Lucian markkinat järjestetään jälleen Viikin Infokeskuksessa, Viikinkaari 11, perjantaina 12.12. klo 1014. Pihlajiston ala-asteen kuoro esittää joululauluja klo 10.15 alkaen. Myynnissä on muun muassa käsitöitä, jouluherkkuja, Amnestyn kynttilöitä ja kirjaston poistokirjoja. Unicafe järjestää glögitarjoilun. Tapahtuman takana ovat Viikin Infokeskuksen toimijat.
Teksti: Vesa Koskela
Tämä artikkeli on ilmestynyt Pihlajamäen lähiölehdessä 4/2008
Oletko kirjailija tai valokuvaaja, muusikko tai muotoilija, maalari tai runoilija, tanssija tai näyttelijä ja asut Pihlajamäessä? Pihlajamäen ammattitaiteilijat verkostoituvat nyt paikallisesti ja poikkitaiteellisesti. Verkostoa kokoaa nuori kuvataiteilija Katri Hakkarainen, puh. 040 706 5213 – ota yhteyttä!
Teksti: Päivi Seikkula
Kuva: Katri Hakkaraisen maalaus Ketjut ja säikeet
Tämä artikkeli on ilmestynyt Pihlajamäen lähiölehdessä 4/2008
Pihlajamäen vireä partiolaistoiminta on tarjonnut lapsille mielekästä tekemistä jo pitkään. Englannista sadassa vuodessa yli kahteen sataan maahan levinnyt nuorisoliike kasvatti juurensa Pihlajamäen kalliosammaleeseen jo 45 vuotta sitten. Täkäläinen poikalippukunta kulkee nimellä Aarnikarhut, ja tyttöjen vastaava on nimeltään Aarnivalkeat.
Lippukunnilla on Pihlajamäessä yhteinen tapaamispaikka eli kolo, ja ne tekevät paljon yhteistyötä. Tällä hetkellä toiminnassa on mukana noin 150 lasta.
Aarnivalkeiden lippukunnanjohtaja Kaisa ”Manta” Korhonen, 25, liittyi partioon 8-vuotiaana, samaan lippukuntaan, josta hän nyt vastaa. Mikä partiossa viehättää?
– Yhteisöllisyys, paljastaa nykyisin Kumpulassa asuva opiskelija. – Partiossa kaikki tehdään yhteisvoimin ja vapaaehtoisperiaatteella. Etenkin eräolosuhteissa oppii tuntemaan partiokaverinsa paremmin kuin missään muualla.
– Luottamus on yksi vahvimmista partiota koossa pitävistä voimista, Korhonen jatkaa. – Nuoriin luotetaan, ja sen avulla he oppivat kantamaan vastuunsa ja velvollisuutensa.
Lippukunnissa on omat ryhmät eri-ikäisille. Pienimpiä kutsutaan sudenpennuiksi. Korhonen itse johtaa Tarpojat-ryhmää, jossa on seitsemäsluokkalaisia tyttöjä. Ikäryhmäjaot ovat asteittain muuttumassa Suomen Partiolaisten ohjelmauudistuksen myötä.
– Yläasteikäisille annetaan enemmän sellaista ohjelmaa, joka vastaa heidän kehitystarpeitaan, kertoo Korhonen. – Tähän mennessä melkein kaikista kahdeksasluokkalaisista on tullut ryhmäjohtajia. Uudessa ohjelmassa siirrytään ryhmänjohtajaksi myöhemmin.
Seikkailuja Pihlajamäestä Kiinaan
Lippukunnanjohtaja Korhosen mukaan partio sopii kaikille.
– Partioon kannatta liittyä, koska se on yksi iso elämys. Minulle se on antanut mahdollisuuden matkustaa partioretkelle Kiinaan asti. Kun liittyy mihin tahansa lippukuntaan, liittyy samalla maailmanlaajuiseen yhteisöön.
– Monelle kaupunkilaislapselle voi olla uutta se, että pääsee metsään retkeilemään, hän jatkaa. – Eihän kaikilla perheillä ei ole mökkiä tai tapana käydä ulkoilemassa vaikkapa Nuuksiossa.
Partiolaisharrastus ei ole kalleudella pilattu. Vuoden jäsenmaksu on noin 30 euroa. Retket, joita tehdään muutama kaudessa, maksavat 15 euroa ja leirit vähän enemmän.
Viikoittaisissa partiokokouksissa ohjelma vaihtelee. Se saattaa olla vaikka peli-ilta Megazonessa tai kaupunkipartiokilpailu, mikä on linjassa Korhosen näkemyksen kanssa, että vuosikymmenten saatossa partio on mennyt toiminnallisempaan suuntaan. Yhteiskunta on muuttunut ja partio sen myötä. Muodollisuudesta on tingitty.
Yleensä partio aloitetaan syksyllä. Mikäli ryhmissä on tilaa, mukaan pääse toki muulloinkin. Asiaa voi tiedustella Korhoselta numerosta 050-5363 910.
Teksti: Tanja Railo
Kuvat: Gioanna Iacono
Tämä artikkeli on ilmestynyt Pihlajamäen lähiölehdessä 4/2008
Lahden moottoritie sai muutamia vuosia sitten erilliset bussikaistat Pihlajamäen kohdalle. Useat Johtokiventien ja Ketokivenkaaren taloista ovat aivan keskustaan johtavan bussikaistan pysäkin vieressä. Virallista reittiä taloilta pysäkille ei kuitenkaan ole rakennettu. Niinpä pysäkille haluavan on kierrettävä Porraskallioiden ympäri Pihlajamäentien kautta tai Ketokivenkaarelta Viikkiin vievän tunnelin ja Latokartanonkaaren kautta. Kummassakin tapauksessa kiertotie on noin kilometri.
Kaupunki esitti Pihlajamäen viheraluesuunnitelman yhteydessä tien rakennuttajalle, että Lahdentien meluvallin läpi puhkaistaisiin kapea käytävä pysäkille vievää polkua varten, mutta Tiehallinto tyrmäsi sen. Aloitteelliset asukkaat ovat raivanneet oikopolun yli mahtavan meluvallin. Sitä eivät liikkumisrajoitteiset kuitenkaan pysty käyttämään. Rappusetkin auttaisivat, mutta kuka ne rakentaisi?
Porraskallioille ei liioin ole kunnon polkua. Vain ketterät pääsevät sinne ihailemaan todella mahtavia näköaloja. Ei luulisi luonnon olevan niin herkkää, että pieni polku aiheuttaisi suurta haittaa. Nyt sieltä täältä harppovat nopsajalkaiset voivat aiheuttaa pahempaakin vahinkoa.
Teksti: Eero Helkkula
Kuva: Riitta Sivonen
Tämä artikkeli on julkaistu Pihlajamäen lähiölehdessä 3/2008
Ankara runsaudenpula yllätti Pihlajamäen hiidenkirnujen nimiraadin: Suomen vanhimpien hiidenkirnujen keväiseen nimikilpailuun tuli pitkälti yli tuhat toinen toistaan hienompaa ehdotusta. Pitkällisen pohdinnan tuloksena kirnut saivat komeat nimet: nyt suurempi kirnu on Aarnipata ja pienempi Rauninmalja.
Pihlajamäki-Seura järjesti yhdessä kaupunginmuseon ja ympäristökeskuksen kanssa hiidenkirnujen nimikilpailun keväällä 2008. Suurelle kirnulle nimeä Aarnipata oli ehdottanut sekä Pirjo Veijalainen että Marja-Terttu Vartiainen, molemmat Helsingistä. Aarni esiintyi eri muodoissaan myös 11 muussa ehdotuksessa. Aarnipadan rinnalle nimikilpailun raati loi Johanna Eerikäisen (Helsinki) ja Rauno Ruuhijärven (Vantaa) Rauni-ehdotuksen pohjalta nimen Rauninmalja.
Kirnuille haluttiin löytää nimet, jotka sitoisivat ne paitsi Pihlajamäkeen myös kansanperinteeseen ja hiidenkirnuihin liittyviin uskomuksiin. Raadin mielestä valitut nimet kertovat onnistuneesti Pihlajamäen tarinaa. Kirnunimien toivotaan myös innostavan tutustumaan Pihlajamäkeen, josta löytyy upeita kulttuuri- ja luonnonhistorian kerrostumia.
Hiidenkirnujen nimet Aarnipata (ruotsiksi Arngrytan) ja Rauninmalja (Rönnskålen) saivat Helsingin nimistötoimikunnalta suuret kiitokset.
Aarnipata
Pihlajamäki rakennettiin 1960-luvulla alueelle, joka tuolloin tunnettiin Aarnikkana. Aarni-alkuisia nimiä löytyy Pihlajamäestä edelleen, muun muassa paikalliset partiolippukunnat ovat nimeltään Aarnivalkeat ja Aarnikarhut. Itse hiidenkirnutkin sijaitsevat Aarnikanmäen juurella.
Suomalaisessa kansanperinteessä aarteenhaltijasta on käytetty nimitystä Aarni. Haltijan on kerrottu polttelevan hometta aarteensa päältä, jolloin nämä aarnivalkeat ovat paljastaneet aarrekätköjä.
Aarni viittaa myös alkuperäiseen, ikivanhaan ja suureen. Ja tätä kaikkeahan tuo 8,5 x 6.9 -Metrinen Aarnikanmäen jättiläinen on: ikivanha ja suuri aarre vanhan metsän tuntumassa. Tuskin uskaltaa kuvitella, minkä kokoinen ja ikäinen on se hiisi, joka sitä padakseen on käyttänyt!
Rauninmalja
Nimi Rauni on skandinaavinen laina, joka tarkoittaa pihlajaa. Pihlaja on monien kansojen pyhä puu, ja sitä se on ollut myös Suomessa.
Nimi Pihlajamäki kehiteltiin 1950-luvun lopulla, kun silloista Aarnikkaa kaavoitettiin. Lähiö sai nimensä kalliometsäisen alueen lukuisista pihlajista, mutta erityisesti alueella aiemmin asuneen monitoimimies Kalle Rönnkullan mukaan (rönn on pihlaja ruotsiksi).
Rauni liitetään kansanuskossa Ukko-jumalaan. Agricolan jumalluettelossa Rauni mainitaan Ukko-jumalan vaimoksi. Uusimmissa kansanperinteen tulkinnoissa se on myös mielletty Ukko-jumalan toiseksi nimeksi. Ennen muinoin Suomessa tavattiin juoda Ukon maljoja esimerkiksi hyvän sadon turvaamiseksi. Ehkäpä Pihlajamäessä voitaisiinkin juoda Raunin maljoja?
Päivi Seikkula
Nimiraadin puheenjohtaja
Tämä artikkeli on julkaistu Pihlajamäen lähiölehdessä 3/2008
Pihlajamäen ostoskeskus on herättänyt kiivasta keskustelua kesällä Pihlajamäen kotisivuilla www.pihlajamaki.info. Peistä on taitettu niin ostarin siisteydestä, järjestyshäiriöistä kuin parkkipaikalle hylätyistä autoistakin. Osa keskustelijoista hehkuttaa rakennuksen arkkitehtonisia arvoja, toiset taas purkaisivat liiketilat kokonaan ja rakentaisivat tilalle jotain muuta. Tuohtuneimmat ovat sanoneet ryhtyvänsä jopa boikotoimaan ostaria. Tässä poimintoja toista tuhatta lukukertaa keränneestä keskustelusta:
"Kauppiaat ovat se taho, joka käytännössä eniten kampittaa ostarin kehittämistä. […] Kauppiaat keskittyvät ainoastaan oman putiikin menestyksen vaalimiseen ja viis veisaavat kokonaisuudesta. […] Kauppiaiden pitäisi ottaa paljon enemmän vastuuta ostarista ja yhdessä asukkaiden kanssa viedä asioita parempaan suuntaan."
– IidaA, 10.7.
"Kannattaa ottaa mallia muista lähiöistä. Myllypurossa ja Laajasalossa ollaan purkamassa vanhoja ostareita ja rakentamassa uusia ja parempia tilalle. […] Jos nyt tehdään vääriä päätöksiä, Pihlajamäki kärsii niistä vuosikymmeniä."
– Erota isot asiat pienistä, 21.7.
"Miksi edes haaveilla [ostarin vanhan osan] purkamisesta? Sehän on hieno rakennus, varsinkin kunhan sitä palautetaan entiseen loistoonsa. Siitä tosiaan voisi saada Pihliksen helmen, jos yrittäjät vähän tarttuvat itseään niskasta."
– Anne, 22.7.
"Ehdotan hyvin radikaalia toimenpidettä: ostarin liikkeet boikottiin. Siirrytään käyttämään Viikin Prismaa tai Malmin palveluja. Itse olen jo osittain näin tehnyt."
– Paikallinen asukas, 29.7.
Mitä mieltä sinä olet ostoskeskuksesta? Osallistu keskusteluun osoitteessa www.pihlajamaki.info
Teksti: Tuomas Työrinoja
Tämä artikkeli on julkaistu Pihlajamäen lähiölehdessä 3/2008
Koululaiset osallistuivat ahkerasti hiidenkirnujen nimikisaan. Kisan aikana virisikin idea, että Pihlajamäen ala-aste voisi ryhtyä vasta nimettyjen kirnujen kummikouluksi. Helsingissä kummikoulutoimintaa pyörittää kaupungin ympäristökeskus.
– Kun kouluamme liki on näin upea luonnon ihme, se kannattaa ilman muuta hyödyntää opetuksessa. Kummikoulutoiminta tarjoaa oppilaille ja opettajille hienon tavan tutustua lähiympäristöön ja Pihlajamäen komeaan luontoon, ala-asteen uusi rehtori Susanna Packalen kertoo.
Pihlajamäen hiidenkirnujen ympärille syntyi lopulta kokonainen kummirinki, johon ala-asteen ja ympäristökeskuksen lisäksi kuuluvat Pihlajamäki-Seuran luontoryhmä, www.pihlajamaki.info, rakennusvirasto sekä kirnujen vanha kummi Helsingin uusi yhteiskoulu.
Ringin jokaisella jäsenellä on oma sovittu roolinsa. Esimerkiksi rakennusvirasto kutsuu kummiluokkia katsomaan kirnujen tyhjentämistä vedestä. Helsingin ympäristökeskus järjestää luonnonsuojelukohteiden kummikouluille muun muassa luonnonhoitoon ja lähialueiden lajistoon liittyvää opetusta.
Päivi Seikkula
Tämä artikkeli on julkaistu Pihlajamäen lähiölehdessä 3/2008
Pihlajamäen, Pihlajiston ja Viikinmäen lapsiperheille suunnattu toiminta on taas koottu yksiin kansiin. Nyt kahvilat ja kirppikset, muskarit ja jumpat löytyvät yhdestä ja samasta paikasta. Esite on jaossa leikkipuistoissa, päiväkodeissa, MLL:ssa, kirkolla ja lähiöasemalla. Sen voi myös lukea Pihlajamäen kotisivuilla osoitteessa www.pihlajamaki.info.
Korjaukset ja lisäykset alle kouluikäisten ohjelmaan voi lähettää tämänvuotiselle esitteen toimittajalle Sari Hakurille, joka on Pihlajamäen kirkon lapsityöstä vastaava pappi. Esite ilmestyy päivitettynä kaksi kertaa vuodessa.
Sari Hakuri, sari.hakuri[at]evl.fi, puh 050 544 0554
Tämä artikkeli on ilmestynyt Pihlajamäen lähiölehdessä 3/2008
Rakennusvirasto kunnostaa Pihlajamäen ostoskeskuksen ympäristöä jo ensi vuonna. Viihtyisyyttä ja liikenteen sujuvuutta aiotaan lisätä rakentamalla ostoskeskuksen pohjoispäähän kiertoliittymä ja Meripihkatielle taksisyvennys. Lisäksi jyrkälle Meripihkapolule rakennetaan portaat.
Ostoskeskuksen ympäristön katusuunnitelmaan sisältyy myös tori, joka suunnitellaan Pihlajamäen 1960-luvun henkeen sopivaksi. Torialueelle on tarkoitus siirtää Pihlajamäen pienoismalli, joka on nyt Meripihkatien varrella, terveyskeskuksen viereisellä aukiolla.
Katusuunnitelman luonnoksiin voi tutustua ja niistä antaa palautetta 23.9. kello 18 alkavassa yleisötilaisuudessa Helsingin uudessa yhteiskoulussa. Suunnitelmat valmistuvat tämän vuoden loppuun mennessä ja rakennustyöt tehdään vuoden 2009 aikana.
Päivi Seikkula
Tämä artikkeli on julkaistu Pihlajamäen lähiölehdessä 3/2008
Pihlajamäen terveysaseman vieressä ja ostokeskusta vastapäätä on pieni aukio, jolla sijaitsee pronssinen reliefi. Pihlajamäki-Seura tilasi sen taiteilija Jari Jetsoselta, ja se paljastettiin lähiön 40-vuotisjuhlien yhteydessä elokuussa vuonna 2002. Pienoismallissa näkyvät 1960-luvun Pihlajamäen lisäksi 70- ja 80-lukujen rakennukset.
Pienoismallilla oli jo 1960-luvulla edeltäjänsä. Pihlajamäen Lions-klubin rakennuttama ja arkkitehti Sulo Savolaisen suunnittelema opastepaviljonki valmistui vuonna 1966. Se sijaitsi bussipysäkin vierellä nykyisen Graniittitie 1:n edessä. Paviljongin tarkoituksena oli pienoismallin avulla esitellä Pihlajamäen aivan erityistä asemakaavaratkaisua ja samalla opastaa täällä liikkuvaa. Samalla se toimi tarvittaessa sadekatoksena bussia odottaville. Kaupunki otti opasterakennuksen vastaan lahjoituksena kevättalvella vuonna 1968.
Kun Graniittitien taloa alettiin rakentaa, bussipysäkki siirrettiin Meripihkatielle nykyiselle paikalleen terveyskeskuksen viereen. Opastepaviljonki siirrettiin Rapakiventien ja Maasälväntien nurkkaukseen. Samalla sen palveleva merkitys väheni ja niinpä se lopulta hävisi vähin äänin.
Eero Helkkula