Muut artikkelit

Aarnipata ja Rauninmalja, Suomen vanhimmat hiidenkirnut

Pihlajamäessä, keskellä Helsinkiä, sijaitsevat Suomen vanhimmat hiidenkirnut Aarnipata ja Rauninmalja. Toisin kuin muut Suomen tunnetut hiidenkirnut, ne ovat vanhempia kuin viimeisin jäätiköitymiskausi eli yli 50 000-vuotiaita, mahdollisesti jopa yli 100 000-vuotiaita. Siksi ne ovat ainutlaatuisia Suomessa ja koko Skandinaviassa.

Kirnuista isomman, Aarnipadan, suurin halkaisija on 6,9 metriä, suurin syvyys 8,45 metriä ja sen suurin jauhinkivi on halkaisijaltaan 1,6 metriä ja painaa noin 6 tonnia. Eikä Rauninmaljakaan ole ihan vaatimaton: sen halkaisija on 1,6 ja syvyys 3,2 metriä.

Molemmat Pihlajamäen hiidenkirnut ovat siirtäneet jopa teitä. Niiden löytyminen perättäisinä vuosina 1993 ja 1994 sekoitti viereisen Rapakiventien alikulkuluiskan rakentamisen kahdesti. Kirnujen erikoisuutta lisää se, että ne molemmat löysi Pihlajamäkeä 1960-luvulla suunnitellut arkkitehti Sulo Savolainen, juuri ennen kirnujen räjäyttämistä taivaan tuuliin.

Pihlajamäen hiidenkirnut rauhoitettiin luonnonmuistomerkkeinä 28.3.1995. Ne saivat nimet keväällä 2008 järjestetyssä suuressa nimikilpailussa. Saman vuoden kesällä kirnuille rakennettiin uusi katselutasanne.

Lapsia Aarnipadan yllä. Kuva: Päivi Seikkula

Lue lisää:
Jääkauden jälkiä. Pihlajamäen hiidenkirnujen geologia.
Iltakävelyllä, hetkeä ennen räjähdystä. Pihlajamäen hiidenkirnujen löytyminen.
Aarnipata ja Rauninmalja. Pihlajamäen hiidenkirnujen nimet.
Kuvia hiidenkirnuista ja niiden löytymisestä.
 


Pihlajamäen terveysaseman puhelinpalvelu tehostuu?

laakari_vk.jpg
laakari_vk.jpg
Pihlajamäen terveysasemalle on luvassa puhelinpalvelujärjestelmä, joka toimii näin: kun puhelun kohdenumero on varattuna, soittajan puhelinnumero menee tietokoneen muistiin. Samana tai viimeistään seuraavana päivänä soittajalle vastataan.

Järjestelmä on nyt kokeiltavana Laajasalon ja Kannelmäen terveysasemilla. Turussa se toimii jo erittäin hyvin, kertoo Pihlajamäen terveysaseman ylilääkäri Heikki Sumuvuori. Sähköisen asioinnin saanti on erittäin toivottavaa laajemminkin, hän jatkaa.

Helsingin järjestelmä on kuitenkin niin laaja ja vaativa, ettei uudistus ole hetkessä toteutettavissa. 
Sähköinen asiointi on tietyin rajoituksin kehitteillä terveyskeskuksissa, mutta ei ole vielä käytössä. Kaikki eivät osaa tai halua käyttää tietokonetta avuksi. Niin tekevät kuitenkin voisivat osaltaan lyhentää puhelinjonoja. Kännykkäviestien käyttö varauksiin ja peruutuksiin vielä tehostaisi tuota vaikutusta.
Nykytilanteen johdosta puhelinliikenne on ruuhkaisinta aamulla. Asiakkaita pyydetäänkin siksi soittamaan vasta alkaen kello 9.30. Terveysaseman puhelinlinjalla voi nimittäin päästä jonottamaan vain kolme kerrallaan. Talvella oli hoitotakuujonoja, joita keväällä on purettu.

Työparimalli: hoitaja + lääkäri
Työparimallia omahoitaja + lääkäri aletaan toteuttaa syksyllä myös Pihlajamäessä. Järjestelystä uskotaan koituvan merkittävää hyötyä terveyspalveluja
tarvitseville. Pyrkimyksenä on, että työparit istuvat vierekkäisissä huoneissa.

Lääkärimiehitys täysi
Koillis- ja Itä-Helsinkiä vaivannut lääkäripula on hellittämässä. Pihlajamäen terveysaseman kaikki 12 lääkärinvirkaa on täytetty, niistä puolet vakinaisesti. Ulkomaalaisia lääkäreitä on kuusi. Heillä on testattu kielikoulutus. Lääkärien määrä on ollut kasvussa, samoin terveydenhoitajien.
Lääkärikoulutuksen saaneilta edellytetään vähintään 9 kuukauden terveyskeskuspalvelua, mutta työn heikko houkuttelevuus ei yleensä riitä estämään
lääkärien suurta vaihtuvuutta terveysasemilla.
Kesällä suljettuna
Terveysasema on suljettuna 28.6.–31.7. Asiakkaita pyydetään tuomaan uudistettavat reseptit ennen kesäkuun puoliväliä.
Terveysaseman suljettuna ollessa asiakkaita palvelee Malmi. Normaalisti siellä hoidetaan akuuttitapaukset, joita on 40 % hoitopalveluja tarvitsevista.
Pihlajamäen terveysasema ei ole missään vaiheessa kokenut lakkautusuhkaa. Ylilääkäri Sumuvuori pitää yleisön terveysaseman toimintaa koskenutta arvostelua myönteisenä ja siitä yritetään ottaa oppia, hän sanoo.
Teksti: Eero Helkkula
Kuva: Vesa Koskela
 
Tämä artikkeli on julkaistu Pihlajamäen lähiölehdessä 1/2010

Lähikauppa oli ennen lähempänä

Pihlajamäessä oli lähiön alkuaikoina viisi lähikauppaa ja ostarilla vielä kolme isompaa elintarvikeliikettä. Viimeinen lähikauppa lopetti Rapakivenkujalla 1990-luvun alussa. Nyt on ostarilla enää yksi ruokakauppa. Malmin suurten markettien ja erikoistavarakauppojen vetovoimalle vastusta antaa uusi Prismakeskus Viikissä.

Graniittitien HOK:n talossa on toiminut mm. kuntosali. Nyt talo on toimistona. Vuolukiventien Tkaupan paikalla on ravintola ja sen vieressä kampaamo. Rapakivenkujan Kukkurakauppa lopetti -90-luvun alussa. Sen tiloissa oli pari vuotta konekorjaamo ja vuonna 1995 paikalle tuli nykyinen TK Kone Center. Rakennuksen toisessa päässä nykyisen pitserian paikalla oli muinoin koululaistenkin suosima kahvila.

– Kuppi kuraa, tuplasokeri ja tissilikööri – ja tuo Siiri se kupissa! oli eräällä Eusella tapana huikata sisään astuessaan.

Ostarin haasteita

Pihlajamäen ostarilla on ollut palveluja joka lähtöön: kirjasto, bingo, kolme eri pankkia ja posti; ruokakaupat Elanto, HOK ja K-kauppa RoiLa; vaatteita myyvät Malmin asuste, Anjan asuste, Papukaija ja Parttipuoti; kirja- ja rautakauppa, kemikalio, Salmisen sähköliike sekä kankaita ja ompelutarvikkeita myyvä Ellehto. Nyt ostarilla on apteekki, kukkakauppa, kauneushoitola ja parturi–kampaamoita, terveyskeskuksen fysioterapia, yksi ruokakauppa ja pankki.

Ostarin ravintolamaailma on kasvanut, ja se on keskittynyt uudelle 1971 valmistuneelle puolelle. Ennen ostarilla oli vain yksi ravintola, HOK:n Tilhenpesä, josta sai ihan maukasta ruokaakin. Tilhenpesä sijaitsi 1968 valmistuneella vanhalla puolella, suunnilleen nykyisen S-marketin leipäosaston kohdalla.

Alkuaikoina rakennuksen toisessa päässä oli nuorison suosima Elannon baari Kivitasku. Sen suurten ikkunoiden ääressä, paraatipaikalla, istui aina liuta nuoria miehiä, joten aikasen tarkkana sai siitä likkaihminen ohi kävellessään olla. Vatsa sisään ja rinta ulos!

Ostarin palvelujen yksipuolistuttua asiakkaat ovat suunnanneet kuka Malmille, kuka Itäkeskukseen. Nyt uusi Prismakeskus kalastelee väkeä.

– Uusia kauppakeskuksia syntyy kuin sieniä sateella. Meidän vahvuuksiamme ovat läheisyys ja omien kanta-asiakkaidemme tunteminen. Silti meidänkin on uusiuduttava sekä panostettava entistä enemmän hyvään palveluun, ostarin yrittäjien puhjeenjohtaja, apteekkari Maija Holopainen sanoo.

Hän toteaa samaan hengenvetoon, että ostarin uuden puolen epävarma tilanne vaikeuttaa siinä toimivien yritysten tulevaisuuden suunnitelmia. Esillähän on ollut kaksi vaihtoehtoa: uuden osan laajentaminen tai sen purkaminen ja kokonaan uuden rakentaminen.

– Yrittäjäyhdistykseen kuuluvat liki kaikki ostarin yrittäjät. Me pyrimme osaltamme parantamaan ostarin viihtyisyyttä, mm. keväisin kukkaistutuksin ja joulukoristeluin. Järjestämme ostarilla tempauksia ja olemme mukana muissa tapahtumissa, yhteistyössä mm. Pihlajamäki-Seuran ja lähiöaseman kanssa.

Ässä pysyy ja paranee

Pihlajamäen asukkaita on huolestuttanut ostarin S-marketin kohtalo – käykö sille uuden Prisman satellittiina samoin kuin pienille lähikaupoille aikoinaan kilpailussa ostarin kauppojen kanssa?

– Meillä on kauppa remontin jäljiltä loistokunnossa, nyt keskitytään myyntiin ja asiakaspalveluun, sanoo S-marketin uusi päällikkö Ari Moilanen. Hän aloitti työssään lokakuun alussa.

– Kivoja asiakkaita täällä Pihlajamäessä on, eikä meno ostarilla ole sen kummempaa kuin muuallakaan. Kauppa on iltapainotteista, joten pyrimme kehittämään kassapalveluja siten, ettei pitkiä jonoja synny, hän lupaa.

Entä ehtiikö nykyinen lähikauppias enää jutella asiakkaittensa kanssa?

– No mikä ettei! Ottakaa vaan hihasta kiinni, kysykää ja antakaa reilusti palautetta, Ari Moilanen sanoo.

HOK-Elannon marketkaupan toimialajohtaja Veli-Matti Liimatainen lupaa, että S-market pysyy Pihlajamäessä.

– Tavoitteenamme on luoda kattava palveluverkosto. Tähän kuuluvat Viikin ja Pihlajamäen alueella niin S-marketit, Alepat kuin uusi Prismakin. Kaikki vanhat liikkeet siis säilyvät, Liimatainen sanoo.

Niin pihlajamäkeläisten kuin viikkiläistenkin toiveena on pohjoisen suuntaisten ramppien rakentaminen Lahdentielle. Nyt Prisman liikenne rasittaa asuntoalueiden katuja. Samalla asialla on HOK-Elanto, jolle ramppien merkitys kasvaa entisestään ensi toukokuussa, kun Pihlajiston Esso muuttuu S-ryhmän ABC Deliksi.

Teksti ja kuvat:
Riitta Sivonen

Tämä artikkeli on julkaistu Pihlajamäen lähiölehdessä 3/2007.

Iltakävelyllä, hetkeä ennen räjähdystä

Syyskuun lopulla vuonna 1993 sattui elämässäni kaksi tärkeää tapahtumaa. Pojanpoikani Valtteri syntyi Pihlajamäkeen. Vajaat kaksi viikkoa myöhemmin, kuukauden viimeisenä päivänä, löysin kotini vieressä olevan mäen toiselta puolelta suuren hiidenkirnun. Kirnu oli ollut piilossa ainakin viisikymmentätuhatta vuotta.

Löytö tapahtui viime hetkellä. Paikalle oli rakenteilla luiska kadun alittavalle tunnelille, jonne silloin johtivat vain jyrkät portaat. Kaivinkone oli jo paljastanut kalliota reikien poraamista varten, ja kallio oli määrä räjäyttää seuraavalla viikolla.

Ensimmäinen kirnu löytyy

Olin vaimoni kanssa palaamassa tavanomaiselta iltalenkiltämme. Poikkesimme katsomaan työmaata. Paljastetun kallion yläreunassa oli omituinen syvennys, joka olisi helpottanut louhintatyötä. Tarkkaan katsoen näin reunassa kaarimuodon, jonka täydensin mielessäni suureksi ympyräksi. Tuo muoto oli minulle hyvin tuttu, sillä olin käyttänyt sitä muutamissa suunnittelukohteissani. Totesin vaimolleni, että paikalla oli suuri hiidenkirnu.img008.jpg

Halusin vahvistuksen olettamukselleni. Soitin vanhalle ystävällemme Kauko Korpelalle, entiselle Pihlajamäen asukkaalle, joka oli jäänyt eläkkeelle Geologian tutkimuskeskuksen pääjohtajan virasta. Hän kävi paikalla ja oli samaa mieltä kanssani.

Seuraavana maanantaina menin kello seitsemältä varmistamaan, että työtä ei jatkettu. Helsingin kaupungin rakennusviraston ja ympäristökeskuksen edustajien kanssa sovittiin, että työ keskeytetään ja laaditaan uusi suunnitelma, jotta kirnu säilyy. Luiskan rakentaminen siirrettiin seuraavaan syksyyn.

Seuraavina päivinä kaivelin lapiolla kirnun kaarevia reunoja näkyville, ja kokonaisuus alkoi selvästi hahmottua. Samalla kuoppa vähän suureni. Ympäristökeskuksen ja Geologian tutkimuskeimg013.jpgskuksen asiantuntijat totesivat paikan päällä, että kirnu tulisi rauhoittaa. Rakennusvirasto merkitsi kuopan lippusiimalla. Kirnun syvyyttä yritettiin vielä tutkia kirnua kairaamalla, mutta kairat pysähtyivät kiviin.

Syksyn mittaan kuoppa täyttyi vedellä ja muuttui vaaralliseksi. Tunsin olevani asiasta vastuussa ja kävin ennen pakkasia muutaman kerran tyhjentämässä kuopan lappoamalla.

Toinen kirnu löytyy

Seuraavana vuonna, jälleen syyskuun lopulla, menin katsomaan uudelleen aloitettua tieluiskan työmaata. Kuinka ollakaan, nuorin lapsenlapseni Veera oli syntynyt pari päivää aikaisemmin. Nyt kalliota porattiin hieman aikaisempaa linjaa alempana. Jo kymmeniä reikiä oli valmiina, ja niihin oli tarkoitus ladata räjäytyspanokset välittömästi poraajan saatua työnsä valmiiksi.

Huomasin porausalueella heinää kasvavan pyöreähkön alueen ja aloin tutkia sitä tarkemmin. Totesin, että paikalla oli toinen hiidenkirnu. Hain lapion ja kaivoin kirnun yläreunan esille.

img019.jpgOtin jälleen yhteyttä työtä johtavaan rakennusviraston insinööriin, joka ei suinkaan ilahtunut löydöstäni. Ilmoitin toisen kirnun olemassaolosta kaupungin ympäristökeskukseen ja Geologian tutkimuskeskukseen. Tästä huolimatta alimmat porausreiät ladattiin ja kallion alareuna räjäytettiin, ja juuri löytyneen kirnun yläosa halkesi.

Kaivoin pikkukirnua syvemmäksi ja sain esille kauniin vastapäivään alas pyörivän kierteen. Kärräsin tonneittain kiviä tunnelin toiselle puolelle myöhempää tutkimista varten. Kun näytti siltä, että pikkukirnu voisi olla vaarallinen, päätimme Pihlajamäen Lions-Clubin voimin peittää sen talveksi. Rakensimme paksusta vanerilevystä kannen kirnun päälle ja maalasimme kannen vihreäksi.

Tieluiskasta tehtiin uusi suunnitelma. Luiskalle löytyi hyvä paikka tunneliin johtavan polun toiselta puolelta.

Kaivutyötä käsityönä

Marraskuussa 1994 geologit kävivät tutkimassa Pihlajamäen kirnuja ja totesivat ne ainutlaatuisiksi. He havaitsivat, että suuri kirnu oli täynnä viimeisen jääkauden aikaansaamaa moreenia. Kirnun vieressä olevassa kalliossa oli kahden viimeisen jääkauden tekemiä uurteita. Lisäksi kirnun sileästä reunasta oli lohjennut kallionkappaleita viimeisen jääkauden uurteiden syntymissuunnassa.

img030.jpgHiidenkirnujen tyhjennys ja tutkiminen aloitettiin toukokuussa 1995. Työtä johti geologi Heikki Hirvas Geologian tutkimuskeskuksesta. Helsingin kaupunki antoi käyttöön kaivinkoneen ja kuorma-auton, jolla kirnujen täytteenä olleet massat siirrettiin viereiselle Savelan kentälle.

Suurin osa kaivutyöstä oli tehtävä lapioilla, kuokilla ja hakuilla, koska kaikki kerrokset haluttiin tutkia tarkkaan kirnujen historian selvittämiseksi. Värväsin tyhjennystalkoisiin Pihlajamäen leijonia. Myös Suomen Jalokiviharrastajain Yhdistyksen jäseniä ilmoittautui vapaaehtoisiksi. Moreeni oli niin tiukkaan pakkautunutta, että se muistutti huonoa betonia.

Työ oli valmis viikon kuluttua. Avajaisjuhla pidettiin 7.11.1995 hiidenkirnujen vieressä, Helsingin Uudessa Yhteiskoulussa.

Luonto kiittää

Olen koko ikäni ollut kiinnostunut luonnosta ja varsinkin kallioista. Pihlajamäen suunnittelun ja rakentamisen yhteydessä pääsin pelastamaan monta kalliota varmalta tuholta, jopa kaupungin virkamiesten arvovaltaa vastaan taistellen – kallioita haluttiin tasata pysäköintikentiksi ja viemäri rakentaa suoraan kauniin kallion läpi. Hiidenkirnujen löytymisen voikin leikillisesti sanoa olevan luonnon kiitos vanhoista suojeluponnistuksistani.

Teksti: Sulo ”Suti” Savolainen

Sulo Savolainen on yksi neljästä 1960-luvun kiiteltyä Pihlajamäkeä suunnitelleista arkkitehdeista. Hän on asunut Pihlajamäessä vuodesta 1963.

 

Pihlajamäki sai hyvät pisteet

ostari03.JPG

Kahden alkuvuodesta tehdyn kyselyn mukaan suurin osa pihlajamäkeläisistä viihtyy kotilähiössään erittäin hyvin. Myös median mielikuva Pihlajamäestä on myönteinen.

Kaupunkisuunnitteluviraston teettämässä tutkimuksessa haastateltiin puhelimitse 1 600 itäisten ja koillisten lähiöiden asukasta. Haastatelluista 200 oli pihlajamäkeläisiä. Lähiöprojektin kyselyssä puolestaan selvitettiin, millaisia mielikuvia media ja toimittajat liittävät lähiöasumiseen Helsingissä. Verkossa tehtyyn kyselyyn vastasi 183 toimittajaa ja sitä täydennettiin 20 puhelinhaastattelulla.


Hyvin täällä viihdytään

Asukkaat viihtyvät lähiöissä hyvin. Noin yhdeksän kymmenestä viihtyi erittäin hyvin tai kohtalaisesti. Lähiöasumisen vahvuutena pidettiin ympäristöä, luontoa ja väljyyttä. Suurimmiksi epäkohdiksi koettiin häiritsevä päihteiden käyttö ja järjestyshäiriöt etenkin ostareilla ja metroasemilla.

ostari02.jpgParhaiten viihdyttiin Pihlajamäessä ja Kontulassa: kaksi kolmesta vastaajasta viihtyi erittäin hyvin ja vain muutama prosentti huonosti. Vuosina 1999 ja 2003 tehtyihin vastaaviin kyselyihin verrattuna viihtyvyys Pihlajamäessä oli parempi kuin ennen ja muutkin muutokset olivat tapahtuneet pääosin parempaan suuntaan. Mutta huonompaan suuntaankin oli menty: häiritsevä päihteiden käyttö ja järjestyshäiriöt olivat lisääntyneet.

Pihlajamäessä hyvin tai kohtalaisesti viihtyvistä vastaajista 55 mainitsi tärkeimmäksi viihtyvyyteen vaikuttavaksi tekijäksi ympäristön ja luonnon, väljyyden ja puistot sekä hyvät liikuntamahdollisuudet ja -palvelut. Tärkeinä pidettiin myös liikenneyhteyksiä (19 vastaajaa), rauhallisuutta ja hiljaisuutta (14), ihmisiä, naapureita, ystäviä, omaisia ja viihtyisää ilmapiiriä (11), palveluja (8), omaa kotia, asuntoa ja taloa (6) sekä järjestystä, turvallisuutta ja siisteyttä (4).

Pihlajamäkeläisten mielestä alueen kehittämisessä pitäisi huomioida erityisesti ostari, kapakat ja päihteiden käyttö. Myös siisteyttä pitäisi parantaa.

Toimittajat kannustavat aktiivisuuteen

Kun toimittajilta kysyttiin mielikuvia asteikolla 1–5 erikseen nimetyistä lähiöistä, Pihlajamäki sai arvosanan 3,12. Toimittajien mielikuvat vaihtelivat arvosanojen 2,07 ja 4,00 välillä. Kyselyn lähiöistä Pihlajamäen päihitti vain Munkkivuori. Lähelle Pihlajamäkeä kipusi Siltamäki arvosanalla 3,09.

Toimittajien mielestä lähiöasumisen mielikuvaan vaikuttavat voimakkaasti julkiset tilat kuten juna- ja metroasemat sekä ostoskeskukset. Julkisten tilojen epäkohdiksi koettiin turvattomuuden tunnetta lisäävät juopot, nuorisojengit sekä häiriökäyttäytyminen. Epäkohtia myös uutisoidaan herkästi.

Toimittajien mielestä ostoskeskusten siisteyttä ja viihtyisyyttä edistävät erityisesti kauppiaiden aktiivisuus ja vartiointi. He myös uskoivat vahvasti, että asukkaiden omalla toiminnalla on merkittävä vaikutus mielikuviin lähiöasumisesta. Medialle siis kannattaa tarjota omia hyviä uutisia!

Kuvat: Riitta Sivonen.

Tämä artikkeli on julkaistu Pihlajamäen lähiölehdessä 1/2007.

Takaisin kouluun

Syyskuun 2009 Pihlajamäen lähiölehdessä Pihlajamäen ala-asteen eläkkeelle jäänyt rehtori Rauno Sarantaus kertasi
koulumuistojaan. Tuossa yhteydessä hän esitti toiveen  entisten oppilaittensa tapaamisesta. Aloite tuotti ikimuistoisan ja riemukkaan tapaamisen maaliskuun alussa.

”Naiset kauniita edelleen”

Koulu oli saanut lukuisten remonttiensa yhteydessä uutta ilmettä. Entisestä luokastamme oli lohkaistu osa nykyiseksi
opettajainhuoneeksi, jossa nyt yritimme tunnistaa toisiamme 31 vuoden jälkeen. Kyllähän se onnistui, eikä
19 vuoden ikäero opettajaankaan tuntunut enää niin suurelta kuin silloin.
”Opellehan näkyy boolikin maistuvan.”

Koulukierroksen aikana oli otettava se ”pakollinen” luokkakuva juhlasalissa – samassa paikassa kuin ne 1970-luvun
luokkakuvat. Todettiin myös, ettei enää sullottaisi 36 oppilasta ikkunattomaan pommisuojatilaan viideksi
tunniksi viikossa. Yhteistä iloa oli puolestaan koettu perjantain viimeisillä äidinkielen kaksoistunneilla, kun
oli saatu esittää omia sketsejä, juttuja, lauluja, vitsejä ja näytelmiä opettajan tallentaessa niitä C-kasetille kuin
myös dioille ”tänä muistojen iltana katsottavaksi”.

Koululta Ralli-ravintolaan

Koululta sitten käveltiin lapsuuden maisemissa ylös ostarille ja siellä Ralli- ravintolaan. Edullisen ja maukkaan
aterioinnin lomassa ravintolan kabinetin tiiviissä tunnelmissa jatkettiin tarinaa. Monelle oli yllätys lähiöravintolan
hyvä ruoka ja palvelun taso, kuin myös joustavuus tämän oman luokkakokouksemme järjestelyissä. Olihan
kyseessä yli 30-hengen ryhmä.

Selailtiin 1978 luokkalehteä Joulu Pommi ja 1970-luvun Kevätpörriäisiä. Palailtiin Rauli Badding Somerjoen
musiikin mukana koulutunnelmiin, kun ope vähän irrotteli eläköitymisensä “kunniaksi”:

Tuskin tiedän sanaa sivistys,
on koulu mulle pään kivistys.
Tuskin tiedän kieliopeista,
yo-kirjoitusten knopeista.
Mutta tiedän
oon rakastunut,
jospa kerran saisin sut
kuinka kaunis tää
maailma ois.

Idea tapaamisesta sai kaikilta innostuneen vastaanoton. Kaukaisin saapui varta vasten Englannista saakka ja kotimaastakin Hirvensalmelta. Osa asui edelleen näillä samoilla Pihliksen ja Savelan tienoilla.

43-vuotiaille oppilaistani yhdestä oli tullut se opettajan ennustama taiteilija ja toisesta opettaja. Ammattien
kirjo oli laajan moninainen ja näiltä tiimoilta vaihdeltiin kiintoisia kokemuksia. Yksi oli asumuserossa ja toisesta
tulossa piakkoin mummi. Elämän ilot ja surut, erot ja liitot, lapset, työt ja sairaudet näkyivät tulevan meille
itse kullekin ajallaan kohdalleen. Kolmen oppilaan osalta matka on jo tyystin
päättynyt.

Kouluaika osuu ytimeen ajassa ja paikassa silloin, kun oma identiteetti muodostuu. Senaikaisiin kysymyksiin
etsimme vastauksia monesti läpi elämämme. Olitko koulukiusattu? Mitä kuuluu kouluihastukselleni tänään?
Ennustaako koulumenestys menestystä työelämässä? Miksi aina istuin takarivissä? Piditkö kasvisruuista? Ai mistä
kasvisruuista, kysyy meidän ikäpolvemme.

Back to the 70’s

Opettajan aikanaan nauhoittamaa oppilaitten omaa ohjelmaa jäi vielä runsaasti seuraavaan tapaamiseen vuonna
2020? Silloin saamme kuulla Liisan ja Kirstenin soittamia joululauluja nokkahuilulla, poikien ”hävyttömiä” Pikku-
Kalle vitsejä sekä ruotsinopettaja Marteliuksen harjoittaman tyttöjen perinteisen Lucia-esityksen. Voidaan myös
palata vuoden 1978 joululaulujen yhteisharjoituksiin koulun juhlasalissa, jossa laulua ohjaa edesmennyt opettaja
Hannele (Volo) Karppanen ja ankaraa komentoa pitää yllä edesmennyt johtajaopettaja Gideon Grönlund.
Tapaaminen jälleennäkemisen riemussa oli kuin humaus – trombi ja pyörremyrsky. Yhtaikaa todellinen ja
epätodellinen. Eiköhän oteta uusiksi!

Porukan puolesta
kiitoksin ja terveisin,
Rauno-ope

Välittäjät uskovat Pihlajamäen olevan hyvä sijoitus

Pihlajamäessä on jo pitkään ollut vireillä poikkeuksellinen hanke. Alueen arkkitehtuuria pidetään niin korkealaatuisena, että Helsingin kaupunki suojelee koko 1960-luvun rakennuskannan pihapiireineen asemakaavalla. 

Pihlajamäelle ovat antaneet tunnustusta sekä kansainvälinen modernismin perintöä vaaliva DoCoMoMo-järjestö että kotimainen Museovirastokin. 

Katsaus Internetin asuntoilmoitussivustoille ja välittäjien verkkosivuille paljastaa, etteivät välittäjät ole vielä heränneet hyödyntämään alueen arkkitehtuurin saamaa arvostusta myyntivalttina. Esimerkiksi suositussa Etuovi.com-verkkopalvelussa on myynnissä 20 asuntoa suojeltavalta alueelta, mutta ainoastaan kahdessa ilmoituksessa on maininta suojelusta tai korkeatasoisesta arkkitehtuurista. 

Välittäjien mukaan osa asiakkaista on kuullut suojelusta, mutta tiedot siitä ovat usein hataria. 

– Osalle asiakkaista suojelu on aivan vieras asia. He luulevat, että se jollakin lailla rajoittaa heidän osto- tai myyntimahdollisuuksiaan tai että sillä on negatiivinen vaikutus. Me tietysti kerromme, että kyseessä on asemakaavallinen suojelu, jolla turvataan muun muassa se, että tontit pysyvät niin väljinä kuin ne nyt ovat, myyntipäällikkö Leena Vahtera Malmin Huoneistokeskuksesta toteaa. 

Putkiremontit jarruttavat asuntokauppaa

Asuntovälittäjien mukaan suurin hintoja laskeva tekijä alueella ovat lähestyvät putkiremontit. 1960-luvulla rakennettujen asuntojen putkiston elinkaari alkaa jo olla lopussa. Vaikka putkiremonttiin liittyy usein pelkoja, näkyy se asunnonostajan kukkarossa myös positiivisesti.

–  Remontin jälkeen yksittäisten asuntojen hinnat voivat nousta enemmänkin kuin mitä putkisaneeraus maksoi, kiinteistönvälittäjä Tero Laurila Kiinteistömaailmasta muistuttaa. 

Pihlajamäessä paljon potentiaalia

Vuonna 2007 Pihlajamäessä myytiin 177 kerros- tai rivitaloasuntoa. Kauppojen keskiarvohinta oli noin 2 150 euroa neliöltä. Koko Helsingissä keskiarvohinta liikkui noin 3 400 euron tietämillä. Vaikka asuntojen hinnat ovat Helsingin keskiarvoa selkeästi maltillisemmat, ainakin suuret välittäjäketjut tuntuvat uskovan alueen mahdollisuuksiin. 

– Pihlajamäen asunnot ovat todella kivoja ja sijainti erinomainen. Huoneissa on isot ikkunat ja kauniit näköalat. Esimerkiksi Vuolukiventien tornitaloista on upeat näkymät Vanhankaupunginlahdelle. Koko Helsingin silhuetti näkyy kirkontorneineen, ja metsäistä aluetta on vaikka millä mitalla. Vieressä on mm. Viikki kasvavine palveluineen.

– Kun putkiremontit ovat takana, en näe mitään syytä miksi Pihlajamäen hintojen pitäisi olla ympäristöä matalammat, Huoneistokeskuksen Leena Vahtera toteaa.  

Myös Kiinteistömaailman Tero Laurila uskoo Pihlajamäen olevan hyvä sijoitus. 

– Pihlajamäki on tällä hetkellä hyvä ostos, sillä hinnat ovat maltillisia ja tulevaisuus näyttää hyvältä. Kohtuuhintaisia asuntoja hyvällä sijainnilla ja lähellä luontoa, Laurila summaa.

Teksti: Tuomas Työrinoja 

Ylempi kuva: Päivi Seikkula

Alempi kuva: Tuomas Työrinoja 

Tämä artikkeli on ilmestynyt Pihlajamäen lähiölehdessä 2/2008 

Viihtyisä ja turvallinen Pihlajamäki

Pihlajamäen kotialue -ryhmä teki huhtikuussa kyselyn, jossa kartoitettiin asukkaiden viihtyvyyttä ja turvallisuuden tunnetta Pihlajamäessä. Viihtyisiksi koettuja alueita olivat mm. Kiillepuisto, Aarnikanmäki, Savelan pellot ja Malmin hautausmaa. Myös oman kodin lähialueilla viihdyttiin hyvin.

Kyselyn perusteella yhteisöllisyys voi Pihlajamäessä hyvin. Tämä luo hyvät edellytykset myös turvallisuuden tunteen parantamiselle. Nyt Pihlajamäessä on enää vain yksi turvattomaksi koettu alue.

Kyselyyn vastanneista 250 asukkaasta 77 prosenttia nimesi turvattomana pitämänsä alueen, ja heistä noin 90 prosentin mielestä se oli ostoskeskus ympäristöineen. Aiemmin myös metsäpolut koettiin turvattomiksi. Polkujen varrella tehtyjen metsän raivausten ja muiden parannusten ansiosta näin ei enää ole.

Turvallisuukyselyn tuloksia käytiin läpi Pihlaja-foorumissa 16.4., jossa keskustelua syntyi myös Pihlajamäen vetovoimasta. Pihlajamäki koettiin viihtyisäksi paikaksi, jolla on hyvä sijainti. Hyvät kulkuyhteydet nähtiin tärkeänä arjen sujumista edistävänä asiana. Myös alueen arvokas ja omailmeinen arkkitehtuuri sekä asuntojen järkevät ja tilavat pohjaratkaisut viehättivät useita.

Ostari kaikille

Viihtyisä Pihlajamäki vetää puoleensa myös entisiä asukkaita. Tällainen Pihlajamäessä viihtyvä henkilö on ”Matti”, jonka tapasin jokin aika sitten ostarin penkeillä istumassa kaljapullo kädessä. Matti tulee vieläkin melkeinpä päivittäin ostarille kavereita tapaamaan, vaikka asustelee jo muualla.

Kerroin Matille turvallisuuskyselyn tuloksista. Keskustelumme jälkeen hän lupasi olla jatkossa juomatta ostarin penkeillä. Itse lupasin syödä penkillä kaupasta ostamani jäätelön.

Toivottavasti voimme jo pian antaa aplodit Matille ja hänen kavereilleen siitä, etteivät he enää kaljoittele penkeillä. Voimmekohan pian kiittää myös itseämme siitä, että olemme ottaneet tilan omaan käyttöömme? Omalla aktiivisuudellamme myös ostarista saadaan viihtyisä paikka kaikille.

Kahvilaa kaivataan

Pihlajamäen turvallisuuskyselyssä tiedusteltiin myös ideoita viihtyisyyden lisäämiseksi. Useat toivoivat Pihlajamäkeen kahvilaa. Ja pari kahvilaa täältä jo löytyykin: Lounaskahvila Pihlaja Malmin hautausmaan kulmilla ja Salaattisiskot Rapakiventiellä ostarin tuntumassa. Nämä ja muutkin paikalliset palvelut turvaamme vain käyttämällä niitä – ja voimme jopa saada palveluita lisää.

Juha Valta
Pihlajamäen kotialue -ryhmän vetäjä

Tämä artikkeli on julkaistu Pihlajamäen lähiölehdessä 1/2007.

Pihlajamäki 10 vuotta ilman omaa kirjastoa

Kirjastosta luopumista perusteltiin sillä, että kaupungin ei kannata ylläpitää kahta näin lähellä toisiaan olevaa kirjastoa. Kaupungin kannalta Pihlajamäen kirjaston lopettaminen oli kannattavaa ja Viikin kirjaston käyntitilastojen mukaan asiakasmäärä ja lainaukset lisääntyivät kirjaston siirtyessä Viikkiin. Myös muut lähialueen kirjastot (Malmi ja Pukinmäki) hyötyivät siitä, kun Pihlajamäen kirjaston käyttäjiä siirtyi niiden käyttäjiksi.

Suurimpia häviäjiä kirjaston siirtymisen yhteydessä olivat pihlajamäkiset lapsiperheet ja vanhukset. Ennen kirjaston siirtoa vanhemmat saattoivat hakea sieltä lukemista lapsille ostoskeskuksessa käynnin yhteydessä. Koululaiset menivät kirjastoon koulun jälkeen ja nuorisokin viihtyi siellä niin, että heille täytyi aina välillä antaa jopa sisääntulorajoituksia. Vanhukset lukivat kirjastossa päivän lehdet.

Suurin menettäjä lienee olleen alueen koulut. Ennen ne saivat oppilaita, joille oli luettu säännöllisesti lapsesta asti. Oppilaat olivat tottuneet käymään säännöllisesti kirjastossa.

Jos meidän perhe edustaisi kirjaston käyttöä ennen ja jälkeen kymmenen vuotta sitten tapahtunutta muuttoa, sormituntumalla voisin arvioida, että perheestämme käytiin vanhassa kirjastossa enemmän kuukaudessa kuin uudessa vuoden aikana. Yleensäkin Pihlajamäen kirjaston lainaustilastot olivat tuolloin kaupungin huippuluokkaa.

Mitkä ovat sitten uuden järjestelmän suurimmat ongelmat tällä hetkellä? Viikin kirjastolla ei ole kunnollista pysäköintitilaa kirjastossa käyville. Sinne ei voi poiketa ohimenomatkalla. Se ei ole lähellä kouluja ja sinne on mentävä tarkoituksella. Prisman kauppakeskuksen perustaminen on antanut suuremman mahdollisuuden käyttää kirjastoa, mutta matka tien toiselle puolelle on useimmille vieläkin liian pitkä.

Viikin kirjasto pyrkii kuitenkin palvelemaan asiakkaitaan. Myös perjantain aukioloaikaa on pidennetty.

Teksti: Aune Greggas

Tämä artikkeli on ilmestynyt Pihlajamäen lähiölehdessä 2/2009

Taide tulee kulmille 

Pihlajamäki on tunnettu komeasta luonnostaan ja arkkitehtuuristaan. Ja pian myös taiteilijoistaan, ainakin jos tuore taitelijaverkosto asiasta päättää. Ja miksei päättäisi. 

– En oikeastaan osannut odottaa mitään, kun vuoden vaihteessa varovasti huhuilin Pihlajamäen ammattitaiteilijoita yhteen. Olin ihan yllättynyt kiinnostuksen määrästä. Ja nyt on ensimmäinen konkreettinen yhteisprojekti tulossa, Pihlajamäen taiteilijaverkoston primus motor Katri Hakkarainen, 28, kertoo iloisena. 

Porukassa on nyt kahdeksan taiteentekijää. Suurin osa on nuoria kuvataiteilijoita, mutta mukana on myös varttuneempia harrastajia. Yhteinen sävel on löytynyt helposti mutta ei kitkatta. Niin erilaisia taidetaustoja saman pöydän ääreen kokoontui.  

– Toisaalta on hienoa, että mukana on erilaisia ihmisiä. Teemme kuitenkin töitä pääasiassa yksin, joten jokainen kyllä löytää oman tapansa toimia, porukan toinen keulahahmo, kuvataideakatemiassa opiskeleva Jenni Markkanen, 22, korostaa. 

– Tärkeintä meillä on halu tehdä ja osallistua paikallisesti. Menestys ja myynti on sittenkin sivuseikka, Hakkarainen jatkaa. 

Yksin yhdessä

Taiteilijan työ on pitkälti yksinäistä pakertamista. Verkostoitumalla taiteilijat saavat tukea omalle työlleen.

– Ajatusten vaihto ja suora palaute pitää ammattitaitoa yllä, Hakkarainen pohtii.  

Markkanen kertoo innostuneensa ideasta heti, sillä oli hienoa löytää linkkejä sekä koulun ulkopuolelta että Pihlajamäestä. Hän on kiinnostunut Pihlajamäestä jo sen arkkitehtuurin vuoksi. 

– Tämä monumentaalisuus kiehtoo. Ja toimimalla paikallisesti syntyy heti paljon vahvempi yhteys ja identiteetti omaan asuinpaikkaan, Markkanen arvioi.  

– Toivottavasti verkosto houkuttelee useampiakin ammattilaisia. Vaikka enemmistö nyt onkin kuvataiteilijoita, mukaan mahtuisi hienosti myös muiden alojen taiteilijoita, Hakkarainen kutsuu uusia tekijöitä mukaan.  

Ensimmäinen näytös 

Pihlajamäessä perinteiset näyttelytilat ovat rajalliset. Se haastaa taiteilijoita keksimään ja kehittämään uusia tapoja taiteen esittämiseen.  

– Mutta kompromisseihin emme sorru, vaan teemme taidetta juuri tähän ympäristöön ja näistä lähtökohdista, Markkanen lupaa. 

Poikkitaiteellisesta näkökulmasta Pihlajamäessä onkin hyvää tilaa taiteilijoiden yhteisprojekteille 

– Toivon, että me taiteilijat voisimme tuoda taidetta arkisen elämän keskelle jokaisen saataville, mutta kuitenkin oivaltavalla ja puhuttelevalla tavalla, Markkanen jatkaa. 

Tätä toivetta pääsee arvioimaan Pihlajamäen taiteiden yössä 21.8., kun taiteilijaporukan töitä on esillä eri puolilla Pihlistä. Valppaana kannattaa olla ainakin Kiillepuistossa, Porraskallioilla, kirkolla ja ostarilla.  

Teksti ja kuva: Päivi Seikkula 

Tämä artikkeli on ilmestynyt Pihlajamäen lähiölehdessä 1/2009