivonen.

Liikkeessä työskentelevä Pirkko Toivonen valmistui parturikampaajaksi 1968, minkä jälkeen hän lähti noin vuodeksi Englantiin saamaan lisäoppia. Hänen siskonsa Hellevi Pitkänen oli perustanut miehensä kanssa Kampaamo Aarnikan, ja kun Pirkko palasi Englannista, Hellevi halusi jakaa liikkeen kahtia parturiin ja kampaamoon. Samalla vierestä vapautui hammaslääkärin 20 neliön tila, johon Justu vuonna 1968 perustettiin.
Vielä tänäkin päivänä asiakaskunta on niin uskollista, että 40 vuotta asiakkaina olleet vierailevat Justussa usein lap-sineen ja lastenlapsineen, jopa monien kilometrien päästä.
Liikkeen henkilökunta on Pirkon lisäksi tuttua ja vakiintunutta. Esimerkiksi Terhi on työskennellyt Justussa yli 30 vuotta ja Pirkon tyttö Sessi yli 20 vuotta.
Justu vietti 40-vuotissynttäreitä 27.11.2010.

Teksti: Tate Sundell

Jääkauden jälkiä Pihlajamäen kalliolla

8.1.2004

Pihlajamäestä, keskeltä Helsinkiä, löytyvät Suomen vanhimmat hiidenkirnut. Toinen niistä on maamme suurimpia. Ne ovat vanhempia kuin viimeisin jäätymiskausi eli yli 50 000-vuotiaita, selvästi vanhempia kuin muut Suomen kuuluisat hiidenkirnut.

Hiidenkirnut syntyvät jääkausina jäätiköitymisvaiheiden lopulla, kun jää alkaa sulaa ja tuottaa valtavat määrät vettä. Vesi muodostaa vuolaita jokia, jotka kuljettavat mukanaan jään pinnalta, sisältä ja alta moreenia ja isojakin kiviä. Joen pohjalle, koskeen tai putoukseen saattaa joskus jäädä kivi pyörimään kallion painanteeseen niin, että painanne alkaa vähitellen kulua syvemmäksi.

Jauhinkivi kuluu pienemmäksi ja lopuilta virta vie sen mennessään. Koska kivi on ehtinyt kuluttaa painannetta syvemmäksi, uusi veden tuoma kivi asettuu helposti kuoppaan jatkamaan sen työtä. Lopulta kuoppa on kulunut niin syväksi, että virtaavan veden pyörre ei enää jaksa liikuttaa kuopan pohjalla olevaa kiveä. Hiidenkirnu on valmis.

Kirnu syntyy ”nopeasti”

Hiidenkirnu voi syntyä geologisesti ajatellen nopeastikin, jo muutamassa kymmenessä vuodessa. Kirnun muodostumiseen ei ole kovin paljoa aikaa, sillä sulavan jään reuna vetäytyy koko ajan pohjoiseen. Pihlajamäen suurimman kirnun arvellaan syntyneen noin sadassa vuodessa.

Etenevä jäätikkö irrottaa alustastaan kiviainesta, moreenia. Hiidenkirnu syntyy myöhemmin, kun jäätikkö jo sulaa. Pihlajamäen hiidenkirnut olivat löydettäessä moreenin peittämiä, mikä todistaa, että ne olivat jo olemassa kun edellinen jäätikkö eteni seudun yli.

Moreenin alla kirnuissa oli soraa, kiviä ja hiekkaa. Ne olivat kerrostuneet saman vanhemman jäätikkövaiheen lopulla, joka muodosti hiidenkirnutkin. Päällä oleva moreeni oli peräisin sitä seuranneen myöhemmän jäätikön etenemisvaiheesta.

Suomen vanhimmat hiidenkirnut

Pihlajamäen kirnujen sisältämästä materiaalista ei ole löytynyt mikrofossiileja, joiden avulla olisi voitu tarkasti päätellä kirnujen ikä. Varmasti kuitenkin tiedetään, että kirnut ovat syntyneet ennen viimeistä mannerjään sulamisvaihetta, joka oli 13 000–10 000 vuotta sitten. Tältä ajalta ovat peräisin Askolan ja muutkin kuuluisat kirnut.

Pihlajamäen hiidenkirnut ovat syntyneet jo viimeistä edeltävän sulamisen aikana eli 100 000–50 000 vuotta sitten, mahdollisesti jopa aikaisemmin. Siksi ne ovat toistaiseksi ainutlaatuisia Suomessa.

Kirnuista isomman suurin halkaisija on 6,9 metriä ja suurin syvyys 8,45 metriä. Pienemmän kirnun vastaavat mitat ovat 1,6 ja 3,2 metriä. Suuremman kirnun pohjalta löytyi jauhinkiviä, joiden koko kuvaa vesivirran voimaa: suurin jauhinkivi on halkaisijaltaan 1,6 metriä ja painaa noin 6 tonnia.

Helsingin ympäristölautakunta rauhoitti hiidenkirnut luonnonmuistomerkkeinä luonnonsuojelulain nojalla 28.3.1995.

Teksti: Antti Salla
Geologi, Helsingin kaupungin ympristökeskus

Aiheesta lisää:
Hirvas H. ja Huhta P. 1997: Two till covered potholes at Pihlajamäki, Helsinki, Southern Finland. Geological Survey of Finland, Special Paper 23, 73–77, 1997.

(takaisin hiidenkirnujen etusivulle)

Waltarin kilometritolppa

2.9.2009

Kesämökin ullakkoa siivotessa osui käsiini appiukon Syvärillä ja vuorolomilla lukemia ja sitten valvontakomission aikana kirjastoista hyllytettyjä eli kiellettyjä kirjoja. Yksi niistä on juhlavuottaan vuonna 2008 viettäneen Mika Waltarin kätketty luomus Neuvostovakoilun varjossa vuodelta 1942.

Kirjan loppusivuilla kerrotaan juttu ravintolatanssijatar Vienosta, joka oli äitinsä myötä tanssinut myös Tallinnassa ja Riiassa. Suomalaisesta passistaan huolimatta hän pääsi äitinsä hautajaisten jälkeen heinäkuussa 1940 miehitetystä Baltiasta takaisin Helsinkiin vasta KGB:n agentiksi lupauduttuaan.

Mika Waltari avaa meille pihlajamäkisille tiedon Vienon muistokivestä. Suoraan lainattuna ja aikansa tiedonsiirrosta kertoen Waltari kirjoittaa:

Paitsi radioyhteyttä määrättiin myös kirje- ja postilaatikkoyhteys. Postilaatikkona oli muuan kohta tienvarressa matkalla Helsingistä [Nikkilän kautta] Porvooseen. Ennakkomerkiksi, että posti oli postilaatikossa, sovittiin vaakasuora lyijykynäviiva 10. kilometripylvään takapuolella saman maantien varrella. Tammikuun [1941] lopulla tanssijatar ajoi linja-autossa Malmin hautausmaan luokse ja jatkoi jalkaisin matkaansa, kunnes löysi kymmenen kilometripylvään. Sen takana oli sovittu lyijykynällä vedetty viiva. Kolmenkymmenen kilometripylvään luona [ennen Nikkilää] mitään postipaikkaa ei löytynyt, vielä vähemmän radiolaitteita. Laitteet löytyivät vasta helmikuun lopulla, mutta laite [ja sitten myös Vieno] kärähti, kun epäkelpo laite löytyi.

Vienon kymmenen kilometrin tolppa, josta Waltari kirjoitti, on yhä Pihlajamäentiellä Hautausmaan kiviaidan kupeessa. Lukemat 10 Stadiin ja 262 Viipuriin voi yhä nähdä ne ovat ainoastaan haalistuneet. Kukahan Ketokivenkaaren peruskorjaaja evakuoi sen edellisen tolpan eli 9/263, joka möllötti aiemmin siinä Viikkiin johtaneen ylen kapean tunneliaukon suulla?

Teksti: Matti Haro, nyk. tietokirjailija

Tämä artikkeli on ilmestynyt Pihlajamäen lähiölehdessä 2/2009

Kukka Meripihka palvelee

11.2.2011

Palvelut monipuolistuvat, mutta kukkakauppaperinne jatkuu liki 50-vuotiaan Pihlajamäen ostoskeskuksen tiloissa. Kukka Meripihkasta voi tänä päivänä tilata kukkia vaikkapa internetin välityksellä. Kuvassa Tatjana Kinisjärvi vasemmalla, Shiila (työharjoittelija) istuu keskellä ja Seija Siika-Goldman on oikealla.

Pihlajamäen kukkakauppa Kukka Meripihka palvelee myös netin kautta osoittessa www.kukkameripihka.fi. Sieltä löytyvät omat sivut kukkakimpuille, morsiussidontaan, asetelmiin ja surusidontaan sekä tietoja kukkien kuljetusmaksuista. Sivuilla olevien kuvien perusteella voi arvioida haluamansa kukkalaitteen koon ja hinnan. Kotisivua kukkakimppujen ja kukkalaitteiden valintaan käyttävien määrä lisääntyy jatkuvasti. Tehty valinta välitetään kukkakauppaan sivuilta avautuvan sähköpostin – kukka@ kukkameripihka.fi – kautta. Jotta voi varmistaa, että saa sitä mitä tilaa, tilaus on hyvä tehdä pari päivää aikaisemmin, vähintään edellisenä päivänä. Kukkakauppaan voi olla yhteydessä myös puhelimitse.

Pihlajamäen ostoskeskuksen ohi autolla ajava tai sinne ostoksille tuleva ei voi olla huomaamatta siellä olevaa kukkakauppaa. Kaupan ulkopuolella olevat kukka-asetelmat ovat ostoskeskuksen kaunein koristus. Pihlajamäen kukkakauppa on toiminut alusta asti samassa paikassa ostoskeskuksessa. Kukkakaupan kohdalla olevaa Kukkia-valomainosta ei ole haluttu eikä ole ollut tarvis vaihtaa. Kukkakaupan omistajat ovat sen sijaan aina silloin tällöin vaihtuneet. Nykyiset omistajat Seija Siika-Goldman ja Tatjana Kinisjärvi aloittivat Pihlajamäessä noin kymmenen vuotta sitten. Kumpikin nykyisistä kukkakauppiaista kertoo viihtyvänsä hyvin Pihlajamäessä. Heidän mielestään ostoskeskus on tosi hyvä paikka ja siellä on hyvät palvelut. Myös pihlajamäkeläiset saavat kiitosta. Työ ei tunnu ollenkaan työltä eikä raskaalta, kun asiakkaat ovat niin ihania. Monista on vuosien mittaan tullut ystäviä. Kunkin vuodenajan tunnelmaan sopivat kukat pyritään hankkimaan läheltä. Esimerkiksi kaikki joulukukat – hyasintit, joulutähdet, amaryllikset ja tulppaanit – tulevat eri puutarhoista Sipoosta, Porvoosta, Vihdistä jne. Kaikkia kukkia eikuitenkaan saa ympäri vuoden riittävästi kotimaasta ja siksi kukkia joudutaan hankkimaan myös ulkomailta. Esimerkiksi Hollannista tulee kukkalähetys kerran viikossa, tarvittaessa useamminkin.

Teksti: Aune Greggas

Pihlajamäen terveysaseman puhelinpalvelu tehostuu?

19.5.2010

Pihlajamäen terveysasemalle on luvassa puhelinpalvelujärjestelmä, joka toimii näin: kun puhelun kohdenumero on varattuna, soittajan puhelinnumero menee tietokoneen muistiin. Samana tai viimeistään seuraavana päivänä soittajalle vastataan.

Järjestelmä on nyt kokeiltavana Laajasalon ja Kannelmäen terveysasemilla. Turussa se toimii jo erittäin hyvin, kertoo Pihlajamäen terveysaseman ylilääkäri Heikki Sumuvuori. Sähköisen asioinnin saanti on erittäin toivottavaa laajemminkin, hän jatkaa.

Helsingin järjestelmä on kuitenkin niin laaja ja vaativa, ettei uudistus ole hetkessä toteutettavissa.

Sähköinen asiointi on tietyin rajoituksin kehitteillä terveyskeskuksissa, mutta ei ole vielä käytössä. Kaikki eivät osaa tai halua käyttää tietokonetta avuksi. Niin tekevät kuitenkin voisivat osaltaan lyhentää puhelinjonoja. Kännykkäviestien käyttö varauksiin ja peruutuksiin vielä tehostaisi tuota vaikutusta.

Nykytilanteen johdosta puhelinliikenne on ruuhkaisinta aamulla. Asiakkaita pyydetäänkin siksi soittamaan vasta alkaen kello 9.30. Terveysaseman puhelinlinjalla voi nimittäin päästä jonottamaan vain kolme kerrallaan. Talvella oli hoitotakuujonoja, joita keväällä on purettu.

Työparimalli: hoitaja + lääkäri

Työparimallia omahoitaja + lääkäri aletaan toteuttaa syksyllä myös Pihlajamäessä. Järjestelystä uskotaan koituvan merkittävää hyötyä terveyspalveluja

tarvitseville. Pyrkimyksenä on, että työparit istuvat vierekkäisissä huoneissa.

Lääkärimiehitys täysi

Koillis- ja Itä-Helsinkiä vaivannut lääkäripula on hellittämässä. Pihlajamäen terveysaseman kaikki 12 lääkärinvirkaa on täytetty, niistä puolet vakinaisesti. Ulkomaalaisia lääkäreitä on kuusi. Heillä on testattu kielikoulutus. Lääkärien määrä on ollut kasvussa, samoin terveydenhoitajien.

Lääkärikoulutuksen saaneilta edellytetään vähintään 9 kuukauden terveyskeskuspalvelua, mutta työn heikko houkuttelevuus ei yleensä riitä estämään

lääkärien suurta vaihtuvuutta terveysasemilla.

Kesällä suljettuna

Terveysasema on suljettuna 28.6.–31.7. Asiakkaita pyydetään tuomaan uudistettavat reseptit ennen kesäkuun puoliväliä.

Terveysaseman suljettuna ollessa asiakkaita palvelee Malmi. Normaalisti siellä hoidetaan akuuttitapaukset, joita on 40 % hoitopalveluja tarvitsevista.

Pihlajamäen terveysasema ei ole missään vaiheessa kokenut lakkautusuhkaa. Ylilääkäri Sumuvuori pitää yleisön terveysaseman toimintaa koskenutta arvostelua myönteisenä ja siitä yritetään ottaa oppia, hän sanoo.

Teksti: Eero Helkkula
Kuva: Vesa Koskela

Tämä artikkeli on julkaistu Pihlajamäen lähiölehdessä 1/2010

Kaupunkisuunnitteluvirastossa ja Arkkitehtitoimisto Huttunen-Lipasti-Pakkanen Oy:ssä

10.2.2011

Kaupunkisuunnitteluvirastossa ja Arkkitehtitoimisto Huttunen-Lipasti-Pakkanen Oy:ssä valmistellaan kuumeisesti Pihlajamäen ostoskeskuksen uudemman eli Pihlajamäentien puoleisen puolen kaavoitusta.

Vanhempi eli S-Marketin puoli on suojeltu. Asemakaavaluonnos on esillä ja kommentoitavana alkuvuodesta 2011, kertoo Pihlajamäkeä kaavottava arkkitehti Taru Tyynilä. Seuraa prosessin kehittymistä Pihlajamäen nettisivuilla.

Marraskuisessa suunnittelupalaverissa
vasemmalta toimistopäälikkö Tuula Helasvuo, aluearkkitehti Taru Tyynilä, arkkitehti Essi Wallenius
arkkitehtitoimistosta, rakennussuojeluarkkitehti Riitta Salastie sekä arkkitehti Risto Huttunen.

Kartanonmaista näköalakaupungiksi

4.1.2005

Pihlajamäen historiaa ennen lähiön rakentamista 60-luvulla avaa Ulla Welinin ja Aune Greggasin kaupunginosakirja Pihlajamäki – näköalalähiö vuodelta 1994.

Voit lukea kirjan myös verkkoversiona. (huom! verkkoversiossa suurikokoiset kuvat, latautuu hitaasti)

Pihlajamäki – näköalakaupunki

Pihlajamäki suunniteltiin ja rakennettiin pääosin vuosina 1959-1965. Se oli ensimmäisiä aluerakennuskohteita Suomessa. Alueen asemakaavan laati vuonna 1960 arkkitehti Olli Kivinen. Muita alueen suunnittelussa mukana olleita arkkitehtejä olivat Helsingin Asunto-osuuskunta Hakan (Pihlajamäen koillisosa) asunto-osaston arkkitehdit Esko Korhonen ja Sulo Savolainen sekä Saton (Pihlajamäen lounaisosa) alueen arkkitehtuurikilpailun voittanut Lauri Silvennoinen.

Asemakaava luonnonmuotojen mukaan

Kivisen kaava perustuu alueen luonnonmuotojen taitavaan hyväksikäyttöön ja kansainvälisen funktionalistisen kaupunkisuunnittelun perinteiden soveltamiseen suomalaiseen maisemaan. Kaavan suunnittelussa on saatu vaikutteita myös modernin arkkitehtuurin esikuvan Le Corbusierin kaupunkivisiosta, joissa vapaasti seisovat suuret kerrostalot sijoittuivat laajojen viheralueiden keskelle.

Korkeatasoisia asuntoja

Pihlajamäki oli myös ensimmäisiä betonielementtirakentamisen kohteita Suomessa. Siirrettäviä suurmuotteja ja puolielementtitekniikkaa käytettiin sekä Hakan että Saton puolella. Elementtirakentaminen nähtiin keinona rakentaa korkeatasoisia asuntoja edullisesti. Pihlajamäessä uusi rakentamistekniikka yhdistettiin Tapiolan kaltaiseen puutarhakaupunki-ideologiaan. Pihlajamäestä haluttiin tehdä terveellinen ja luonnonläheinen lähiö.

Myöhempi rakentaminen

Myöhempi rakentaminen Pihlajamäessä kuvastaa kaupunkisuunnittelun tavoitteiden muuttumista. Niissä tehokkuus, tiiveys ja sosiaaliset kontaktit olivat ajan avainsanoja. Suunnitteluideologian muutokseen liittyi usein asuntoarkkitehtuurin heikkeneminen, mikä on nähtävissä myös Pihlajamäessä. Uudemmasta rakentamisesta löytyy myös monia onnistuneita esimerkkejä. Pihlajamäessä on mm. vuoden 1989 rakennuskohteena palkittu arkkitehtitoimisto Veli-Pekka Tuomisen pienkerrostaloalue Liusketien pohjoispäässä.

Maineikasta arkkitehtuuria

Pihlajamäen asuntoalueen arkkitehtuurin arvo on kansainvälisesti tunnustettu. Alue on hyväksytty nykyarkkitehtuurin tutkimukseen ja suojeluun erikoistuneen DOCOMOMO-järjestön listalle ainoana suomalaisena 1960-luvun lähiönä ja yhtenä modernin arkkitehtuurin kärkikohteena Helsingissä. Pihlajamäki sisältyy myös Museoviraston valtakunnallisesti merkittävien kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden alueiden RKY-1993-tietokantaan. 1960-luvulla rakennettua Pihlajamäkeä koskeva suojelukaava hyväksyttiin kaupunginvaltuustossa 26.9.2007.

Lue lisää Pihlajamäen historiasta:

Säilän talon tienoilla: Annikki Säilä muistelee
Aarnivalkea muistaa mennyttä elämää
Ulla Welin – Pihlajamäen kävelevä historiankirja. Haastattelu.
Näköalakaupunki kalliomaastossa: Pihlajamäen synty
Pihlajamäen lähikauppoja ennen ja nyt
Pihlajamäki-lehden juttuja vuodelta 1964
Tuokiokuvia 60-luvun Pihlajamäestä

Ostoskeskuksen uusi asemakaava toisi ostarille asuntoja

2.9.2008

Kaupunkisuunnitteluvirasto esittelee syyskuussa ehdotuksensa Pihlajamäen ostoskeskuksen kehittämiseksi.
– Suunnitelman tarkoituksena on Pihlajamäen ostoskeskusalueen täydentäminen suojelukaavan ja alkuperäisten suunnitteluideoiden hengessä.

– Tarkoituksena ei ole museoida ostoskeskusaluetta, vaan tehdä siitä elinvoimaisen aluekeskuksen tunnus, kaupunkisuunnitteluviraston arkkitehti Taru Tyynilä kertoo.

Suunnitelmasta on tehty kaksi versiota, joissa molemmissa alueelle on lisätty asumista. Ensimmäinen versio perustuu olettamukseen, jossa ostoksen uusi puoli, eli 1970-luvulla rakennettu Pihlajamäentien puoleinen osa, on purettu. Toisessa versiossa rakennus on säilytetty.

– Suunnitelman mukainen uusi asuinrakentaminen muodostaa ostoskeskusalueelle veistoksellisen maamerkin. Asuinrakennus on muotoiltu korostamaan Saton ja Hakan asuntoalueiden välistä laaksoa.

Vanha pois, uusi tilalle

Ensimmäisessä eli purkavassa vaihtoehdossa purettavan 70-luvun ostoskeskusrakennuksen tilalle on rakennettu uusi noin 3 500 neliömetrin kauppakeskus. Siinä on suuri päivittäistavarakauppa sekä pienliikkeitä, jotka sijoittuvat rakennuksen länsisivulle Meripihkatien varteen.

– Tässä versiossa Kaija ja Heikki Sirenin suunnittelema rakennustaiteellisesti arvokas ostoskeskus tulee nykyistä paremmin esille, sillä rakennusten välistä tilaa on levennetty. Uuden rakennuksen eteen muodostuu etelään avautuva tori, josta on entistä luontevampi yhteys kirkolle, Tyynilä arvioi.

Suunnitelmassa uuden päivittäistavarakaupan huolto on sijoitettu Moreenitien alle. Tyynilän mukaan myös vanhemman ostoskeskuksen huolto voisi sijoittua samaan maanalaiseen tilaan. Huoltoajolle on esitetty kaksi vaihtoehtoista reittiä: joko Meripihkatieltä uuden kauppakeskuksen läpi tai Moreenitieltä laskeutuvana ramppina.

Vanhan päälle uutta

Toisessa asemakaavavaihtoehdossa ostoskeskusrakennusten suhde säilyy ennallaan, sillä 1970-luvulla rakennettu ostoskeskusrakennus on säilytetty lukuun ottamatta Pihlajamäentien puoleista päätyä. Rakennukseen on sijoitettu noin 2 000 neliömetrin päivittäistavarakauppa. Lisäksi Meripihkatien varteen, uuden asuinrakennuksen katutasoon tulee pienliikkeitä.

– Suunnitelmassa säilytettävän ostoskeskuksen katto on muutettu maksaruohokatoksi. Se tuo alueelle lisää vihreyttä, Tyynilä kertoo.

Opiskelija-asunnoiksi sopivia kaksioita

Uudet asuinrakennukset ovat molemmissa versioissa hyvin samanlaisia. Koska asunnoille ei voi järjestää pihaa, ne ovat hankalia esimerkiksi lapsiperheille.

– Suurin osa asunnoista on 55 neliömetrin kaksioita, jotka soveltuvat vaikkapa opiskelija-asunnoiksi, Tyynilä sanoo.

Pihojen puuttuessa asunnoille on pyritty järjestämään mahdollisimman paljon asuntokohtaista ulkotilaa. Rakennusta kiertää molemmin puolin lasitettu ulkotilavyöhyke. Toisella puolella vyöhyke on leveä sivukäytävä ja toisella puolella parveke. Lisäksi osalla asunnoista on iso kattoterassi. Ulkoseinien kaksoisjulkisivu toimii myös melua vaimentavana elementtinä.

Molemmissa vaihtoehdoissa paikoitustilat ovat kokonaan maan alla.

Teksti: Päivi Seikkula
Kuva: VE1 2004 arkkitehtitoimisto 0+0

Tämä artkkeli on ilmestynyt Pihlajamäen lähiölehdessä 3/2008

Juttupankki

Pihlajamäki – näköalakaupunki