Muut artikkelit

Eronneille vanhemmille vertaistukea

Leikkipuisto Maasälvässä käynnistyy 28.1.2009 Vanhemman Neuvo -ryhmä eronneille vanhemmille. Vertaisryhmän järjestää Helsingin kaupunki, mutta se kuuluu Lastensuojelun Keskusliiton Neuvo-hankkeeseen.

Ilmoittautumisia ottavat vastaan ja tiedusteluihin vastaavat leikkipuiston sosiaaliohjaaja Anita Huuhtanen, puh. 09-310 57558, ja projektisuunnittelija Saana Manninen, puh. 040 334 0428, saana.manninen@hel.fi. Lisätietoa on saatavilla myös osoitteessa www.pihlajamaki.info.

Teksti: Vesa Koskela

Tämä artikkeli on ilmestynyt Pihlajamäen lähiölehdessä 4/2008

Aluepoliisin voima on yhteistyössä

Viikin normaalikoulun pihalla käy huhtikuun lopulla kova kuhina. Menossa on Helsingin Sanomien kaupunginosatapahtuma. Vanhempi konstaapeli Jenni Saari päivystää poliisiauton luona. Aikuiset kurkkivat varoen autoon sisään. Lapset eivät turhia aristele, vaan hyppivät sisään ja ulos.

Aluepolisiin työ on kuuntelemista ja keskustelemista.

– Tällaisissa tapahtumissa on leppoisa tunnelma ja kanssakäyminen asukkaiden kanssa mutkatonta, Jenni kuvailee.

Jenni Saari kertoo viihtyvänsä parhaiten juuri yleisötapahtumissa, joissa asukkaiden koko kirjo on läsnä. Mutta kelataanpas vähän taaksepäin: mikä sai Jennin ryhtymään poliisiksi?

– Kyllä se oli halu auttaa muita. Ja minulle on aina ollut selvää, että teen fyysistä työtä. Pelkkä ajatuskin konttorirotan hommista puistattaa, Jenni sanoo.

Jenni kertoo tietäneensä jo lukiossa, että hänestä tulee poliisi. Tie poliisikouluun kävi armeijan ja lentokentän turvallisuustehtävien kautta.

Asukkaiden tukena

Jenni Saari on Pihlajamäen aluepoliisi: pesti “alpona” alkoi huhtikuun alussa. Pihlajamäen lisäksi Jennille kuuluvat Pihlajisto, Viikki, Viikinmäki ja Latokartano.

Aluepoliisien eli lähipoliisien työn taustalla on oivallus siitä, että rikoksia ja häiriöitä voidaan parhaiten ehkäistä paikalliset olosuhteet tuntemalla ja toimimalla yhdessä alueen eri viranomaisten, yhteisöjen ja asukkaiden kanssa.

Aluepoliisit käyvät kouluissa ja päiväkodeissa, osallistuvat vanhempain- ja asukasiltoihin ja yleisötapahtumiin, käyvät taloyhtiöiden ja yhdistysten tilaisuuksissa – kunhan ajoissa pyydetään. Pihlajamäessä yhteistyötä viritellään nyt lähiöaseman ja nuorisokeskuksen väen kanssa. Aluepoliisit palvelevat myös yksityishenkilöitä.

– Minuun voivat kaikki asukkaat ottaa yhteyttä missä tahansa turvallisuuteen tai järjestykseen liittyvässä asiassa, esimerkiksi jos ovat huolissaan kaljoittelusta leikkipuistoissa, koulukiusaamisesta tai perheväkivallasta naapurustossa.

– Kiireellisissä tapauksissa kannattaa kuitenkin soittaa hätäkeskukseen. Aluepoliisille kuuluvat toistuvat ja yhteisiä ponnistuksia vaativat kysymykset, Jenni kertoo.

Koko persoona peliin

Kaikki aluepoliisit tekevät myös poliisin normaalia partiointityötä. Suurin osa työajasta kuluukin kentällä partioidessa, ja aluepoliisin töitä tehdään muiden tehtävien ohella.

– Aluepoliisina pitää laittaa itsensä täysillä peliin. Oma persoona on työssä näkyvästi läsnä.

– Parasta tässä työssä on, kun yhdessä saadaan jokin ongelma ratkaistuksi. On palkitsevaa, kun vaikkapa koulukiusaamiseen onnistutaan puuttumaan koulun ja vanhempien kanssa yhdessä, Jenni puntaroi. Työaika on kuitenkin rajallinen eikä kaikkia asukkaiden toivomuksia voi täyttää, vaikka halua olisi.

– Työssä onnistuminen vaatiikin sujuvaa yhteistyötä monien eri tahojen välillä, Jenni sanoo.

Yhteistoimin ostarille

Jenni palaa tuon tuostakin yhteistyöhön ja sen merkitykseen. Silloinkin, kun puheeksi tulee ostoskeskus, jonka meno on suurin yksittäinen pihlajamäkeläisiä vaivaava asia. Mutta Jennin mukaan samanlaista on muissakin vastaavissa keskuksissa. Toista on lähiöissä, joissa ei ole ostareita: kun ei ole keskitettyjä palveluita, ei ole kasaantuneita häiriöitäkään.

– Poliisin kanta toki on selvä: ostari on alkoholitonta aluetta. Mutta eihän häiriöksi koeta vain kaljapullon kanssa kulkijoita, vaan myös humalaiset tai epäsiistit seurueet. Ongelmalliseksi tilanteen tekee se, että paikka on avoin kaikille, Jenni pohtii.

Poliisi ei kuitenkaan voi yksin muuttaa ostarin ilmettä. Viihtyisän keskuksen luomiseen tarvitaan koko yhteisö.

– Ostaria ja sen palveluita kannattaa käyttää mahdollisimman paljon. Ja ne keskuspenkit pitäisi määrätietoisesti ottaa omaan käyttöön.

Jenni rohkaisee sopimaan ostarille tapaamisia, istahtamaan kesällä jätskille koko perheen voimin, järjestämään kirpputoreja ja tapahtumia, somistamaan aluetta kesäkukin – eli valtaamaan ostari viihtyisään käyttöön kaikille. Poliisi tukee tavoitetta omilla keinoillaan.

– Vain yhdessä toimimalla saadaan kestäviä tuloksia, Jenni tiivistää.

Teksti ja kuva: Päivi Seikkula

Tämä artikkeli on julkaistu Pihlajamäen lähiölehdessä 1/2007.

Pihlajamäen terveysaseman puhelinpalvelu tehostuu?

laakari_vk.jpg
laakari_vk.jpg
Pihlajamäen terveysasemalle on luvassa puhelinpalvelujärjestelmä, joka toimii näin: kun puhelun kohdenumero on varattuna, soittajan puhelinnumero menee tietokoneen muistiin. Samana tai viimeistään seuraavana päivänä soittajalle vastataan.

Järjestelmä on nyt kokeiltavana Laajasalon ja Kannelmäen terveysasemilla. Turussa se toimii jo erittäin hyvin, kertoo Pihlajamäen terveysaseman ylilääkäri Heikki Sumuvuori. Sähköisen asioinnin saanti on erittäin toivottavaa laajemminkin, hän jatkaa.

Helsingin järjestelmä on kuitenkin niin laaja ja vaativa, ettei uudistus ole hetkessä toteutettavissa. 
Sähköinen asiointi on tietyin rajoituksin kehitteillä terveyskeskuksissa, mutta ei ole vielä käytössä. Kaikki eivät osaa tai halua käyttää tietokonetta avuksi. Niin tekevät kuitenkin voisivat osaltaan lyhentää puhelinjonoja. Kännykkäviestien käyttö varauksiin ja peruutuksiin vielä tehostaisi tuota vaikutusta.
Nykytilanteen johdosta puhelinliikenne on ruuhkaisinta aamulla. Asiakkaita pyydetäänkin siksi soittamaan vasta alkaen kello 9.30. Terveysaseman puhelinlinjalla voi nimittäin päästä jonottamaan vain kolme kerrallaan. Talvella oli hoitotakuujonoja, joita keväällä on purettu.

Työparimalli: hoitaja + lääkäri
Työparimallia omahoitaja + lääkäri aletaan toteuttaa syksyllä myös Pihlajamäessä. Järjestelystä uskotaan koituvan merkittävää hyötyä terveyspalveluja
tarvitseville. Pyrkimyksenä on, että työparit istuvat vierekkäisissä huoneissa.

Lääkärimiehitys täysi
Koillis- ja Itä-Helsinkiä vaivannut lääkäripula on hellittämässä. Pihlajamäen terveysaseman kaikki 12 lääkärinvirkaa on täytetty, niistä puolet vakinaisesti. Ulkomaalaisia lääkäreitä on kuusi. Heillä on testattu kielikoulutus. Lääkärien määrä on ollut kasvussa, samoin terveydenhoitajien.
Lääkärikoulutuksen saaneilta edellytetään vähintään 9 kuukauden terveyskeskuspalvelua, mutta työn heikko houkuttelevuus ei yleensä riitä estämään
lääkärien suurta vaihtuvuutta terveysasemilla.
Kesällä suljettuna
Terveysasema on suljettuna 28.6.–31.7. Asiakkaita pyydetään tuomaan uudistettavat reseptit ennen kesäkuun puoliväliä.
Terveysaseman suljettuna ollessa asiakkaita palvelee Malmi. Normaalisti siellä hoidetaan akuuttitapaukset, joita on 40 % hoitopalveluja tarvitsevista.
Pihlajamäen terveysasema ei ole missään vaiheessa kokenut lakkautusuhkaa. Ylilääkäri Sumuvuori pitää yleisön terveysaseman toimintaa koskenutta arvostelua myönteisenä ja siitä yritetään ottaa oppia, hän sanoo.
Teksti: Eero Helkkula
Kuva: Vesa Koskela
 
Tämä artikkeli on julkaistu Pihlajamäen lähiölehdessä 1/2010

Vihervuosi tuo viikon puistot

Vuonna 2008 vietetään Vihervuotta. Sen kunniaksi Espoo, Helsinki ja Vantaa esittelevät vuoroviikoin yhden puistonsa, "viikon puiston". Sarjan aloittaa Sinebrychoffin puisto 18. helmikuuta. Vihervuoden päätökseen, 14. marraskuuta mennessä, on esitelty 10 puistoa Espoosta, 18 Helsingistä ja yhdeksän Vantaalta.

Pihlajamäestä tähän arvokkaaseen seuraan on päässyt puistopari Kiillepuisto-Vuolukivenpuisto viikolla 32. Esittelyvuorossa oleva viikon puisto merkitään teemavuoden tunnuksella ja puhelinnumerolla, johon soittamalla kuulee puistoon liittyvän tarinan suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Kesän aikana puistoissa on tapahtumia ja opastettuja puistokävelyitä.

Syyspäivä Vuolukivenpuistossa. Kuva: Päivi Seikkula 

Tämä artikkeli on julkaistu Pihlajamäen lähiölehdessä 1/2008 

Lue lisää rakennusviraston sivuilta >

Keskiviikkona 6.8. 2008 puistokävely Pihlajamäessä. Lähtö ostoskeskukselta kello 18. 

Päivi Hellman neuvoo nyt myös putkirempassa

Lähiöarkkitehti Päivi Hellman on juuri saanut valmiiksi ensimmäisen ison urakkansa: hän kirjoitti tekstit, etsi kuvat ja suunnitteli ulkoasun Pihlajamäen arkkitehtuuripolun opastauluihin.

Pihlajamäen lähiölehti kutsui arkkitehdin pienelle tutustumiskierrokselle Pihlajamäen -60-luvun asuntoihin. Pihliksen talot olivat Päiville jo tuttuja, mutta vain ulkoapäin ja paperilta.

– Asunnot olivat todella toimivia ja valoisia, aivan kuten pohjapiirroksiin tutustuessani arvelinkin. Hienoa, että myös alkuperäisiä keittiö- ja eteiskalusteita kauniine heloineen oli säilytetty, Päivi kertoo kierroksen jälkeen.

Ennen pestiään lähiöarkkitehtina Hellman työskenteli yksityisellä sektorilla mm. projektipäällikkönä vastuualueinaan julkisivukorjaukset sekä linjasaneeraukset eli putkiremontit.

Nyt Hellman keskittyy neuvomaan taloyhtiöitä kaikessa korjausrakentamisessa sekä rakennuslupien hankinnassa. Neuvonta on maksutonta, ja sitä saavat kaikenikäiset yhtiöt.

– Varsinkin julkisivuremonteissa sekä mutkikkaissa putkiremonteissa kannattaa kääntyä puoleeni, jopa pieniltä tuntuvissa kysymyksissä, Päivi kehottaa.

Jatkossa Päivi on tavattavissa Pihlajamäen lähiöasemalla kerran-pari kuussa. Häneltä saa neuvoja myös puhelimitse.

Eipä taida olla hullumpaa työtä, sillä Malmilla asuvan Hellmanin on jo kuultu puhuvan muutosta Pihlajamäkeen.

Lähiöarkkitehti Päivi Hellman, puhelin (09) 310 26406 ja 040 3347 787, sähköposti paivi.hellman@hel.fi

Kuvateksti: Päivi Hellman ihasteli huimia näkymiä Graniittitien 6:n katolta.

Teksti ja kuva: Päivi Seikkula

Tämä artikkeli on ilmestynyt Pihlajamäen lähiölehdessä 2/2008

Taide tulee kulmille 

Pihlajamäki on tunnettu komeasta luonnostaan ja arkkitehtuuristaan. Ja pian myös taiteilijoistaan, ainakin jos tuore taitelijaverkosto asiasta päättää. Ja miksei päättäisi. 

– En oikeastaan osannut odottaa mitään, kun vuoden vaihteessa varovasti huhuilin Pihlajamäen ammattitaiteilijoita yhteen. Olin ihan yllättynyt kiinnostuksen määrästä. Ja nyt on ensimmäinen konkreettinen yhteisprojekti tulossa, Pihlajamäen taiteilijaverkoston primus motor Katri Hakkarainen, 28, kertoo iloisena. 

Porukassa on nyt kahdeksan taiteentekijää. Suurin osa on nuoria kuvataiteilijoita, mutta mukana on myös varttuneempia harrastajia. Yhteinen sävel on löytynyt helposti mutta ei kitkatta. Niin erilaisia taidetaustoja saman pöydän ääreen kokoontui.  

– Toisaalta on hienoa, että mukana on erilaisia ihmisiä. Teemme kuitenkin töitä pääasiassa yksin, joten jokainen kyllä löytää oman tapansa toimia, porukan toinen keulahahmo, kuvataideakatemiassa opiskeleva Jenni Markkanen, 22, korostaa. 

– Tärkeintä meillä on halu tehdä ja osallistua paikallisesti. Menestys ja myynti on sittenkin sivuseikka, Hakkarainen jatkaa. 

Yksin yhdessä

Taiteilijan työ on pitkälti yksinäistä pakertamista. Verkostoitumalla taiteilijat saavat tukea omalle työlleen.

– Ajatusten vaihto ja suora palaute pitää ammattitaitoa yllä, Hakkarainen pohtii.  

Markkanen kertoo innostuneensa ideasta heti, sillä oli hienoa löytää linkkejä sekä koulun ulkopuolelta että Pihlajamäestä. Hän on kiinnostunut Pihlajamäestä jo sen arkkitehtuurin vuoksi. 

– Tämä monumentaalisuus kiehtoo. Ja toimimalla paikallisesti syntyy heti paljon vahvempi yhteys ja identiteetti omaan asuinpaikkaan, Markkanen arvioi.  

– Toivottavasti verkosto houkuttelee useampiakin ammattilaisia. Vaikka enemmistö nyt onkin kuvataiteilijoita, mukaan mahtuisi hienosti myös muiden alojen taiteilijoita, Hakkarainen kutsuu uusia tekijöitä mukaan.  

Ensimmäinen näytös 

Pihlajamäessä perinteiset näyttelytilat ovat rajalliset. Se haastaa taiteilijoita keksimään ja kehittämään uusia tapoja taiteen esittämiseen.  

– Mutta kompromisseihin emme sorru, vaan teemme taidetta juuri tähän ympäristöön ja näistä lähtökohdista, Markkanen lupaa. 

Poikkitaiteellisesta näkökulmasta Pihlajamäessä onkin hyvää tilaa taiteilijoiden yhteisprojekteille 

– Toivon, että me taiteilijat voisimme tuoda taidetta arkisen elämän keskelle jokaisen saataville, mutta kuitenkin oivaltavalla ja puhuttelevalla tavalla, Markkanen jatkaa. 

Tätä toivetta pääsee arvioimaan Pihlajamäen taiteiden yössä 21.8., kun taiteilijaporukan töitä on esillä eri puolilla Pihlistä. Valppaana kannattaa olla ainakin Kiillepuistossa, Porraskallioilla, kirkolla ja ostarilla.  

Teksti ja kuva: Päivi Seikkula 

Tämä artikkeli on ilmestynyt Pihlajamäen lähiölehdessä 1/2009

Monipuolista partiotoimintaa Aarnivalkeissa

Partiolippukunta Aarnivalkeiden lippukunnanjohtaja Manta Korhonen osallistui Pihlajamäen Lions Clubin tukemana partiolaisten järjestämälle Woomal-kumppanuushankkeen leirille 24.7.-9.8.2009 Senegalissa.
Woomal on Suomen ja Senegalin partiolaisten välinen kolmevuotinen kumppanuushanke, joka on käynnistynyt keväällä 2009. Hankkeen nimi on wolofin kieltä ja tarkoittaa kehitystä. Hanke edistää kestävää kehitystä Senegalissa organisoimalla ympäristökasvatusta sekä järjestämällä mikroluottoja ympäristöllisesti kestäville pienyrittäjyyshankkeille.
 
Woomal on myös osa pihlajamäkiläisen partiolippukunta Aarnivalkeiden toimintaa tänä vuonna. Tammikuussa järjestetyllä
retkellä nuorimmatkin partiolaiset pääsivät tanssimaan djembe-rummun tahdissa, syömään perinteistä senegalilaista ruokaa kalaa ja riisiä
sekä kokeilemaan afrikkalaisia pelejä ja leikkejä.
 
Woomal on teemana myös heinä-elokuussa järjestettävällä Kilke Finnjamboree -leirillä, jonne on tulossa yli 10 000 partiolaista eri puolilta Suomea. Myös senegalilaisten partiolaisten joukko on tulossa leireilemään Evon metsiin.
 
Aarnivalkeiden nettisivuilta voi lukea lisää suomalaisten ja senegalilaisten partiolaisten yhteistyöstä viime kesänä. 
 
Partiotoiminta on toki muutakin kuin puiden istuttamista Länsi-Afrikan savanneilla. Aarnivalkeiden ja Aarnikarhujen ”kolo” eli tapaamispaikka sijaitsee
Pihlajamäessä Kiillekuja 3:n kerhohuoneistossa. Siellä kokoontuvat viikottain sudenpentu-, seikkailija-, tarpoja ja samoajaryhmät harjoittelemaan
muun muassa erätaitoja, suunnittelemaan tulevia retkiä, treenaamaan kädentaitoja sekä pitämään hauskaa porukalla. Lippukunnat ottavat jälleen ensi syksynä uusia jäseniä mukaan toimintaan. Uusien partiolaisten ilmoittautuminen pidetään viikolla 35. Tarkemmasta ajankohdasta ilmoitetaan elokuun aikana Aarnivalkeiden nettisivuilla sekä Pihlajamäen ja Pihlajiston yleisillä ilmoitustauluilla.
 
Kaikki alueen lapset, nuoret ja aikuiset ovat tervetulleita mukaan toimintaan!
Teksti: Manta Korhonen
 
 Tämä artikkeli on ilmestynyt Pihlajamäen lähiölehdessä 1/2010

Paikallinen nuorisotyö jatkuu, tilat vielä avoinna

Pihlajamäkeläiset ovat olleet huolissaan oman nuorisotalonsa tulevaisuudesta, sillä nuorisoasiainkeskus on ryhtynyt uudistamaan nuorisotaloverkostoa tavoitteena siirtää resursseja tilojen vuokrista toimintaan.

Nuorisoasiainkeskuksen osastopäällikkö Kari Naalisvaaran mukaan pihlajamäkeläisten ei tarvitse pelätä lähiön nuorisotyön puolesta. 

Helsinkiläisten huolia kuultuaan Naalisvaaran viesti on selvä: paikallinen toiminta jatkuu kaikilla alueilla, olivat tilat tulevaisuudessa sitten mitkä tahansa. Asukasilloissa närää herättäneet suunnitelmat suurista alueellisista toimintakeskuksista on siirretty tulevaisuuteen.

Nutalla kosteusvaurioita

Ostarin vieressä sijaitsevan nuorisotalon tulevaisuudesta Naalisvaara ei sen sijaan uskalla luvata vielä mitään. Tuoreimpana huolen aiheena ovat talosta löytyneet kosteusvauriot, joiden vakavuutta tutkitaan parhaillaan. 

Yksistään kosteusvaurioiden takia ei nuorisotaloa olla kuitenkaan hylkäämässä.

– Kyseessä on kohtalaisen uusi talo, joten eiköhän se kuntoon saada. Talon sulkeminen korjausten ajaksi on silti mahdollista, Naalisvaara toteaa. 

Uusia asukasiltoja tulossa

Aiemmista suunnitelmista poiketen Koillis-Helsingin nuorisotilojen tulevaisuudesta ei jätetäkään esitystä nuorisolautakunnalle vielä alkuvuodesta. 

Koillisen nuorisotiloja pohditaan samaan aikaan itäisen ja kaakkoisen Helsingin kanssa. Selvitys valmistunee huhtikuussa. Ennen kuin lopullinen esitys annetaan lautakunnalle, järjestetään vielä uusia asukasiltoja 

– Suurena haasteena tässä selvityksessä on, että jos jostakin talosta päätetään luopua, meillä pitää olla selkeä näkemys siitä, miten sillä alueella toimimme, eli mihin perustetaan toimintapiste ja missä työtä jatketaan. 

– Yksi luonnollinen partneri olisi koulu omine tiloineen, sillä sieltä ensisijaiset asiakkaamme eli nuoret joka tapauksessa tulevat. Myös leikkipuistot, taloyhtiöiden kerhotilat ja kaupalliset urheilulaitokset saattaisivat tulla kyseeseen, Naalisvaara pohtii.  

Teksti: Tuomas Työrinoja

Kuva: Riitta Sivonen

Tämä artikkeli on julkaistu Pihlajamäen lähiölehdessä 1/2008

Aivotoimintaa!

Aivojen vammat syntyvät useimmiten putoamisen, kaatumisen, liikenneonnettomuuksien tai lyönnin seurauksena. Pihlajamäessä toimiva Aivovammaliiton klubitalo tarjoaa aivoja kutkuttelevaa toimintaa aivovammaisille sekä levittää tietoa vammoista ja niiden ennaltaehkäisemisestä.

Tuula Markkanen toivottaa pihlajamäkeläiset tervetulleiksi tutustumaan Aivovammaliiton klubitalon toimintaan tiistaina 16. lokakuuta kello 12-18, jolloin klubitalolla vietetään avoimien ovien päivää.

Aivovammaliitto ry:n pääkaupunkiseudun klubitalo on toiminut Pihlajamäessä vuoden 2006 alusta alkaen. Punatiilisen rakennuksen postiosoite on Johtokiventie 8, mutta katutason klubitalolle käydään sisään Lepokivenpolku 8:n puolelta. Klubitalo on avoinna maanantaista perjantaihin klo 9–15.

Tehdään yhdessä

Klubitalon tilat ovat viihtyisät, rauhalliset ja selkeät. Klubin vajaat kolmekymmentä asiakasta käyvät talolla kerran–pari viikossa.

– Pyrimme järjestämään kullekin asiakkaalle sopivasti aivoja kutkuttelevia töitä. Tarjoamme tavallisia arjen askareita, joissa harjaantumisesta on hyötyä kotona, sekä muita käden ja aivojen yhteistyötä kehittäviä puuhia. Tärkeää on myös yhdessä tekeminen ja yhteisön tarjoama vertaistuki, ohjaaja Tuula Markkanen kertoo.

Klubitalon asiakkaat laittavat itse ruokaa, siivoavat ja tekevät toimistotöitä. Askartelu, nikkarointi, ompelu, pelit ja ulkoilu kuuluvat myös ohjelmaan. Ruuasta kukin maksaa omakustannushinnan. Asiakkaaksi voi hakeutuaottamalla yhteyttä klubitalon henkilöstöön. Tuula pyörittää toimintaa nyt pari kuukautta yksin, sillä toiminnanohjaaja Sari Kautto-Tasa on virkavapaalla.

– Tänne voi tulla pistäytymään, vaikkei aivovammainen olisikaan. Meillä on mm. pieni kirpputori, jonne voi myös tuoda tavaraa myyntiin. Toimintaamme voi tukea myös ostamalla Aivovammaliiton tuotteita, t-paitoja ja pipoja, Tuula mainostaa.

Käytä kypärää!

Sari ja Tuula kertovat aivovammoista ja niiden ehkäisemistä myös klubitalon ulkopuolella. He ovat osallistuneet mm. Pihlajamarkkinoille ja ovat mukana myös tulevilla Pihlajapäivillä.

– Aivojen vammat syntyvät pääasiassa putoamisen, kaatumisen, liikenneonnettomuuksien tai lyönnin seurauksena. Riskiryhmiä ovat etenkin nuoret miehet ja vanhukset, Tuula kertoo. Runsas alkoholinkäyttö saa aikaan tilanteita, joissa aivovamman saamisen riski on suuri.

– Päänsä voi kuitenkin lyödä pahasti myös ihan normaalioloissa. Esimerkiksi pyöräilykypärän käyttö vähentää aivovamman riskiä onnettomuustilainteissa jopa 90 %. Kannattaa myös kaivaa kenkien liukuesteet esiin ja tarkistaa niiden kunto jo hyvissä ajoin ennen liukkaiden tuloa, Tuula muistuttaa.

Teksti ja kuva: Riitta Sivonen

Julkaistu Pihlajamäen lähiölehdessä 2/2007

Ketokivenkaaren asemakaava nyt ajankohtainen

Pihlajamäkeä koskeva Ketokivenkaaren asemakaava on nyt nähtävänä. Kaavaehdotuksesta voi esittää mielipiteensä ja jättää muistutuksia 24.8.–24.9.2007.

Kaavan tavoitteena on suojella Ketokivenkaaren varren kaksi komeaa 1920-luvun rakennusta. Talojen viereen ja Ketokivenkaaren varteen suunnitellaan pientaloja.

Asemakaavan muutosehdotuksessa suojelurakennukset ja uudet asuinrakennukset muodostavat kokonaisuuden, jossa uudisrakennukset rajaavat vanhaa pihapiiriä. Pihlajamäentien reunaan on merkitty suojaviheralue mahdollista meluvallia varten.

Kaavaluonnosvaiheessa Pihlajamäki-Seura ry, kaksi asunto-osakeyhtiötä sekä useat yksityishenkilöt esittivät monia muutoksia asemakaavaan.

Pihlajamäki-Seura suhtautuu alueen täydennysrakentamiseen yleensä myönteisesti, mutta Ketokivenkaaren asemakaavaluonnosta seura ei kaikilta osin voinut hyväksyä. Asuintalot on suunniteltu liian lähelle vilkasliikenteistä Pihlajamäentietä. Myös Helsingin kaupungin ympäristökeskus on omassa lausunnossaan todennut, että Pihlajamäentien liikenteen melu ja vaikutus ilman laatuun tulisi ottaa huomioon.

Pihlajamäki-Seura puolsi liiketonttien säilyttämistä ja Pihlajamäen historiaan liittyvän vanhan talon suojelua, mutta vaati suurempaa tilaa vanhojen rakennusten ympärille. Samaa mieltä oli myös Helsingin kaupunginmuseo sekä talossa asuva Matti Moisio.

Helsingin kaupunginmuseo katsoi, että Ketokivenkaaren varteen nykyiselle katualueelle suunnitellut pientalot johtaisivat liian tiiviiseen kaupunkirakenteeseen valtakunnallisesti merkittävän kulttuurihistoriallisen ympäristön, Malmin hautausmaan, rajalla ja sisäänkäynnin edustalla.

Helsinki kaupungin kaupunkisuunnittelulautakunta hyväksyi 31.5. asemakaavan muutosehdotuksen, jota on kuitenkin vain hieman muokattu edellisten lausuntojen ja mielipiteiden suuntaan. Perusongelmat ovat edelleen olemassa. Nyt on muistutusten aika ja mahdollisuus vaikuttaa Pihlajamäen historiallisen kerrostuneisuuden puolesta. Olisiko hyvä jättää edes yhteen kohtaan Pihlajamäkeä hieno ja avara entisaikojen miljöö muistuttamaan siitä, että Pihlajamäessä oli asutusta jo ennen 1960-lukua?

Pihlajamäki-Seura on hankkinut aiheeseen liittyvää materiaalia. Siihen voi tutustua Pihlajamäen lähiöasemalla, Liusketie 3:ssa.

Vesa Koskela 

Tämä artikkeli on julkaistu Pihlajamäen lähiölehdessä 2/2007