Kolumnit

Mitä ihmeen rakkitehtuuria?

Tauno-koira ihmettelee arkkitehtuurikotkotuksia ja kummia tolppia.

”Emäntä on innostunut Pihlajamäen arkkitehtuuripolusta ja pälpättää siitä minulle, vaikkei tällainen pieni rekkuraukka edes ymmärrä, mitä se arkkitehtuuri tarkoittaa.”

Pienen koiran muistiin ei ole juurikaan jäänyt mitään arkkitehtuuriin viittaavia kokemuksia, vaikka tätä Pihlajamäkeä on tullut kierrettyä aikasen tiuhaan. Muistan kuitenkin tavanneeni ihan persoonakohtaisesti kaksi kaupunkisuunnitteluviraston arkkitehtia, jotka rapsuttivat minua kovasti, joten varmaan se arkkitehtuurikin on jotain kivaa.

Sitä paitsi tämän opastauluin merkityn arkkitehtuuripolun varrella on tosi komeita taloja ja niiden välissä hienoja maastoja. Niitä voi katsella, vaikkei arkkitehtuurista mitään ymmärtäisikään.

Terveisin Tauno

Kuvat: Riitta Sivonen (Tauno) ja Päivi Seikkula (arkkitehtuuripolku)

Tämä artikkeli on ilmestynyt Pihlajamäen lähiölehdessä 4/2008

Yhteisiä ja yksityisiä kukkia

Puistokummius on lyönyt hyvin läpi Pihlajamäessä. Enää ei herätä suurta hämmästystä jos ja kun rivipihlajamäkeläinen pitää silmällä lempipuistoaan, mahdollisesti osallistuu istutusten hoitoon tai ilmoittelee rakennusviraston yhteyshenkilölle kaatuneista puista. Toki joku saattaa vielä tokaista moisen kuuluvan yksin ja ainoastaan kaupungille, mutta enemmistö taitaa jo nähdä puistokummin touhut hyvässä valossa.

Mutta kun rivikansalainen vapaaehtoishengessä innostuu huolehtimaan hoitoa kaipaavasta ostoskeskuksen kukkapenkistä, hämmästyksen huokailijoita riittää. Nyt yhteisen hyvän eteen tehty hoitelu nähdään ”hyväksikäyttönä”, joka ikävästi ”hyödyttää yrittäjiä”. Ostoskeskus kun on yksityistä, ei kaupungin omaisuutta.

Ryhdyin tänä kesänä – yhteisymmärryksessä yrittäjäyhdistyksen kanssa ja yrittäjien avuksi -kitkemään ja kastelemaan S-marketin ja apteekin takaista kukkapenkkiä. Jo viime kesänä huomasin, että se kaipaa hoitoa. En ottanut ostaria epäviralliseksi puistokummikohteekseni kasvattaakseni yrittäjien tuloja. Syynä oli itsekkyys: kauniit kukat ilahduttavat minua.

Kesän edetessä huomasin, että kitketty ja satunnaisista tihutöistä siivottu kukkapenkki ilostutti myös muita. ”Kiva, että joku huolehtii näistä kukista”, kuului monesta suusta. Sanat paljastavat ajatuksen, että ostarin kesäkukkien hoidossa on terästämisen varaa.

Pihlajamäen kotisivujen keskustelupalstalla on moni arvellut, että yritykset hyötyisivät ostoskeskuksen siistiytymisestä. Viihtyvyyden lisääntyminen varmasti onkin yrittäjien intresseissä. Voi tietysti myös olla, että kauppa käy rehottavista kukkapenkeistä tai törkyisistä roskiksista huolimatta.

Varmaa kuitenkin on, että viihtyisää ostoskeskusta arvostetaan. Sen eteen kannattaa jatkossakin tehdä töitä – myös vapaaehtoispohjalta.

Teksti:Tanja Railo
Kuva: Riitta Sivonen

Tämä artikkeli on julkaistu Pihlajamäen lähiölehdessä 3/2008

Uusi korttelitalo ja sivukoulu Viikinmäkeen

Kun kaupunki kasvaa, lisääntyy myös koulu- ja vapaa-ajan tilojen tarve. Pihlajiston kupeeseen on vuosituhannen vaihduttua noussut uusi asuinalue, Viikinmäki, joka laajenee edelleen ja johon on suunnitteilla myös uusi korttelitalo. Korttelitaloon tulee koulu, joka toimii Pihlajiston ala-asteen sivukouluna, sekä päiväkoti. Kouluun tulee 180 oppilaspaikkaa, luokka-asteet 1-6 sekä starttiluokka. Päiväkotiin tulee puolestaan 84 paikkaa, eli neljä ryhmää.
Tarkoituksena on, että uusi korttelitalo palvelee sekä koulun ja päiväkodin että asukkaiden tarpeita. Tiloja onkin tarkoitus hyödyntää myös iltaisin, kertoo Pihlajiston ala-asteen rehtori Ari Vainikka.
Korttelitalon tilaohjelmassa huomioidaan esi- ja alkuopetuksen välinen yhteistyö sekä asukas- ja muun iltatoiminnan tarpeet. Rakennussuunnittelussa sovelletaan matalaenergiarakentamisen periaatteita ja rakennus varustetaan aurinkopaneeleilla.
Koulun tontti sijaitsee Harjannetien eteläpäässä. Talon hankesuunnittelu on päättymässä ja tavoitteena on, että suunnitelma menee lautakuntien käsiteltäviksi tammikuussa.
Tietoa hankkeen etenemisestä ja talon valmistumisesta pyritään jakamaan mahdollisimman paljon alueen lehdissä, vanhempainilloissa ja muissa alueen tilaisuuksissa.
AK

Ylipormestarin ilta Pihlajamäen, Pihlajiston, Savelan ja Viikinmäen asukkaille

ylipormestarinilta.gif
ylipormestarinilta.gif

Pihlajamäen ala-asteella oli tiistaina 30.11.2010 ylipormestarin ilta, jossa Jussi Pajunen ja kaupungin asiantuntijat eri hallinnonaloilta vastasivat niin asukkaiden kuin kaupunginosayhdistystenkin kysymyksiin.

PIHLAJAMÄKI-seura esitti mm. alla olevan kysymyksen. Vastauksen voit katsoa osoitteesta www.helsinkikanava. fi, jossa koko asukasilta on tallenteena nähtävissä.

Tehdyn laskennan mukaan Pihlajamäentietä pitkin kulkee päivittäin noin 34.000 autoa. Määrä lähentelee jo moottoritien liikennemäärää. Autojen nopeus on myös usein kova etenkin kaupungista päin tulevilla autoilla, ja jotkut vielä kiilaavat bussikaistan kautta. Johtokiventieltä kaupunkiin päin kääntyminen turvallisesti on usein ruuhka-aikaan miltei mahdotonta, koska ilman liikennevaloja olevassa risteyksessä pitää väistää niin Malmilta kuin kaupungistakin tulevat sekä myös Malmilta Johtokiventielle kääntyvät autot.

LISÄKSI Pihlajamäen koulujen ohitse kulkevasta Rapakiventiestä (aikaisemmin oli läpiajokielto) on tullut läpiajotie, jolla nopeudet ovat myös usein reippaat. Nopeusnäyttö on saatu, mutta se ei yleensä toimi. Miksi? Yksi syy liikenteen lisääntymiseen on ollut Viikin kauppakeskuksen rakentaminen alle kilometrin päähän Pihlajamäen ostoskeskuksesta. Miksi jo ennen kauppakeskuksen rakentamista kaavoitettu ns. pohjoinen ramppi on edelleen rakentamatta? Nyt kauppakeskukseen pohjoisesta saapuvat ja pohjoiseen lähtevät asiakkaat kulkevat usein Pihlajamäen kautta niin Kehä I:lle kuin Lahdenväylällekin.

Yksi ratkaisu Pihlajamäen ja myös Viikin kampusalueen liikenteen hillitsemiseksi on Viikintieltä Kehä I:lle suunnitellun tunnelin rakentaminen Milloin se toteutetaan? Mitä ja millä aikataululla Helsingin kaupunki aikoo tehdä, että Pihlajamäen läpi kulkeva henkilöautoliikenne saadaan vähenemään kohtuulliseksi ja siten turvallisemmaksi?

VK

Painovoimaa

Tapasin entisen Pihlajamäen asukkaan Ragni Malmstenin vähän ennen hänen yllättävää poismenoaan. Kun kysyin hänen kuulumisiaan, oli vastaus: ”Elän nykyisin metallikautta – hiukset ovat hopeaa, hampaat kultaa ja jalat lyijyä.”

Pihlajamäen uudisasukkaista monet ovat jo siinä iässä, että painovoima tuntuu entistä selvemmin mäkiä ja portaita kiipeillessä. Ostoskassi painaa kaupasta kotiin palatessa. On välillä pysähdyttävä huoahtamaan, kun ylämäki on pitkä. Kotiportaan ovella pitää vielä kerätä voimia kerroksiin nousemista varten. Kun Pihlajamäkeä rakennettiin, määräykset kielsivät hissin tekemisen alle viisikerroksisiin taloihin.

Asialla on kuitenkin valoisa puolensa. Uskon, että Pihlajamäen asukkaat ovat keskimääräistä paremmassa kunnossa kamppailtuaan vuosikymmenet painovoimaa vastaan. Harjoittelu antaa tunnetusti voimia, mutta toiset luonnonlait vaikuttavat vääjäämättä, ja kunto hiipuu.

Paljon on kuitenkin tehtävissä ikäihmisten liikkumisen helpottamiseksi. Samat toimenpiteet lisäävät turvallisuutta ja auttavat myös lastenvaunujen työntäjiä, pyörätuolin käyttäjiä sekä pieniä koululaisia.

Maasälvänpolun porras, joka on suuren asukasjoukon yhteys bussipysäkille, on vuosikausia ollut tervejalkaisellekin vaarallinen. Asukkaiden lukuisten yhteydenottojen jälkeen portaiden rakenne on vihdoin osittain uusittu. Pahimmat virheet on korjattu.

Vanhan portaan ja uuden osan liittymäkohta on kuitenkin arveluttava. Portaiden yläpuolella on edelleen liian kalteva polku, jolla moni on liukkaalla kaatunut. Itse portaitakin on ehditty jo kauhistella, sillä niillä on noin kolmekymmentä yhtäjaksoista askelmaa ilman lepotasoa.

Nyt sopii toivoa, että uusista portaista myös pidetään huolta. Pyryjen jälkeen ei edellisinä talvina aina poistettu lunta portailta, jonne sitten syntyi liukumäki. Sitten heitettiin lumen päälle vähän hiekkaa. Viime keväänä hiekat jäivät paikoilleen ja pyörivät vielä juhannuksena laakereina kenkien alla. Vaatimattoman toivomuksen tukena on Suomen laki, jonka mukaan kadut on pidettävä kulkukelpoisina, ja Maasälvänpolku on katu. Porrasta täydentämään voisi tehdä kiemurtelevan luiskan, mikä huomioisi liikuntaesteiset ja lastenvaunujen työntäjätkin.

Toinen esimerkki on oikopolku Graniittitien mäeltä ostokeskukselle. Sen loiventamiseksi kaupunki lienee jo tehnyt suunnitelmia. Tällä hetkellä painovoima huolehtii siitä, että molemmissa paikoissa pääsee nopeasti alas varsinkin talviliukkailla.

Hissien rakentaminen onkin monimutkaisempi juttu. Esteet eivät ole pelkästään teknisiä tai esteettisiä, vaan myös kustannusten jakoon liittyviä. Eräs ratkaisu voisi olla se, että asukkaat vaihtavat huoneistoja. Näin on tapahtunutkin jossakin talossa. Muutos saattaisi olla alueella viihtyville helpompi kuin muualle muuttaminen.

Palvelulinja on mainio asia ikääntyneille. Sitä kannatta käyttää ja osoittaa siten sen tarpeellisuus.

Edellä kirjoitettu ei tietenkään ole purkaus painovoimaa vastaan. Sehän on koko olemisemme elinehto tällä planeetalla. Haluan vain muistuttaa, että lähiömme ei ole vielä valmis. Meillä on syytä jatkaa uudisasukasaikojen tapaan yhdessä yrittämistä ja asioihin vaikuttamista.

Teksti ja kuva: Sulo Savolainen

Tämä artikkeli on julkaistu Pihlajamäen lähiölehdessä 3/2007.

Kaupunkisuunnitteluvirastossa ja Arkkitehtitoimisto Huttunen-Lipasti-Pakkanen Oy:ssä

palaveri.gif
palaveri.gif

Kaupunkisuunnitteluvirastossa ja Arkkitehtitoimisto Huttunen-Lipasti-Pakkanen Oy:ssä valmistellaan kuumeisesti Pihlajamäen ostoskeskuksen uudemman eli Pihlajamäentien puoleisen puolen kaavoitusta.

Vanhempi eli S-Marketin puoli on suojeltu. Asemakaavaluonnos on esillä ja kommentoitavana alkuvuodesta 2011, kertoo Pihlajamäkeä kaavottava arkkitehti Taru Tyynilä. Seuraa prosessin kehittymistä Pihlajamäen nettisivuilla.

Marraskuisessa suunnittelupalaverissa
vasemmalta toimistopäälikkö Tuula Helasvuo, aluearkkitehti Taru Tyynilä, arkkitehti Essi Wallenius
arkkitehtitoimistosta, rakennussuojeluarkkitehti Riitta Salastie sekä arkkitehti Risto Huttunen.

 

Pihlajanmarjat-kuoro 25 vuotta

pihlajamarjakuoro.gif
pihlajamarjakuoro.gif

Pihlajamäessä 1985 aloittanut ja nyt Viikissä toimintaansa
jatkava Pihlajanmarjat-kuoro piti marraskuun
puolivälissä juhlakonsertin Viikin kirkossa 25-vuotisen
taipaleensa kunniaksi.


Entiset ja nykyiset Pihlajanmarjat-kuoron jäsenet olivat juhlakonsertissa lavalla runsaan tunnin ajan esittäen hyvän läpileikkauksen ohjelmistostaan.

KUORON perustaja ja johtaja diplomilaulaja, dir. cant. Marjasisko Varha oli koonnut kirkkoon sekä kuoron nykyiset että entiset jäsenet, joita oli kerääntynyt lavalle pitkälti toistasataa laulajaa. Kuoron ohjelmisto koostuu pääosin hengellisestä musiikista ja kansanlauluista, mutta ohjelmistoon kuuluu myös nykymusiikkia. Kuorolla on myös laaja englanninkielinen ohjelmisto. Konserttiin oli valittu kuoron monipuolisesta ohjelmistosta edustava kooste. Ennen konsertin alkua kuoron johtaja Marjasisko Varha ja kuoron Kannatusyhdistyksen puheenjohtaja Simo Montonen ottivat vastaan onnitteluja. Onnittelujen lisäksi LC Helsinki/ Pihlajamäen klubi ja klubin Ladyt kartuttivat yhteistoimin kuoron Kannatusyhdistyksen tiliä. Kirkko täyttyi viimeistä sijaa myöten kutsuvieraista sekä pihlajamäkeläisistä ja viikkiläisistä kuoron ystävistä. Tunnelma salissa oli lämmin ja vapautunut. Kaiken puolin juhlakonsertti oli erittäin onnistunut.
Teksti: Jorma Laurila

Jälkipelinrakentaja: Hukkaanheitettyä rahaa?

Viime aikoina olen usein törmännyt keskusteluun juniorijalkapallon kustannusten räjähdysmäisestä kasvusta. Onko jalkapallosta tulossa vain rikkaiden lasten temmellyskenttä? Kulujen nousun suurimpia syitä ovat olleet kalliit talviharjoittelutunnit ja ohjaajien palkkiot. 

Jostain kumman syystä nämä kaksi asiaa ovat juuri niitä, minkä perään jalkapalloväki on vuosikausia itkenyt. Mistä saataisiin kunnon olosuhteet ympäri vuoden pelaamiselle? Mistä saataisiin päteviä, aidosti innostuneita valmentajia? Nyt kun näitä on putkahtanut ilmoille, niin käytöstä ei sitten taidetakaan olla valmiita maksamaan.

Kaikki vanhemmat eivät ole mitään seduja tai kimejä. Mutta mikä olisi järkevämpää ja palkitsevampaa rahojen tuhlausta kuin omien lasten harrastustoiminta? Varsinkin jos ne vekarat vielä tykkäävät siitä touhusta. 

Itsekin muistan ekat pihapelit naapurin veljesten kanssa, ekat oikeat treenit Pihlajamäen Wembleyllä, sen ekan maalin suurin piirtein kolmen vuoden pelaamisen jälkeen, maalin aiheuttaman hymyn faijan naamalla, ne kolme omaa maalia jotka tuli tehtyä 15-vuotiaana kahden viikon aikana, ne kaikki mokatut rankkarit. 

Kaikki nämä ja paljon muitakin muistoja sain, koska vanhempani antoivat minun harrastaa sitä mitä halusin ja missä viihdyin.  

Miksikö muistan niin hyvin? Ehkä siksi, että tannoin tuli taas tehtyä junnuaikojen pelikavereiden kanssa jo perinteiseksi käynyt vuosittainen etelänmatka sinikeltaisten valtakuntaan. Silloin nämä samat muistot käytiin läpi uudestaan ja uudestaan. Ja ensi vuonna ne taitavat taas tulla esille, viimeistään saunan lauteilla. 

Luodaan myös nykyisen sukupolven junioreille lisää tunteikkaita muistoja. Tsemppiä vanhemmat lapsienne harrastuksien eteen – laitetaan talkoohenki taas kukoistamaan! 

Teksti: Teemu Jaronen
Kuva: Päivi Seikkula

Kolumnin kirjoittaja on pelannut jalkapallon miesten 5. divisioonassa ja voittanut oman joukkueen maalikuninkuuden vuonna 1995.

Jäikö jotain sanomatta?
Keskustelua aiheesta voi jatkaa tämän sivuston keskustelupalstalla.

Tämä artikkeli on julkaistu Pihlajamäen lähiölehdessä 1/2008 

Hiihtelijän kevätmietteitä

Mennyt talvi oli pitkästä aikaa Pihlajamäen seutuvilla hiihtelijän mieleen. Lunta ja latuja riitti, kunhan niille sai suolasohjossa talsituksi. Jos kaupunkia ei voi kehua vaikkapa terveysaseman edustan jalkakäytävän hoidosta, niin Maasälvänpolun portaat pidettiin ensimmäistä kertaa hyvässä kunnossa. Niiden lumityöt oli annettu kolmen miehen ryhmälle, joka teki hommansa tunnollisesti, vaikka kaksi nuorempaa tuskin olivat alkuperäisessä kotimaassaan lunta nähneet.
Jostakin syystä sopimukseen ei kuulunut muu osa Maasälvänpolkua, joten kulkijat tallasivat siihen vaarallisen liukkaan väylän itse. Katujen hoito kuuluu kaupungille, mutta taloyhtiöt vastaavat pihoistaan. Maasälväntien varrella asuvilla on ollut harvinainen onni saada nauttia vuosikausia pienen kiinteistönhoitoyhtiön palveluista, minkä ansiosta tonttien lumityöt on hoidettu varmaan parhaiten koko kaupungissa.
 
Syksyllä valmistui muutamia parannuksia alueen asukkaiden iloksi. Vantaanjoen ja Longinojan yli on tehty uusia kevyen liikenteen siltoja. Ne antavat lisää mahdollisuuksia lenkkeilyreittien valintaan. Kaiken lisäksi Viikinmäen kohdalle rakennettu silta on kaunis. Graniittitien mäellä asuvat ovat varmaan onnellisia uusista portaista. Ostoskeskuksen muutetut liikennejärjestelyt tekevät jalankulkijoiden liikkumisen helpommaksi ja turvallisemmaksi. Kiertoliittymä auttaa autoilijoiden risteysajoa ja hillitsee läpiajon vauhtia. Ostoskeskuksen päähän on muodostettu pieni aukio, joka lisää paikan viihtyisyyttä. Pronssinen pienoismalli on siirretty sille ja asetettu vaakasuoraan. Sitä on mukava näin katsella, mutta syksyn sateilla vesi seisoi keskellä mallia. Joku keksi asettaa sille linnunruokaa ja roskia ja talvella se hävisi lumikinoksiin kuukausiksi. Jotain pitäisikin keksiä asiantilan korjaamiseksi.
 
Kevät ja hiidenkirnujen tyhjennys paljastivat uuden ongelman. Kirnujen viereen oli viime kesänä tuotu kai koristeeksi autokuorma nyrkin kokoisia kiviä. Ne ovat siirtyneet kirnujen pohjalle, koska ne molskahtavat veteen mukavasti tai niillä voi yrittää jään särkemistä. Kulmikkaat kivet eivät missään tapauksessa kuulu kirnuihin.
 
Sulo Savolainen
Kolumni on julkaistu Pihlajamäen lähiölehdessä 1/2010

Viemäreiden viemää…

viemareidenviemaa1.gif
viemareidenviemaa1.gif

Jätevedenpuhdistus Helsingissä alkoi sata vuotta sitten. Juhlavuoden kunniaksi aiheeseen voi nyt tutustua Tekniikan museossa Vanhassakaupungissa kävelymatkan päässä Pihlajamäestä.


Kuvat: Vesa Koskela
Metropoli ja meri -näyttely 31.12.2011 asti. Tekniikan museo, Viikintie 1. Tekniikan museo: http://www.tekniikanmuseo.fi/ Helsingin seudun ympäristöpalvelut HSY: http://www.hsy.fi/

HELSINGISSÄ on puhdistettu jätevesiä vuodesta 1910 lähtien. Sen kunniaksi Tekniikan museo Vanhankaupunginlahdella on avannut näyttelyn ”Metropoli ja meri”, joka yhdessä sisarnäyttelynsä ”Vodaa stadiin” kanssa kertoo kuinka vesi kulkee Päijänteestä helsinkiläiskoteihin ja niistä edelleen Itämereen. Näyttely ottaa kantaa Itämeren ja ympäristön tilaan, mutta tekee samalla kunniaa satavuotiselle vesihuollon järjestämiselle Helsingissä. Tiesitkö, että huolimatta Helsingin likaisesta menneisyydestä vesihuolto oli naapurimaiden pääkaupunkeihin verrattuna 1900-luvun alkupuolella edistyksellistä? Alppilassa otettiin Suomen ensimmäinen biologinen jätevedenpuhdistamo käyttöön jo vuonna 1910. Menneisyyden rinnalla museossa tarkastellaan nykypäivän vesihuoltoa. Kaupungin alla risteilee yli 7000 kilometrin mittainen viemäriverkosto, joka on saanut näkyvyyttä tänä vuonna muussakin yhteydessä. Syyskuussa OpenHouseHelsinki -tapahtuman yhteydessä onnekkaimmat pääsivät tutustumaan maanalaisiin viemäreihin yhdessä HSY:n viemärisukeltajien kanssa. Tekniikan museon näyttelyssä viemäreihin ei tarvitse sukeltaa, vaan niihin tutustutaan valokuvien, lavastuksien ja esineiden avulla. Museovierailu tarjoaa vastauksen esimerkiksi siihen, voiko viemäreissä asua ja mitä tapahtuu pönttöön tipahtaneille tavaroille. TEKNIIKAN museo on valtakunnallinen tekniikan alan erikoismuseo, jonka tehtävänä on suomalaisen tekniikan alan ja teollisen tuotannon kehittymisen esitteleminen sekä niiden vaikutuksen tarkasteleminen yhteiskuntaan ja ihmisten arkeen. Museo sijaitsee kävelymatkan päässä Pihlajamäestä Vantaankosken rannalla. Syksyn erikoisnäyttely on toteutettu yhdessä Helsingin seudun ympäristöpalvelujen HSY:n kanssa. Juhlavuoden kunniaksi HSY on julkaissut myös aiheeseen liittyvän ”Metropoli ja meri – 100 vuotta jätevedenpuhdistusta Helsingissä” -historiateoksen.

Teksti: Aura Kivilaakso

meriinfo.gif
Kuninkaankartanon saarella on myös kalastukseen liittyvä Liikuntaviraston Meri-Info, josta saa muun muassa kalastuslupia. Avoinna talvella arkisin klo 8–16.