Muut artikkelit

Ostarille uusi ruokaravintola

Kyllä, sitkeät huhut pitävät paikkansa. Ostoskeskukseen JuWen tilalle tulee ruokaravintola! Hankkeen takana oleva yrittäjä Pekka Rantakari vahvistaa, että anniskelupaikkaa täysremontoidaan lounas- ja ruokapaikaksi. Ravintoloitsijana toimii Minna Korhonen.

Ralliksi nimetty ravintola avaa ovensa helmi-maaliskuussa. Tarkasta menusta ei ole tietoa, paitsi että muutakin kuin pizzaa listalta löytyy. Ravintolaan tehdään lasten nurkkaus, joten ainakin päiväsaikaan siellä voi asioida koko perheen voimin. Iltaisin uudessa ravintolassa soivat tanssirallit. 

Teksti: Tanja Railo

Tämä artikkeli on julkaistu Pihlajamäen lähiölehdessä 1/2008 

Rekkulasta raikaa

Tämän lähiölehden toimitussihteeri on innokas palstaviljelijä. Ilmeisesti viime vuoden palstasato oli tosi hyvä, kun siitä vielä näin talven tuiskeessa riittää millimetrejä meille Rekkulan rekuillekin.

Rakennusvirasto täytti viime kesänä parikin palvelusväkemme harrasta toivetta: Ensin Maasälvän koirapuistosta, eli Rekkulasta, kaadetiin puita ja sinne saatiin ihan vaan pyytämällä sellainen hieno pöytä-penkki-yhdistelmä, joka koirain vinkkelistä näyttää ihan hirsimökiltä. Onhan se hianoo ja meidänkin etumme mukaista, että henkilökunta viihtyy Rekkulassa. 

Mut niiden uudet toiveet on alkanu kuulostaa vähä huolestuttavilta. Pitäis saada grilli- & sadekatos, jääkaappi, vesipiste, bajamaja ja koiravapaa lounge stereoineen henkilökunnan käyttöön. Toivottavasti viraston väki pysyy lujana näiden vaatimusten edessä. Tuollaisten luontaisetujen myötä henkilökunta alkaa viihtyä Rekkulassa niin hyvin, että jättää meidät koirat kotiin!

Palvelusväki on ollut muutenkin aktiivista. Metsureiden jäljet siivottiin Rekkulassa talkoilla, mutta kolmannen kivituhkakasan kohdalla voimat loppuivat kesken. Jee! Me saatiin kukkula! Loppukesällä iltojen pimetessä oli oikein tunnelmallista ja romanttista, kun Rekkulaa ympäröivistä valoista oli suurin osa rikki. Ikäväksemme ne korjattiin, kun henkilökunta niistä porukalla pommitti Helsingin Energiaa. 

Suuret mutapainikarnevaalit Rekkulassa ovat olleet oikein rapariemukkaat ja kestäneet monta kuukautta. Välillä on käyty uimassa futiskuplan viereisessä Kuplapuistossa. Siellähän on sellainen pitkä ja syvä uimarata, johon sikäläisten vakirekkujen henkilökunta talkosi kesällä oikein hyvän hiekkapohjan. 

Näin pikkupakkasten tullen siellä onnistuu myös avantouinti. Et sikäli me koirat ollaan paremmassa asemassa kuin ihmispihlajamäkeläiset, jotka ovat kinunneet kaupungilta uimahallia jo ainakin 35 vuotta!

Kuplapuiston suosittuun viihdeuimalaan ilmeisesti pyrki myös se yks mäyräköira, joka viime syksynä onnistui karkaamaan täältä meidän Rekkulan pienten puolen verkkoaidan alta. Se ehti kirmaamaan vallan hiidenkirnuille saakka. Onneksi se löysi tiensä takaisin; karseita juttuja on mäyräkoiran raadoista kuultu. Miten niille just aina käykin niin köpelösti? 

Rakennusvirastosta ei osattu vielä sanoa, millaisiin Rekkulan korjauksiin rahat riittävät, mutta meidän mielestä mutapaini ja uiminen on just nastaa eikä koiranreikien tukkimisellakaan ole mitään kiirettä. Sehän on sitä paitsi nykyaikaa, langaton verkko.

Yks juttu meitä harmittaa: Pihlajamäkeen on rakennettu taas yhdet koiraepäystävälliset portaat, ne Kiillekuja 3:n ja 4:n välistä Pihlajistoon laskeutuvat. Rautaritilät sattuu tassuihin eikä porrasviertäkään pääse kulkemaan! Hau!

Lisää Rekkulajuttuja "Ansa & Tauno – eletään kuin elokuvissa"  -blogisssa, osoitteessa http://taunoansa.blogspot.com

Tämä artikkeli on julkaistu Pihlajamäen lähiölehdessä 1/2008.

Ostari puhuttaa verkossa

Pihlajamäen ostoskeskus on herättänyt kiivasta keskustelua kesällä Pihlajamäen kotisivuilla www.pihlajamaki.info. Peistä on taitettu niin ostarin siisteydestä, järjestyshäiriöistä kuin parkkipaikalle hylätyistä autoistakin. Osa keskustelijoista hehkuttaa rakennuksen arkkitehtonisia arvoja, toiset taas purkaisivat liiketilat kokonaan ja rakentaisivat tilalle jotain muuta. Tuohtuneimmat ovat sanoneet ryhtyvänsä jopa boikotoimaan ostaria. Tässä poimintoja toista tuhatta lukukertaa keränneestä keskustelusta:

"Kauppiaat ovat se taho, joka käytännössä eniten kampittaa ostarin kehittämistä. […] Kauppiaat keskittyvät ainoastaan oman putiikin menestyksen vaalimiseen ja viis veisaavat kokonaisuudesta. […] Kauppiaiden pitäisi ottaa paljon enemmän vastuuta ostarista ja yhdessä asukkaiden kanssa viedä asioita parempaan suuntaan."
– IidaA, 10.7.

"Kannattaa ottaa mallia muista lähiöistä. Myllypurossa ja Laajasalossa ollaan purkamassa vanhoja ostareita ja rakentamassa uusia ja parempia tilalle. […] Jos nyt tehdään vääriä päätöksiä, Pihlajamäki kärsii niistä vuosikymmeniä."
– Erota isot asiat pienistä, 21.7.

"Miksi edes haaveilla [ostarin vanhan osan] purkamisesta? Sehän on hieno rakennus, varsinkin kunhan sitä palautetaan entiseen loistoonsa. Siitä tosiaan voisi saada Pihliksen helmen, jos yrittäjät vähän tarttuvat itseään niskasta."
– Anne, 22.7.

"Ehdotan hyvin radikaalia toimenpidettä: ostarin liikkeet boikottiin. Siirrytään käyttämään Viikin Prismaa tai Malmin palveluja. Itse olen jo osittain näin tehnyt."
– Paikallinen asukas, 29.7.

Mitä mieltä sinä olet ostoskeskuksesta? Osallistu keskusteluun osoitteessa www.pihlajamaki.info

Teksti: Tuomas Työrinoja

Tämä artikkeli on julkaistu Pihlajamäen lähiölehdessä 3/2008

Viikinmäen uusi silta

Vantaanjoen ylittävä Viikinmäen kevyen liikenteen silta avattiin lokakuun alussa. Silta yhdistää joen rantoja eri puolilla kulkevat ulkoilureitit noin 200 metriä Pikkukosken uimalan alapuolelta. Varsinainen kantava rakenne on terästä, kansirakenne liimapuuta ja kävelykansi on päällystetty 50 millin lankuilla. Suunnittelukilpailun tuloksena syntynyt silta on Pontek Oy:n suunnittelema. Siron rakenteensa vuoksi se sopii hyvin jokimaisemaan.

Viikinmäkeen on samanaikaisesti rakennettu muitakin siltoja. Niillä on sellaisia nimiä kuin Harjannetien silta, Maarianmaan silta, Kuurinmaan silta ja Ristiretkeläisten silta. Ristiretkeläisten silta on kevyen liikenteen silta ja katettu. Alkuperäisissä suunnitelmissa Pikkukosken yläpuolelle piirretty toinen Vantaanjoen ylittävä silta ei kuulu tämän hetken rakennushankkeisiin.

Uudesta sillasta on nopeasti tullut ulkoilijoiden ja kevyen liikenteen väyliä käyttävien asukkaiden suosima reittivalinta. Sillä ei kuitenkaan ole vielä nimeä. Sitä on kutsuttu vain Viikinmäen kevyen liikenteen sillaksi. Olisikohan sillalle syytä antaa oma nimi? Sillan pohjoispuolella olevan vanhan rautatiesillan yli kulkee Maaherrantie. Löytyisikö sillalle sen kanssa sopivaa nimeä?

Yksi vaihtoehto voisi olla Upseerien silta. Pikkuvihan aikana 1742 kaksi tanskalaista upseeria, kapteeni Diederich Anthon von Diethardt ja majuri Andreas Hauch, kuvailivat Ruotsi-Suomen armeijan perääntymistä tällä alueella. Perääntyminen tapahtui ylitsepääsemättömien vuorten hallitsemassa maisemassa kallioilta, joilta ei näkynyt vain joelle, jonka toisella rannalla vihollisjoukot liikehtivät. Kalliolta näkyi myös satamaan, jossa oli suuria aseistettuja laivoja.

Teksti ja kuva: Aune Greggas

Tämä artikkeli on ilmestynyt Pihlajamäen lähiölehdessä 3/2009

Pihlajamäen myyttiset Aarnipata ja Rauninmalja

Ankara runsaudenpula yllätti Pihlajamäen hiidenkirnujen nimiraadin: Suomen vanhimpien hiidenkirnujen keväiseen nimikilpailuun tuli pitkälti yli tuhat toinen toistaan hienompaa ehdotusta. Pitkällisen pohdinnan tuloksena kirnut saivat komeat nimet: nyt suurempi kirnu on Aarnipata ja pienempi Rauninmalja.

Pihlajamäki-Seura järjesti yhdessä kaupunginmuseon ja ympäristökeskuksen kanssa hiidenkirnujen nimikilpailun keväällä 2008. Suurelle kirnulle nimeä Aarnipata oli ehdottanut sekä Pirjo Veijalainen että Marja-Terttu Vartiainen, molemmat Helsingistä. Aarni esiintyi eri muodoissaan myös 11 muussa ehdotuksessa. Aarnipadan rinnalle nimikilpailun raati loi Johanna Eerikäisen (Helsinki) ja Rauno Ruuhijärven (Vantaa) Rauni-ehdotuksen pohjalta nimen Rauninmalja.

Kirnuille haluttiin löytää nimet, jotka sitoisivat ne paitsi Pihlajamäkeen myös kansanperinteeseen ja hiidenkirnuihin liittyviin uskomuksiin. Raadin mielestä valitut nimet kertovat onnistuneesti Pihlajamäen tarinaa. Kirnunimien toivotaan myös innostavan tutustumaan Pihlajamäkeen, josta löytyy upeita kulttuuri- ja luonnonhistorian kerrostumia.

Hiidenkirnujen nimet Aarnipata (ruotsiksi Arngrytan) ja Rauninmalja (Rönnskålen) saivat Helsingin nimistötoimikunnalta suuret kiitokset.

Aarnipata

Pihlajamäki rakennettiin 1960-luvulla alueelle, joka tuolloin tunnettiin Aarnikkana. Aarni-alkuisia nimiä löytyy Pihlajamäestä edelleen, muun muassa paikalliset partiolippukunnat ovat nimeltään Aarnivalkeat ja Aarnikarhut. Itse hiidenkirnutkin sijaitsevat Aarnikanmäen juurella.

Suomalaisessa kansanperinteessä aarteenhaltijasta on käytetty nimitystä Aarni. Haltijan on kerrottu polttelevan hometta aarteensa päältä, jolloin nämä aarnivalkeat ovat paljastaneet aarrekätköjä.

Aarni viittaa myös alkuperäiseen, ikivanhaan ja suureen. Ja tätä kaikkeahan tuo 8,5 x 6.9 -Metrinen Aarnikanmäen jättiläinen on: ikivanha ja suuri aarre vanhan metsän tuntumassa. Tuskin uskaltaa kuvitella, minkä kokoinen ja ikäinen on se hiisi, joka sitä padakseen on käyttänyt!

Rauninmalja

Nimi Rauni on skandinaavinen laina, joka tarkoittaa pihlajaa. Pihlaja on monien kansojen pyhä puu, ja sitä se on ollut myös Suomessa.

Nimi Pihlajamäki kehiteltiin 1950-luvun lopulla, kun silloista Aarnikkaa kaavoitettiin. Lähiö sai nimensä kalliometsäisen alueen lukuisista pihlajista, mutta erityisesti alueella aiemmin asuneen monitoimimies Kalle Rönnkullan mukaan (”rönn” on pihlaja ruotsiksi).

Rauni liitetään kansanuskossa Ukko-jumalaan. Agricolan jumalluettelossa Rauni mainitaan Ukko-jumalan vaimoksi. Uusimmissa kansanperinteen tulkinnoissa se on myös mielletty Ukko-jumalan toiseksi nimeksi. Ennen muinoin Suomessa tavattiin juoda Ukon maljoja esimerkiksi hyvän sadon turvaamiseksi. Ehkäpä Pihlajamäessä voitaisiinkin juoda Raunin maljoja?

Päivi Seikkula
Nimiraadin puheenjohtaja

Tämä artikkeli on julkaistu Pihlajamäen lähiölehdessä 3/2008

Vastine

Pihlajamäen lähiölehdessä julkaistiin 2.9. Aune Greggasin artikkeli ”Pihlajamäki 10 vuotta ilman omaa kirjastoa”. On ymmärrettävää, että kirjaston siirtyminen aiheutti aikanaan katkeruutta, joka ei ole vieläkään kokonaan poistunut. Viikin kirjaston sijoittamisella Tiedepuistoon pyrittiin ymmärtääkseni löytämään paikka, jossa kirjasto palvelisi sekä Pihlajamäen, Pihlajiston että Viikinkin asukkaita. Sijainnissa on ollut ongelmansa, joista suurin on ehkä ollut kirjaston vaikea löydettävyys. Hyvänä puolena asiakkaille ovat olleet uusien tilojen viihtyisyys, tietokoneiden ja aineiston suuri määrä ja laajat aukioloajat.

Aune Greggas epäilee, että kirjaston käyttö olisi erityisesti lapsiperheiden osalta vähentynyt kirjaston siirryttyä Pihlajamäestä Viikkiin. Itse asiassa lastenaineiston lainaus on Viikissä noussut vuosittain, ja se muodostaa nykyään lähes kolmasosan lainauksesta. Asiakaskuntamme koostuu tasapuolisesti niin viikkiläisistä, pihlajamäkeläisistä, kuin pihlajistolaisistakin.

Perjantain aukioloajan piteneminen kello 18:aan asti on uudistus, jota asiakkaamme ovat pitkään toivoneet, ja olen ylpeä, että lopultakin voimme sen toteuttaa. Tervetuloa siis Viikin kirjastoon!

terveisin,

Mari Heino, kirjastonjohtaja
Viikin kirjasto

Toimituksen huomio!
Aune Greggas kirjoitti lähinnä Pihlajamäen lapsiperheiden kirjaston käytöstä. Mari Heino kertoo enimmäkseen lastenaineiston käytöstä yleensä.

Tämä artikkeli on ilmestynyt Pihlajamäen lähiölehdessä 3/2009

Puistokävely Pihlajamäessä 6.8.

Rakennusvirasto järjestää Pihlajamäessä puistokävelyn keskiviikkona 6.8. Kävelylle lähdetään ostoskeskuksen keskusaukiolta, josta reitti kulkee Kiillepuiston ja Sorsalammen kautta "tsaarin porsaille". Sieltä matka jatkuu hiidenkirnujen kautta Pihlajamäen pohjoismetsään, Aarnivalkealle ja Maasälvänpuistoon. Retki päättyy ostarin viereen reliefiaukiolle, jossa reittiä tutkaillaan vielä veistoksen avulla.

Kävelyllä kuullaan puistotarinoiden lisäksi juttuja mm. Pihlajamäen historiasta, geologiasta, kasvillisuudesta ja alueen rakentamisesta. Kävelyretkellä kurkistetaan myös 60-luvun avariin pihoihin. Lähtö ostoskeskukselta kello 18, retki kestää parisen tuntia.

Tämä artikkeli on ilmestynyt Pihlajamäen lähiölehdessä 2/2008
 

Pihlajamäki sai hyvät pisteet

ostari03.JPG

Kahden alkuvuodesta tehdyn kyselyn mukaan suurin osa pihlajamäkeläisistä viihtyy kotilähiössään erittäin hyvin. Myös median mielikuva Pihlajamäestä on myönteinen.

Kaupunkisuunnitteluviraston teettämässä tutkimuksessa haastateltiin puhelimitse 1 600 itäisten ja koillisten lähiöiden asukasta. Haastatelluista 200 oli pihlajamäkeläisiä. Lähiöprojektin kyselyssä puolestaan selvitettiin, millaisia mielikuvia media ja toimittajat liittävät lähiöasumiseen Helsingissä. Verkossa tehtyyn kyselyyn vastasi 183 toimittajaa ja sitä täydennettiin 20 puhelinhaastattelulla.


Hyvin täällä viihdytään

Asukkaat viihtyvät lähiöissä hyvin. Noin yhdeksän kymmenestä viihtyi erittäin hyvin tai kohtalaisesti. Lähiöasumisen vahvuutena pidettiin ympäristöä, luontoa ja väljyyttä. Suurimmiksi epäkohdiksi koettiin häiritsevä päihteiden käyttö ja järjestyshäiriöt etenkin ostareilla ja metroasemilla.

ostari02.jpgParhaiten viihdyttiin Pihlajamäessä ja Kontulassa: kaksi kolmesta vastaajasta viihtyi erittäin hyvin ja vain muutama prosentti huonosti. Vuosina 1999 ja 2003 tehtyihin vastaaviin kyselyihin verrattuna viihtyvyys Pihlajamäessä oli parempi kuin ennen ja muutkin muutokset olivat tapahtuneet pääosin parempaan suuntaan. Mutta huonompaan suuntaankin oli menty: häiritsevä päihteiden käyttö ja järjestyshäiriöt olivat lisääntyneet.

Pihlajamäessä hyvin tai kohtalaisesti viihtyvistä vastaajista 55 mainitsi tärkeimmäksi viihtyvyyteen vaikuttavaksi tekijäksi ympäristön ja luonnon, väljyyden ja puistot sekä hyvät liikuntamahdollisuudet ja -palvelut. Tärkeinä pidettiin myös liikenneyhteyksiä (19 vastaajaa), rauhallisuutta ja hiljaisuutta (14), ihmisiä, naapureita, ystäviä, omaisia ja viihtyisää ilmapiiriä (11), palveluja (8), omaa kotia, asuntoa ja taloa (6) sekä järjestystä, turvallisuutta ja siisteyttä (4).

Pihlajamäkeläisten mielestä alueen kehittämisessä pitäisi huomioida erityisesti ostari, kapakat ja päihteiden käyttö. Myös siisteyttä pitäisi parantaa.

Toimittajat kannustavat aktiivisuuteen

Kun toimittajilta kysyttiin mielikuvia asteikolla 1–5 erikseen nimetyistä lähiöistä, Pihlajamäki sai arvosanan 3,12. Toimittajien mielikuvat vaihtelivat arvosanojen 2,07 ja 4,00 välillä. Kyselyn lähiöistä Pihlajamäen päihitti vain Munkkivuori. Lähelle Pihlajamäkeä kipusi Siltamäki arvosanalla 3,09.

Toimittajien mielestä lähiöasumisen mielikuvaan vaikuttavat voimakkaasti julkiset tilat kuten juna- ja metroasemat sekä ostoskeskukset. Julkisten tilojen epäkohdiksi koettiin turvattomuuden tunnetta lisäävät juopot, nuorisojengit sekä häiriökäyttäytyminen. Epäkohtia myös uutisoidaan herkästi.

Toimittajien mielestä ostoskeskusten siisteyttä ja viihtyisyyttä edistävät erityisesti kauppiaiden aktiivisuus ja vartiointi. He myös uskoivat vahvasti, että asukkaiden omalla toiminnalla on merkittävä vaikutus mielikuviin lähiöasumisesta. Medialle siis kannattaa tarjota omia hyviä uutisia!

Kuvat: Riitta Sivonen.

Tämä artikkeli on julkaistu Pihlajamäen lähiölehdessä 1/2007.

Anekdootteja Unio Hiitosesta

Hiihtelijän kevätmietteissä sivusin hiukan kiinteistöjen hoitoa. Kesäkuun 10. päivänä tulee kuluneeksi sata vuotta kiinteistöneuvos Unio Hiitosen syntymästä. Suomen kiinteistöjen aluehoidon uranuurtajan elämäntyö sivusi vähän Pihlajamäkeäkin. Hän oli mukana oman alansa suunnittelussa, kun Aarnikan Lämpö perustettiin Pihlajamäkeen. Hänen asiantuntemustaan käytettiin lämmitysjärjestelmän, jätehuollon, pihojen hoidon ja kaikkinaisen asukaspalvelun määrittelyssä.
 
Hiitonen hankki alan perusteellisen kokemuksen Olympiakylän pitkäaikaisena isännöitsijänä. Hän oli valtakunnallisestikin merkittävä kulttuuripersoona. Sotien aikana hän kuvasi pienellä kamerallaan rintamamiesten arkista elämää toisesta näkökulmasta kuin viralliset TK-kuvaajat. 
 
Eläkepäivillään hän valikoi ja tekstitti yli tuhat kuvaa kirjaksi ja näyttelyksi, joka kiersi laajalti Suomea ja Ruotsia. Sodassa hän keräsi valtavan puhdetyökokoelman. Unio Hiitonen oli koko elämänsä ajan ahkera kirjoittaja, joka otti kantaa positiivisella asenteella ihmisten ja luonnon hyväksi. Hän oli pääjärjestäjänä Käpylän korkeatasoisissa Kalevalajuhlissa yli neljännesvuosisadan ajan. Unio Hiitonen asui eläkkeelle jäätyään Pihlajistossa kuolemaansa
saakka eli vuoteen 1983.
 
Teksti: Sulo Savolainen
Tämä artikkeli on ilmestynyt Pihlajamäen lähiölehdessä 1/2010

Monipuolista partiotoimintaa Aarnivalkeissa

Partiolippukunta Aarnivalkeiden lippukunnanjohtaja Manta Korhonen osallistui Pihlajamäen Lions Clubin tukemana partiolaisten järjestämälle Woomal-kumppanuushankkeen leirille 24.7.-9.8.2009 Senegalissa.
Woomal on Suomen ja Senegalin partiolaisten välinen kolmevuotinen kumppanuushanke, joka on käynnistynyt keväällä 2009. Hankkeen nimi on wolofin kieltä ja tarkoittaa kehitystä. Hanke edistää kestävää kehitystä Senegalissa organisoimalla ympäristökasvatusta sekä järjestämällä mikroluottoja ympäristöllisesti kestäville pienyrittäjyyshankkeille.
 
Woomal on myös osa pihlajamäkiläisen partiolippukunta Aarnivalkeiden toimintaa tänä vuonna. Tammikuussa järjestetyllä
retkellä nuorimmatkin partiolaiset pääsivät tanssimaan djembe-rummun tahdissa, syömään perinteistä senegalilaista ruokaa kalaa ja riisiä
sekä kokeilemaan afrikkalaisia pelejä ja leikkejä.
 
Woomal on teemana myös heinä-elokuussa järjestettävällä Kilke Finnjamboree -leirillä, jonne on tulossa yli 10 000 partiolaista eri puolilta Suomea. Myös senegalilaisten partiolaisten joukko on tulossa leireilemään Evon metsiin.
 
Aarnivalkeiden nettisivuilta voi lukea lisää suomalaisten ja senegalilaisten partiolaisten yhteistyöstä viime kesänä. 
 
Partiotoiminta on toki muutakin kuin puiden istuttamista Länsi-Afrikan savanneilla. Aarnivalkeiden ja Aarnikarhujen ”kolo” eli tapaamispaikka sijaitsee
Pihlajamäessä Kiillekuja 3:n kerhohuoneistossa. Siellä kokoontuvat viikottain sudenpentu-, seikkailija-, tarpoja ja samoajaryhmät harjoittelemaan
muun muassa erätaitoja, suunnittelemaan tulevia retkiä, treenaamaan kädentaitoja sekä pitämään hauskaa porukalla. Lippukunnat ottavat jälleen ensi syksynä uusia jäseniä mukaan toimintaan. Uusien partiolaisten ilmoittautuminen pidetään viikolla 35. Tarkemmasta ajankohdasta ilmoitetaan elokuun aikana Aarnivalkeiden nettisivuilla sekä Pihlajamäen ja Pihlajiston yleisillä ilmoitustauluilla.
 
Kaikki alueen lapset, nuoret ja aikuiset ovat tervetulleita mukaan toimintaan!
Teksti: Manta Korhonen
 
 Tämä artikkeli on ilmestynyt Pihlajamäen lähiölehdessä 1/2010