Kolumnit

Hiihtelijän kevätmietteitä

Mennyt talvi oli pitkästä aikaa Pihlajamäen seutuvilla hiihtelijän mieleen. Lunta ja latuja riitti, kunhan niille sai suolasohjossa talsituksi. Jos kaupunkia ei voi kehua vaikkapa terveysaseman edustan jalkakäytävän hoidosta, niin Maasälvänpolun portaat pidettiin ensimmäistä kertaa hyvässä kunnossa. Niiden lumityöt oli annettu kolmen miehen ryhmälle, joka teki hommansa tunnollisesti, vaikka kaksi nuorempaa tuskin olivat alkuperäisessä kotimaassaan lunta nähneet.
Jostakin syystä sopimukseen ei kuulunut muu osa Maasälvänpolkua, joten kulkijat tallasivat siihen vaarallisen liukkaan väylän itse. Katujen hoito kuuluu kaupungille, mutta taloyhtiöt vastaavat pihoistaan. Maasälväntien varrella asuvilla on ollut harvinainen onni saada nauttia vuosikausia pienen kiinteistönhoitoyhtiön palveluista, minkä ansiosta tonttien lumityöt on hoidettu varmaan parhaiten koko kaupungissa.
 
Syksyllä valmistui muutamia parannuksia alueen asukkaiden iloksi. Vantaanjoen ja Longinojan yli on tehty uusia kevyen liikenteen siltoja. Ne antavat lisää mahdollisuuksia lenkkeilyreittien valintaan. Kaiken lisäksi Viikinmäen kohdalle rakennettu silta on kaunis. Graniittitien mäellä asuvat ovat varmaan onnellisia uusista portaista. Ostoskeskuksen muutetut liikennejärjestelyt tekevät jalankulkijoiden liikkumisen helpommaksi ja turvallisemmaksi. Kiertoliittymä auttaa autoilijoiden risteysajoa ja hillitsee läpiajon vauhtia. Ostoskeskuksen päähän on muodostettu pieni aukio, joka lisää paikan viihtyisyyttä. Pronssinen pienoismalli on siirretty sille ja asetettu vaakasuoraan. Sitä on mukava näin katsella, mutta syksyn sateilla vesi seisoi keskellä mallia. Joku keksi asettaa sille linnunruokaa ja roskia ja talvella se hävisi lumikinoksiin kuukausiksi. Jotain pitäisikin keksiä asiantilan korjaamiseksi.
 
Kevät ja hiidenkirnujen tyhjennys paljastivat uuden ongelman. Kirnujen viereen oli viime kesänä tuotu kai koristeeksi autokuorma nyrkin kokoisia kiviä. Ne ovat siirtyneet kirnujen pohjalle, koska ne molskahtavat veteen mukavasti tai niillä voi yrittää jään särkemistä. Kulmikkaat kivet eivät missään tapauksessa kuulu kirnuihin.
 
Sulo Savolainen
Kolumni on julkaistu Pihlajamäen lähiölehdessä 1/2010

Syyskokous valitsi vuoden 2011 hallituksen ja hyväksyi toimintasuunnitelman

MARRASKUUN lopulla Pihlajamäki- seuran syyskokouksessa hyväksyttiin vuoden 2011 toimintasuunnitelma ja talousarvio. Vuoden teemana on jäsenhankinta, jotta nykyisen laajuinen toiminta ja rahoittaminen olisi mahdollista. Samalla pyritään saamaan lisää vastuunkantajia.

Hallituksen ehdotukseen toimintasuunnitelmaksi lisättiin, että seura antaa alueen neljälle koululle rahaa stipendejä varten.

KOKOUS valitsi Vesa Koskelan jatkamaan puheenjohtajana. Erovuoroisten tilalle varsinaisiksi hallituksen jäseniksi kolmeksi vuodeksi valittiin Mervi Kuhta, Päivi Seikkula ja Pirjo Veijalainen. Taina Tusa valittiin kahdeksi vuodeksi kesken toimikauden eronneen hallituksen jäsenen tilalle. Varajäseniksi vuodeksi 2011 valittiin Marja Elo ja Pirjo Seppä. Yksi varajäsen jäi valitsematta, kun ei ollut halukkaita vastuunkantajia. Päätettiin, että kevätkokous valitsee puuttuvan varajäsenen. Hallitukseen kuuluu myös Petri Aarnio, Aune Greggas, Miina Kajos, Ritva Malmström ja Björn Wiemers.

VUODEN 2011 jäsenmaksun suuruudeksi päätettiin 10 euroa. Pihlajamäki-seuran jäseneksi voit liittyä osoitteessa www.pihlajamaki.info.

YHDISTYKSEN kevätkokous pidetään maaliskuun loppuun mennessä. Kokouskutsu jäsenille lähetetään sähköpostilla tai kirjeenä.

VK

Yhteisiä ja yksityisiä kukkia

Puistokummius on lyönyt hyvin läpi Pihlajamäessä. Enää ei herätä suurta hämmästystä jos ja kun rivipihlajamäkeläinen pitää silmällä lempipuistoaan, mahdollisesti osallistuu istutusten hoitoon tai ilmoittelee rakennusviraston yhteyshenkilölle kaatuneista puista. Toki joku saattaa vielä tokaista moisen kuuluvan yksin ja ainoastaan kaupungille, mutta enemmistö taitaa jo nähdä puistokummin touhut hyvässä valossa.

Mutta kun rivikansalainen vapaaehtoishengessä innostuu huolehtimaan hoitoa kaipaavasta ostoskeskuksen kukkapenkistä, hämmästyksen huokailijoita riittää. Nyt yhteisen hyvän eteen tehty hoitelu nähdään ”hyväksikäyttönä”, joka ikävästi ”hyödyttää yrittäjiä”. Ostoskeskus kun on yksityistä, ei kaupungin omaisuutta.

Ryhdyin tänä kesänä – yhteisymmärryksessä yrittäjäyhdistyksen kanssa ja yrittäjien avuksi -kitkemään ja kastelemaan S-marketin ja apteekin takaista kukkapenkkiä. Jo viime kesänä huomasin, että se kaipaa hoitoa. En ottanut ostaria epäviralliseksi puistokummikohteekseni kasvattaakseni yrittäjien tuloja. Syynä oli itsekkyys: kauniit kukat ilahduttavat minua.

Kesän edetessä huomasin, että kitketty ja satunnaisista tihutöistä siivottu kukkapenkki ilostutti myös muita. ”Kiva, että joku huolehtii näistä kukista”, kuului monesta suusta. Sanat paljastavat ajatuksen, että ostarin kesäkukkien hoidossa on terästämisen varaa.

Pihlajamäen kotisivujen keskustelupalstalla on moni arvellut, että yritykset hyötyisivät ostoskeskuksen siistiytymisestä. Viihtyvyyden lisääntyminen varmasti onkin yrittäjien intresseissä. Voi tietysti myös olla, että kauppa käy rehottavista kukkapenkeistä tai törkyisistä roskiksista huolimatta.

Varmaa kuitenkin on, että viihtyisää ostoskeskusta arvostetaan. Sen eteen kannattaa jatkossakin tehdä töitä – myös vapaaehtoispohjalta.

Teksti:Tanja Railo
Kuva: Riitta Sivonen

Tämä artikkeli on julkaistu Pihlajamäen lähiölehdessä 3/2008