Muut artikkelit

Aarnipata ja Rauninmalja, Suomen vanhimmat hiidenkirnut

Pihlajamäessä, keskellä Helsinkiä, sijaitsevat Suomen vanhimmat hiidenkirnut Aarnipata ja Rauninmalja. Toisin kuin muut Suomen tunnetut hiidenkirnut, ne ovat vanhempia kuin viimeisin jäätiköitymiskausi eli yli 50 000-vuotiaita, mahdollisesti jopa yli 100 000-vuotiaita. Siksi ne ovat ainutlaatuisia Suomessa ja koko Skandinaviassa.

Kirnuista isomman, Aarnipadan, suurin halkaisija on 6,9 metriä, suurin syvyys 8,45 metriä ja sen suurin jauhinkivi on halkaisijaltaan 1,6 metriä ja painaa noin 6 tonnia. Eikä Rauninmaljakaan ole ihan vaatimaton: sen halkaisija on 1,6 ja syvyys 3,2 metriä.

Molemmat Pihlajamäen hiidenkirnut ovat siirtäneet jopa teitä. Niiden löytyminen perättäisinä vuosina 1993 ja 1994 sekoitti viereisen Rapakiventien alikulkuluiskan rakentamisen kahdesti. Kirnujen erikoisuutta lisää se, että ne molemmat löysi Pihlajamäkeä 1960-luvulla suunnitellut arkkitehti Sulo Savolainen, juuri ennen kirnujen räjäyttämistä taivaan tuuliin.

Pihlajamäen hiidenkirnut rauhoitettiin luonnonmuistomerkkeinä 28.3.1995. Ne saivat nimet keväällä 2008 järjestetyssä suuressa nimikilpailussa. Saman vuoden kesällä kirnuille rakennettiin uusi katselutasanne.

Lapsia Aarnipadan yllä. Kuva: Päivi Seikkula

Lue lisää:
Jääkauden jälkiä. Pihlajamäen hiidenkirnujen geologia.
Iltakävelyllä, hetkeä ennen räjähdystä. Pihlajamäen hiidenkirnujen löytyminen.
Aarnipata ja Rauninmalja. Pihlajamäen hiidenkirnujen nimet.
Kuvia hiidenkirnuista ja niiden löytymisestä.
 


Nuorisotalo remontissa, nuorisopuisto rakenteilla

Pihlajamäen nuorisotalo säästyi säästöiltä ja toiminta jatkuu. Talon sisäilma- ja kosteusvauriot on nyt tutkittu ja talolle laadittu korjaussuunnitelma. Siihen kuuluvat työt pyritään tekemään niin, että niistä on mahdollisimman vähän häiriötä talon käytölle.

Kiireelliset korjaukset alkoivat heti talon mentyä kesätauolle 16.5. Sisäilmassa on ollut mineraalivillapölyä, ja ensimmäiseksi vaihdetaan ongelman aiheuttaneet kattolevyt. Nuorisotalo avaa ovensa kesätauon jälkeen 25.8.2008.

Tänä kesänä myös skeittipuisto on pois käytöstä, sillä puistoa laajennetaan Pihlajamäen nuorisopuistoksi. Latokartanon nuorisotyöyksikön toiminnanjohtaja Lea Packalén toivoo, että rampit skeittausta, BMX-pyöräilyä sekä rullaluistelua varten valmistuvat vielä ennen syksyä. Alueelle tulee myös DIRT- eli maastopyörärata. 

– Jos rampit saadaan valmiiksi, järjestetään puistossa elokuun alussa BMX-pyöräilykurssi sekä Inline- eli temppurullaluistelukurssi 13-17-vuotiaille. Mikäli työt kuitenkin viivästyvät, kurssit pidetään Kontulan skeittihallissa, Packalén sanoo.

Nuorisopuiston avajaiset pidetään keväällä 2009. Puiston erikoisuutena on varsinkin tyttöjen toiveiden mukaan suunnitteltu puisto, jossa on erilaisia keinuja, amfiteatteri, suojaisia oleskelupaikkoja ja -katoksia sekä pelinurmi. Nuorisopuiston suunnittelussa ja kehittämisessä kaikki tärkeät päätökset on tehty yhdessä nuorten kanssa. Hanke on ainutlaatuinen koko Suomessa. 

Vaikka omat tilat ovat kesällä kiinni, ohjattua toimintaa on tarjolla myös Pihlajamäen nuorille. Nuorisoasiainkeskuksen kesätoimintaan voi tutustua osoitteessa nuoriso.hel.fi/kesapassi

Teksti: Päivi Seikkula

Tämä artikkeli on ilmestynyt Pihlajamäen lähiölehdessä 2/2008

Henkilökuntaaaa!!!

Me ollaan Ansa ja Tauno, kaks pihlisläistä koiraa. Meillä on oma blogi.

Kuva: Riitta Sivonen.

Oikeestaan se blogi perustettiin henkilökuntaa varten, sillä meille riittää viestinnäksi hännän heilutus ja keltainen ruikki lumihangessa. Meidän mielestä koirapuistotkin on ihan jees, vaikka siellä on kuinka märkää ja kuraista ympäri vuoden ja aidassa rakoja. Eikä mikään ole meidän mielestä hienompaa kuin vetää narun perässä emäntää, joka ylpeänä kiikuttaa kakkapussia – kilometritolkulla kun ei ole roskiksia! Siks yhden roskiksen Liusketie on ihan paras katu Pihliksessä.

Toi meidän henkilökunta on kyllä yrittäny vaikeuttaa ei kun vaikuttaa! Kutsuivat rakennusviraston heputkin talvella tutustumaan Rekkulaan (se on toi meidän Maasälvän koirapuisto). Korjauksia luvattiin tehdä heti ens tilistä, eli vuoden 2008 puolella. Vaarallisia puita kaadetaan, aitoja korjataan ja maaperää yritetään kuulemma saada kuivemmaksi. Näin jo pääsi tapahtumaankin, kun henkilökunta talkoilla levitteli Rekkulaan kipatun kivituhkakasan meidän hienon mutakylpylämme päälle! Jäi sinne onneks isojen puolelle yks pieni ja pienten puolelle pari isompaa rypemispaikkaa. Pihliksen koirikset, eli Rekkula ja Kuplapuisto (futiskuplan vieressä) katselmoidaan vielä uudestaan tänä kesänä ja talvella alkaa tapahtua. Onhan se tavallaan ihan okei, sillä hyvän koiran tunnistaa tyytyväisestä henkilökunnasta!

Ansa & Tauno – eletään kuin elokuvissa -blogi osoitteessa http://taunoansa.blogspot.com

Tämä artikkeli on julkaistu Pihlajamäen lähiölehdessä 1/2007.

Savelan pelloilta potkua nuorten kesään

Pihlajamäen nuorisolle avautuu uusi mahdollisuus viettää aikaa, kun uusi nuorisopuisto avaa ovensa 1. kesäkuuta Pihlajamäen, Pihlajiston ja Savelan kainalossa. Puiston kaikki toiminta on päihteetöntä, ja sen tarkoituksena on antaa nuorille vaihtoehtoinen ajanviettotapa kesäloman ajaksi.

”Ajatus puistosta sai alkunsa vuonna 2001 Hesan Nuorten Äänen järjestämistä nuorten Avoimista Foorumeista”, kertoo nuoriso-ohjaaja Laura Saarela nuorisoasiainkeskuksen Latokartanon nuorisotyöyksiköstä.

”Nuorisopuistohanke käynnistettiin vuonna 2003. Suunnittelutyöhön osallistui nuoria kouluilta ja nuorisotaloilta. Nuoret toivoivat monipuolista toiminnallista puistoa.”

Saarela kertoo, että tytöt kritisoivat erityisesti pojille suunnatuiksi kokemiaan skeittipaikkoja ja toivoivat heille sopivampaa puistoa. Suunnittelussa mukana oli noin 100 Helsingin Uuden Yhteiskoulun yli 13-vuotiasta tyttöä. Myös Tyttöjen puistona tunnettu osa-alue aloittaa toimintansa kesäkuussa.   

”Nuorisopuisto koostuu neljästä osasta,” Saarela selittää. ”Tyttöjen puistoon tulee muun muassa keinuja ja amfiteatteri, ja Savelan skeittipuistona tunnetussa Free Style -parkissa voi skeittailla, pyöräillä ja rullaluistella. Kolmantena on kenttä, jolla voi harrastaa vaikka katusählyä ja koripalloa. Neljäs osa on olohuonemainen talo, jossa on muun muassa kahvio ja mahdollisuus käyttää tietokonetta.”

Saarela lupaa, että Pihlajamäen nuorisopuistossa nuoret pääsevät toteuttamaan itseään ja olemaan aktiivisessa roolissa mielekkäiden toimintojen suunnittelemisessa ja toteutuksessa. Täksi kesäksi on jo suunniteltu ilmaisutaidon kurssi sekä skate-, BMX-pyöräily- ja temppurullaluistelukurssit.

Teksti ja kuvat: Gioanna Iacono

Tämä artikkeli on ilmestynyt Pihlajamäen lähiölehdessä 1/2009

Vuoden 2010 puheenjohtaja ja hallitus on jo valittu

Pihlajamäki-seuran uudet toimivammat säännöt hyväksyttiin syksyllä 2009 Patentti- ja rekisterihallituksessa. Sääntöjen mukainen syyskokous pidettiin 16. marraskuuta.

Kokouksessa valittiin mm. yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja, hallitus sekä hyväksyttiin vuoden 2010 toimintasuunnitelma.

Vuoden 2010 puheenjohtajaksi valittiin Vesa Koskela. Hänen tilalleen kahdeksi vuodeksi hallitukseen valittiin Petri Aarnio. Erovuoroisten tilalle kolmeksi vuodeksi hallitukseen valittiin Miina Kajos, Ritva Malmström ja Tuomas Työrinoja. Taina Tusa ja Pirjo Seppä valittiin varajäseniksi.

Aiemmin valittuina vuoden 2010 hallitukseen kuuluu Aune Greggas, Mervi Kuhta, Päivi Seikkula, Pirjo Veijalainen ja Björn Wiemers. Vuoden 2010 varapuheenjohtaja ja sihteeri valitaan hallituksen järjestäytymiskokouksessa vuoden 2010 alkupuolella.

Yhdistyksen kevätkokous pidetään maaliskuun loppuun mennessä. Kokouskutsu jäsenille lähetetään sähköpostilla tai kirjeenä.

Teksti: Vesa Koskela

Tämä artikkeli on ilmestynyt Pihlajamäen lähiölehdessä 3/2009

Eronneille vanhemmille vertaistukea

Leikkipuisto Maasälvässä käynnistyy 28.1.2009 Vanhemman Neuvo -ryhmä eronneille vanhemmille. Vertaisryhmän järjestää Helsingin kaupunki, mutta se kuuluu Lastensuojelun Keskusliiton Neuvo-hankkeeseen.

Ilmoittautumisia ottavat vastaan ja tiedusteluihin vastaavat leikkipuiston sosiaaliohjaaja Anita Huuhtanen, puh. 09-310 57558, ja projektisuunnittelija Saana Manninen, puh. 040 334 0428, saana.manninen@hel.fi. Lisätietoa on saatavilla myös osoitteessa www.pihlajamaki.info.

Teksti: Vesa Koskela

Tämä artikkeli on ilmestynyt Pihlajamäen lähiölehdessä 4/2008

Iltakävelyllä, hetkeä ennen räjähdystä

Syyskuun lopulla vuonna 1993 sattui elämässäni kaksi tärkeää tapahtumaa. Pojanpoikani Valtteri syntyi Pihlajamäkeen. Vajaat kaksi viikkoa myöhemmin, kuukauden viimeisenä päivänä, löysin kotini vieressä olevan mäen toiselta puolelta suuren hiidenkirnun. Kirnu oli ollut piilossa ainakin viisikymmentätuhatta vuotta.

Löytö tapahtui viime hetkellä. Paikalle oli rakenteilla luiska kadun alittavalle tunnelille, jonne silloin johtivat vain jyrkät portaat. Kaivinkone oli jo paljastanut kalliota reikien poraamista varten, ja kallio oli määrä räjäyttää seuraavalla viikolla.

Ensimmäinen kirnu löytyy

Olin vaimoni kanssa palaamassa tavanomaiselta iltalenkiltämme. Poikkesimme katsomaan työmaata. Paljastetun kallion yläreunassa oli omituinen syvennys, joka olisi helpottanut louhintatyötä. Tarkkaan katsoen näin reunassa kaarimuodon, jonka täydensin mielessäni suureksi ympyräksi. Tuo muoto oli minulle hyvin tuttu, sillä olin käyttänyt sitä muutamissa suunnittelukohteissani. Totesin vaimolleni, että paikalla oli suuri hiidenkirnu.img008.jpg

Halusin vahvistuksen olettamukselleni. Soitin vanhalle ystävällemme Kauko Korpelalle, entiselle Pihlajamäen asukkaalle, joka oli jäänyt eläkkeelle Geologian tutkimuskeskuksen pääjohtajan virasta. Hän kävi paikalla ja oli samaa mieltä kanssani.

Seuraavana maanantaina menin kello seitsemältä varmistamaan, että työtä ei jatkettu. Helsingin kaupungin rakennusviraston ja ympäristökeskuksen edustajien kanssa sovittiin, että työ keskeytetään ja laaditaan uusi suunnitelma, jotta kirnu säilyy. Luiskan rakentaminen siirrettiin seuraavaan syksyyn.

Seuraavina päivinä kaivelin lapiolla kirnun kaarevia reunoja näkyville, ja kokonaisuus alkoi selvästi hahmottua. Samalla kuoppa vähän suureni. Ympäristökeskuksen ja Geologian tutkimuskeimg013.jpgskuksen asiantuntijat totesivat paikan päällä, että kirnu tulisi rauhoittaa. Rakennusvirasto merkitsi kuopan lippusiimalla. Kirnun syvyyttä yritettiin vielä tutkia kirnua kairaamalla, mutta kairat pysähtyivät kiviin.

Syksyn mittaan kuoppa täyttyi vedellä ja muuttui vaaralliseksi. Tunsin olevani asiasta vastuussa ja kävin ennen pakkasia muutaman kerran tyhjentämässä kuopan lappoamalla.

Toinen kirnu löytyy

Seuraavana vuonna, jälleen syyskuun lopulla, menin katsomaan uudelleen aloitettua tieluiskan työmaata. Kuinka ollakaan, nuorin lapsenlapseni Veera oli syntynyt pari päivää aikaisemmin. Nyt kalliota porattiin hieman aikaisempaa linjaa alempana. Jo kymmeniä reikiä oli valmiina, ja niihin oli tarkoitus ladata räjäytyspanokset välittömästi poraajan saatua työnsä valmiiksi.

Huomasin porausalueella heinää kasvavan pyöreähkön alueen ja aloin tutkia sitä tarkemmin. Totesin, että paikalla oli toinen hiidenkirnu. Hain lapion ja kaivoin kirnun yläreunan esille.

img019.jpgOtin jälleen yhteyttä työtä johtavaan rakennusviraston insinööriin, joka ei suinkaan ilahtunut löydöstäni. Ilmoitin toisen kirnun olemassaolosta kaupungin ympäristökeskukseen ja Geologian tutkimuskeskukseen. Tästä huolimatta alimmat porausreiät ladattiin ja kallion alareuna räjäytettiin, ja juuri löytyneen kirnun yläosa halkesi.

Kaivoin pikkukirnua syvemmäksi ja sain esille kauniin vastapäivään alas pyörivän kierteen. Kärräsin tonneittain kiviä tunnelin toiselle puolelle myöhempää tutkimista varten. Kun näytti siltä, että pikkukirnu voisi olla vaarallinen, päätimme Pihlajamäen Lions-Clubin voimin peittää sen talveksi. Rakensimme paksusta vanerilevystä kannen kirnun päälle ja maalasimme kannen vihreäksi.

Tieluiskasta tehtiin uusi suunnitelma. Luiskalle löytyi hyvä paikka tunneliin johtavan polun toiselta puolelta.

Kaivutyötä käsityönä

Marraskuussa 1994 geologit kävivät tutkimassa Pihlajamäen kirnuja ja totesivat ne ainutlaatuisiksi. He havaitsivat, että suuri kirnu oli täynnä viimeisen jääkauden aikaansaamaa moreenia. Kirnun vieressä olevassa kalliossa oli kahden viimeisen jääkauden tekemiä uurteita. Lisäksi kirnun sileästä reunasta oli lohjennut kallionkappaleita viimeisen jääkauden uurteiden syntymissuunnassa.

img030.jpgHiidenkirnujen tyhjennys ja tutkiminen aloitettiin toukokuussa 1995. Työtä johti geologi Heikki Hirvas Geologian tutkimuskeskuksesta. Helsingin kaupunki antoi käyttöön kaivinkoneen ja kuorma-auton, jolla kirnujen täytteenä olleet massat siirrettiin viereiselle Savelan kentälle.

Suurin osa kaivutyöstä oli tehtävä lapioilla, kuokilla ja hakuilla, koska kaikki kerrokset haluttiin tutkia tarkkaan kirnujen historian selvittämiseksi. Värväsin tyhjennystalkoisiin Pihlajamäen leijonia. Myös Suomen Jalokiviharrastajain Yhdistyksen jäseniä ilmoittautui vapaaehtoisiksi. Moreeni oli niin tiukkaan pakkautunutta, että se muistutti huonoa betonia.

Työ oli valmis viikon kuluttua. Avajaisjuhla pidettiin 7.11.1995 hiidenkirnujen vieressä, Helsingin Uudessa Yhteiskoulussa.

Luonto kiittää

Olen koko ikäni ollut kiinnostunut luonnosta ja varsinkin kallioista. Pihlajamäen suunnittelun ja rakentamisen yhteydessä pääsin pelastamaan monta kalliota varmalta tuholta, jopa kaupungin virkamiesten arvovaltaa vastaan taistellen – kallioita haluttiin tasata pysäköintikentiksi ja viemäri rakentaa suoraan kauniin kallion läpi. Hiidenkirnujen löytymisen voikin leikillisesti sanoa olevan luonnon kiitos vanhoista suojeluponnistuksistani.

Teksti: Sulo ”Suti” Savolainen

Sulo Savolainen on yksi neljästä 1960-luvun kiiteltyä Pihlajamäkeä suunnitelleista arkkitehdeista. Hän on asunut Pihlajamäessä vuodesta 1963.

 

Hautausmaan asemarakennukselle uusi tehtävä

Malmin hautausmaa vihittiin käyttöön vuonna 1894. Rautatien sivurata Malmin asemalta valmistui nopeasti, ja junaliikenne hautausmaalle aloitettiin vuotta myöhemmin.

Lähinnä odotustilana toimiva asemarakennus valmistui vuonna 1897. Rata purettiin 1950-luvulla, ja sen jälkeen asemarakennus on toiminut hautausmaan henkilökunnan toimisto- ja ruokailutilana sekä yleisökahvilana.

Asemarakennuksen tehtävä muuttuu, kun hautausmaalle valmistuu ensi vuoden aikana uusi rakennusryhmä, johon henkilökuntaa ja yleisöä palveleva ruokalakahvila siirtyy. Uusiin rakennuksiin tulee lisäksi huolto- ja sosiaalitiloja, korjaamo, metallityöverstas ja varasto. Valmistumiseen asti aseman kahvila toimii entiseen tapaan. Yleisölle se on auki arkisin klo 8 – 13.30.

Myös yli satavuotiasta asemarakennusta uudistetaan. Sen suunnittelijat on jo valittu, ja rakennustyö lienee mahdollista aloittaa jo ensi vuonna, kertoo hautausmaan ylipuutarhuri Juha Ollila

Teksti: Eero Helkkula
Kuva: Päivi Seikkula

Tämä artikkeli on ilmestynyt Pihlajamäen lähiölehdessä 4/2008

Vihervuosi tuo viikon puistot

Vuonna 2008 vietetään Vihervuotta. Sen kunniaksi Espoo, Helsinki ja Vantaa esittelevät vuoroviikoin yhden puistonsa, "viikon puiston". Sarjan aloittaa Sinebrychoffin puisto 18. helmikuuta. Vihervuoden päätökseen, 14. marraskuuta mennessä, on esitelty 10 puistoa Espoosta, 18 Helsingistä ja yhdeksän Vantaalta.

Pihlajamäestä tähän arvokkaaseen seuraan on päässyt puistopari Kiillepuisto-Vuolukivenpuisto viikolla 32. Esittelyvuorossa oleva viikon puisto merkitään teemavuoden tunnuksella ja puhelinnumerolla, johon soittamalla kuulee puistoon liittyvän tarinan suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Kesän aikana puistoissa on tapahtumia ja opastettuja puistokävelyitä.

Syyspäivä Vuolukivenpuistossa. Kuva: Päivi Seikkula 

Tämä artikkeli on julkaistu Pihlajamäen lähiölehdessä 1/2008 

Lue lisää rakennusviraston sivuilta >

Keskiviikkona 6.8. 2008 puistokävely Pihlajamäessä. Lähtö ostoskeskukselta kello 18. 

Pihlajamäen suojelu etenee

Helsingin kaupunginvaltuusto hyväksyi 26.9.2007 asemakaavan muutosehdotuksen, joka tullessaan voimaan suojelee Pihlajamäen 1960-luvulla rakennetun kokonaisuuden.
Kaavaehdotuksesta tehtiin kaksi valitusta, joita Helsingin hallinto-oikeus nyt käsittelee. Näistä vakavampi koskee hissien rakentamista suojeltaviin taloihin.

– Suojelukaava ei estä jälkiasennushissien rakentamista, vaikka sellaisen käsityksen kaavaehdotuksesta on saattanut saada, aluearkkitehti Taru Tyynilä sanoo.

Kaupunginhallitus antoi 4.2. hallinto-oikeudelle lausunnon, jonka mukaan valitukset tulisi hylätä aiheettomina ja perusteettomina. Hallinto-oikeus antaa päätöksensä asiassa myöhemmin tänä vuonna.

– Tavoitteena on saada kaava heti voimaan niiltä osin, kuin valituksia ei ole tehty. Näin päästäisiin nopeammin kehittämään ostaria ja sen liikennejärjestelyjä, Taru kertoo.

Valitukset koskevat pohjoisia Rapakivenkujan kortteleita, missä kaava tulisi voimaan vasta hallinto-oikeuden päätösten jälkeen.

Kaupunginhallituksen lausuntoon perusteluineen löytyy suora linkki Pihlajamäen kotisivuilta www.pihlajamaki.info.

Teksti: Päivi Seikkula
Kuva: Tuomas Työrinoja

Tämä artikkeli on julkaistu Pihlajamäen lähiölehdessä 1/2008