Tapasin entisen Pihlajamäen asukkaan Ragni Malmstenin vähän ennen hänen yllättävää poismenoaan. Kun kysyin hänen kuulumisiaan, oli vastaus: ”Elän nykyisin metallikautta – hiukset ovat hopeaa, hampaat kultaa ja jalat lyijyä.”

Pihlajamäen uudisasukkaista monet ovat jo siinä iässä, että painovoima tuntuu entistä selvemmin mäkiä ja portaita kiipeillessä. Ostoskassi painaa kaupasta kotiin palatessa. On välillä pysähdyttävä huoahtamaan, kun ylämäki on pitkä. Kotiportaan ovella pitää vielä kerätä voimia kerroksiin nousemista varten. Kun Pihlajamäkeä rakennettiin, määräykset kielsivät hissin tekemisen alle viisikerroksisiin taloihin.

Asialla on kuitenkin valoisa puolensa. Uskon, että Pihlajamäen asukkaat ovat keskimääräistä paremmassa kunnossa kamppailtuaan vuosikymmenet painovoimaa vastaan. Harjoittelu antaa tunnetusti voimia, mutta toiset luonnonlait vaikuttavat vääjäämättä, ja kunto hiipuu.

Paljon on kuitenkin tehtävissä ikäihmisten liikkumisen helpottamiseksi. Samat toimenpiteet lisäävät turvallisuutta ja auttavat myös lastenvaunujen työntäjiä, pyörätuolin käyttäjiä sekä pieniä koululaisia.

Maasälvänpolun porras, joka on suuren asukasjoukon yhteys bussipysäkille, on vuosikausia ollut tervejalkaisellekin vaarallinen. Asukkaiden lukuisten yhteydenottojen jälkeen portaiden rakenne on vihdoin osittain uusittu. Pahimmat virheet on korjattu.

Vanhan portaan ja uuden osan liittymäkohta on kuitenkin arveluttava. Portaiden yläpuolella on edelleen liian kalteva polku, jolla moni on liukkaalla kaatunut. Itse portaitakin on ehditty jo kauhistella, sillä niillä on noin kolmekymmentä yhtäjaksoista askelmaa ilman lepotasoa.

Nyt sopii toivoa, että uusista portaista myös pidetään huolta. Pyryjen jälkeen ei edellisinä talvina aina poistettu lunta portailta, jonne sitten syntyi liukumäki. Sitten heitettiin lumen päälle vähän hiekkaa. Viime keväänä hiekat jäivät paikoilleen ja pyörivät vielä juhannuksena laakereina kenkien alla. Vaatimattoman toivomuksen tukena on Suomen laki, jonka mukaan kadut on pidettävä kulkukelpoisina, ja Maasälvänpolku on katu. Porrasta täydentämään voisi tehdä kiemurtelevan luiskan, mikä huomioisi liikuntaesteiset ja lastenvaunujen työntäjätkin.

Toinen esimerkki on oikopolku Graniittitien mäeltä ostokeskukselle. Sen loiventamiseksi kaupunki lienee jo tehnyt suunnitelmia. Tällä hetkellä painovoima huolehtii siitä, että molemmissa paikoissa pääsee nopeasti alas varsinkin talviliukkailla.

Hissien rakentaminen onkin monimutkaisempi juttu. Esteet eivät ole pelkästään teknisiä tai esteettisiä, vaan myös kustannusten jakoon liittyviä. Eräs ratkaisu voisi olla se, että asukkaat vaihtavat huoneistoja. Näin on tapahtunutkin jossakin talossa. Muutos saattaisi olla alueella viihtyville helpompi kuin muualle muuttaminen.

Palvelulinja on mainio asia ikääntyneille. Sitä kannatta käyttää ja osoittaa siten sen tarpeellisuus.

Edellä kirjoitettu ei tietenkään ole purkaus painovoimaa vastaan. Sehän on koko olemisemme elinehto tällä planeetalla. Haluan vain muistuttaa, että lähiömme ei ole vielä valmis. Meillä on syytä jatkaa uudisasukasaikojen tapaan yhdessä yrittämistä ja asioihin vaikuttamista.

Teksti ja kuva: Sulo Savolainen

Tämä artikkeli on julkaistu Pihlajamäen lähiölehdessä 3/2007.