Muut artikkelit

Tiedote Pihlajamäki-Seuran jäsenille

Päivitämme vuonna 1964 perustetun Pihlajamäki-Seuran hajanaista jäsenrekisteriä. Lähetämme toukokuun aikana kirje- tai sähköpostia kaikille niille jäsenille, joiden yhteystiedot ovat tiedossa.

Jos olet Pihlajamäki-Seuran jäsen, mutta et ole saanut seuralta postia, voit ilmoittaa yhteystietosi jollakin seuraavista tavoista:
– Voit täyttää jäsenlomakkeen Pihlajamäen kotisivuilla www.pihlajamaki.info
– Voit kertoa yhteystietosi Pihlajamäki-Seuran esittelypöydällä eri tilaisuuksissa
– Tai voit ottaa suoraan yhteyttä jäsenrekisterin hoitajaan Sampsa Lommiin, Sampsa.Lommi[at]gmail.com, puh. 040 578 5286.

Pihlajamäki-Seuran johtokunta

Tämä artikkeli on julkaistu Pihlajamäen lähiölehdessä 2/2008.

Postin palvelut muuttavat Pihlajistoon

Pihlajamäen posti Graniittitiellä sulkee ovensa 6.6. kello 14. Pihlajamäestä ei löytynyt asiamiespostin pitäjää ja Pihlajamäen postipalvelut siirtyvät 9.6. alkaen Pihlajiston K-Marketiin. Itellasta luvataan, että asiamiespostista saa kaikki samat postipalvelut kuin mitä postin omasta myymälästäkin on saanut.

Tämä artikkeli on julkaistu Pihlajamäen lähiölehdessä 2/2008

Ketokivenkaaren asemakaava vahvistettu

Pihlajamäessä sijaitsevan Ketokivenkaaren varren asemakaava on vahvistettu.

Kaavan valmisteluvaiheessa lähialueen asukkaat, Pihlajamäki-Seura ja Helsingin kaupunginmuseo esittivät rakentamisen huomattavaa väljentämistä, jotta suojelluille 1920-luvun rakennuksille sekä Malmin hautausmaalle jäisi arvoaan vastaava väljä ympäristö. Lausunnot toivat asemakaavaan vain hieman lisää väljyyttä.

Tämä artikkeli on julkaistu Pihlajamäen lähiölehdessä 2/2008

Farssi Kiillepuiston altaalla

Kiillepuiston kahluualtaalla kuohuu, vaan ei vesi. Pihlajamäkeläinen varakaupunginvaltuutettu Miina Kajos teki syksyllä 2007 valtuustoaloitteen altaan täyttämisestä.

Aloitteen pohjalta valtuusto vaati rakennusvirastoa selvittämään, voidaanko Kiillepuiston kahluualtaan valvonta järjestää ja siten ottaa allas käyttöön.

Puistovastaava Petri Arponen rakennusvirastosta sanoo, että Kiillepuiston altaaseen saadaan vettä, kunhan joku taho kirjallisesti sitoutuu valvomaan allasta samaan tapaan kuin leikkipuistojen kahluualtaita valvotaan. Veden äärelle täytyisi siis löytyä valvonta arkipäivisin, mutta öisin ja viikonloppuisin valvontaa ei tarvita.

Kaupunki kunnosti Pihlajamäen länsiosassa sijaitsevan Kiillepuiston kahluualtaineen vuosina 2005-2006. Puistosta tuli komea, mutta suuri allas on ammottanut tyhjillään siitä asti.

Teksti ja kuva: Riitta Sivonen

Tämä artikkeli on julkaistu Pihlajamäen lähiölehdessä 2/2008

Rekkulasta raikaa

Tämän lähiölehden toimitussihteeri on innokas palstaviljelijä. Ilmeisesti viime vuoden palstasato oli tosi hyvä, kun siitä vielä näin talven tuiskeessa riittää millimetrejä meille Rekkulan rekuillekin.

Rakennusvirasto täytti viime kesänä parikin palvelusväkemme harrasta toivetta: Ensin Maasälvän koirapuistosta, eli Rekkulasta, kaadetiin puita ja sinne saatiin ihan vaan pyytämällä sellainen hieno pöytä-penkki-yhdistelmä, joka koirain vinkkelistä näyttää ihan hirsimökiltä. Onhan se hianoo ja meidänkin etumme mukaista, että henkilökunta viihtyy Rekkulassa. 

Mut niiden uudet toiveet on alkanu kuulostaa vähä huolestuttavilta. Pitäis saada grilli- & sadekatos, jääkaappi, vesipiste, bajamaja ja koiravapaa lounge stereoineen henkilökunnan käyttöön. Toivottavasti viraston väki pysyy lujana näiden vaatimusten edessä. Tuollaisten luontaisetujen myötä henkilökunta alkaa viihtyä Rekkulassa niin hyvin, että jättää meidät koirat kotiin!

Palvelusväki on ollut muutenkin aktiivista. Metsureiden jäljet siivottiin Rekkulassa talkoilla, mutta kolmannen kivituhkakasan kohdalla voimat loppuivat kesken. Jee! Me saatiin kukkula! Loppukesällä iltojen pimetessä oli oikein tunnelmallista ja romanttista, kun Rekkulaa ympäröivistä valoista oli suurin osa rikki. Ikäväksemme ne korjattiin, kun henkilökunta niistä porukalla pommitti Helsingin Energiaa. 

Suuret mutapainikarnevaalit Rekkulassa ovat olleet oikein rapariemukkaat ja kestäneet monta kuukautta. Välillä on käyty uimassa futiskuplan viereisessä Kuplapuistossa. Siellähän on sellainen pitkä ja syvä uimarata, johon sikäläisten vakirekkujen henkilökunta talkosi kesällä oikein hyvän hiekkapohjan. 

Näin pikkupakkasten tullen siellä onnistuu myös avantouinti. Et sikäli me koirat ollaan paremmassa asemassa kuin ihmispihlajamäkeläiset, jotka ovat kinunneet kaupungilta uimahallia jo ainakin 35 vuotta!

Kuplapuiston suosittuun viihdeuimalaan ilmeisesti pyrki myös se yks mäyräköira, joka viime syksynä onnistui karkaamaan täältä meidän Rekkulan pienten puolen verkkoaidan alta. Se ehti kirmaamaan vallan hiidenkirnuille saakka. Onneksi se löysi tiensä takaisin; karseita juttuja on mäyräkoiran raadoista kuultu. Miten niille just aina käykin niin köpelösti? 

Rakennusvirastosta ei osattu vielä sanoa, millaisiin Rekkulan korjauksiin rahat riittävät, mutta meidän mielestä mutapaini ja uiminen on just nastaa eikä koiranreikien tukkimisellakaan ole mitään kiirettä. Sehän on sitä paitsi nykyaikaa, langaton verkko.

Yks juttu meitä harmittaa: Pihlajamäkeen on rakennettu taas yhdet koiraepäystävälliset portaat, ne Kiillekuja 3:n ja 4:n välistä Pihlajistoon laskeutuvat. Rautaritilät sattuu tassuihin eikä porrasviertäkään pääse kulkemaan! Hau!

Lisää Rekkulajuttuja "Ansa & Tauno – eletään kuin elokuvissa"  -blogisssa, osoitteessa http://taunoansa.blogspot.com

Tämä artikkeli on julkaistu Pihlajamäen lähiölehdessä 1/2008.

Omaishoitajille uusi toimintakeskus

Pihlajamäkeen avattiin tammikuussa Pohjois-Helsingin omaishoidon toimintakeskus, jonka tavoitteena on edistää omaishoitoperheiden hyvinvointia.

Helsingin kaupungin alainen keskus tarjoaa omaishoitajille ja heidän kaikenikäisille hoidettavilleen asiantuntijapalveluita, kokoontumispaikkoja ja virkistystoimintaa. 

Ostoskeskuksen tiloissa sijaitsevan keskuksen toiminta rakentuu järjestöjen, viranomaisten ja asukkaiden yhteistyölle.

– Toimintamme on alkanut verkkaisesti, jotta asiasta kiinnostuneet voivat esittää toiveita toiminnan sisällöstä, korostaa keskuksen koordinaattori, geronomi Laura Pekkala. Hänelle voi esittää myös ehdotuksensa toimintakeskuksen nimeksi sekä ilmoittautua vapaaehtoistyöhön. 

Toimintakeskuksen ovet ovat auki omaishoitajille ja heidän hoidettavilleen vapaamuotoisen Tiistaikahvilan aikana kello 12-15. Muulloin kannattaa pirauttaa koordinaattorille, mikäli haluaa tulla tutustumaan keskukseen. 

Meno vilkastuu maaliskuussa 6.3. alkaen, kun torstaisin kello 13-15 on tarjolla monipuolisia tietoiskuja omaishoidon aihepiireistä. 

Alzheimer-keskusliitto järjestää keskuksessa kerran kuukaudessa Muistineuvolan, seuraavaksi 29.2. ja 28.3. Silloin oman tai läheisensä muistin heikkenemisestä huolestunut voi testauttaa muistinsa maksutta. Muistineuvolaan pitää varata aika Alzheimer-keskusliitosta, puh. (09) 310 44 521. Ajanvaraus toimii maanantaista torstaihin kello 9-11. 

Teksti: Tanja Railo
Kuva: Riitta Sivonen

Tämä artikkeli on julkaistu Pihlajamäen lähiölehdessä 1/2008

Paikallinen nuorisotyö jatkuu, tilat vielä avoinna

Pihlajamäkeläiset ovat olleet huolissaan oman nuorisotalonsa tulevaisuudesta, sillä nuorisoasiainkeskus on ryhtynyt uudistamaan nuorisotaloverkostoa tavoitteena siirtää resursseja tilojen vuokrista toimintaan.

Nuorisoasiainkeskuksen osastopäällikkö Kari Naalisvaaran mukaan pihlajamäkeläisten ei tarvitse pelätä lähiön nuorisotyön puolesta. 

Helsinkiläisten huolia kuultuaan Naalisvaaran viesti on selvä: paikallinen toiminta jatkuu kaikilla alueilla, olivat tilat tulevaisuudessa sitten mitkä tahansa. Asukasilloissa närää herättäneet suunnitelmat suurista alueellisista toimintakeskuksista on siirretty tulevaisuuteen.

Nutalla kosteusvaurioita

Ostarin vieressä sijaitsevan nuorisotalon tulevaisuudesta Naalisvaara ei sen sijaan uskalla luvata vielä mitään. Tuoreimpana huolen aiheena ovat talosta löytyneet kosteusvauriot, joiden vakavuutta tutkitaan parhaillaan. 

Yksistään kosteusvaurioiden takia ei nuorisotaloa olla kuitenkaan hylkäämässä.

– Kyseessä on kohtalaisen uusi talo, joten eiköhän se kuntoon saada. Talon sulkeminen korjausten ajaksi on silti mahdollista, Naalisvaara toteaa. 

Uusia asukasiltoja tulossa

Aiemmista suunnitelmista poiketen Koillis-Helsingin nuorisotilojen tulevaisuudesta ei jätetäkään esitystä nuorisolautakunnalle vielä alkuvuodesta. 

Koillisen nuorisotiloja pohditaan samaan aikaan itäisen ja kaakkoisen Helsingin kanssa. Selvitys valmistunee huhtikuussa. Ennen kuin lopullinen esitys annetaan lautakunnalle, järjestetään vielä uusia asukasiltoja 

– Suurena haasteena tässä selvityksessä on, että jos jostakin talosta päätetään luopua, meillä pitää olla selkeä näkemys siitä, miten sillä alueella toimimme, eli mihin perustetaan toimintapiste ja missä työtä jatketaan. 

– Yksi luonnollinen partneri olisi koulu omine tiloineen, sillä sieltä ensisijaiset asiakkaamme eli nuoret joka tapauksessa tulevat. Myös leikkipuistot, taloyhtiöiden kerhotilat ja kaupalliset urheilulaitokset saattaisivat tulla kyseeseen, Naalisvaara pohtii.  

Teksti: Tuomas Työrinoja

Kuva: Riitta Sivonen

Tämä artikkeli on julkaistu Pihlajamäen lähiölehdessä 1/2008

Vihervuosi tuo viikon puistot

Vuonna 2008 vietetään Vihervuotta. Sen kunniaksi Espoo, Helsinki ja Vantaa esittelevät vuoroviikoin yhden puistonsa, "viikon puiston". Sarjan aloittaa Sinebrychoffin puisto 18. helmikuuta. Vihervuoden päätökseen, 14. marraskuuta mennessä, on esitelty 10 puistoa Espoosta, 18 Helsingistä ja yhdeksän Vantaalta.

Pihlajamäestä tähän arvokkaaseen seuraan on päässyt puistopari Kiillepuisto-Vuolukivenpuisto viikolla 32. Esittelyvuorossa oleva viikon puisto merkitään teemavuoden tunnuksella ja puhelinnumerolla, johon soittamalla kuulee puistoon liittyvän tarinan suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Kesän aikana puistoissa on tapahtumia ja opastettuja puistokävelyitä.

Syyspäivä Vuolukivenpuistossa. Kuva: Päivi Seikkula 

Tämä artikkeli on julkaistu Pihlajamäen lähiölehdessä 1/2008 

Lue lisää rakennusviraston sivuilta >

Keskiviikkona 6.8. 2008 puistokävely Pihlajamäessä. Lähtö ostoskeskukselta kello 18. 

Ostarille uusi ruokaravintola

Kyllä, sitkeät huhut pitävät paikkansa. Ostoskeskukseen JuWen tilalle tulee ruokaravintola! Hankkeen takana oleva yrittäjä Pekka Rantakari vahvistaa, että anniskelupaikkaa täysremontoidaan lounas- ja ruokapaikaksi. Ravintoloitsijana toimii Minna Korhonen.

Ralliksi nimetty ravintola avaa ovensa helmi-maaliskuussa. Tarkasta menusta ei ole tietoa, paitsi että muutakin kuin pizzaa listalta löytyy. Ravintolaan tehdään lasten nurkkaus, joten ainakin päiväsaikaan siellä voi asioida koko perheen voimin. Iltaisin uudessa ravintolassa soivat tanssirallit. 

Teksti: Tanja Railo

Tämä artikkeli on julkaistu Pihlajamäen lähiölehdessä 1/2008 

Kulta-Kaijan kulta täytti 40 vuotta

Sunnuntaina 10.2.2008 tuli kuluneeksi 40 vuotta siitä, kun Kaija Mustonen voitti 1 500 metrin pikaluistelun olympiakultaa Grenoblen olympialaisissa 1968.  Hän ei ole antanut haastatteluja pitkään aikaan, mutta lähiölehden pyyntöön hän suostui –  rakkaudesta lajiin.

Grenoblen kilpailu oli erittäin jännittävä loppuun saakka. Hopeaa saanut hollannitar hävisi vain 0,3 sekuntia. 

– Oli se aikamoinen kokemus. Sata metriä ennen hollantilaisen maaliintuloa oli vielä epäselvää, kuinka kisassa käy. Kun hänen aikansa sitten räpsähti tulostaululle, tiesin voittaneeni, Kaija kuvailee kilpaa.

Mäestä mäkeen

Olympiadin kuluttua eli vuonna 1972 huippu-urheilu-uransa jo päättänyt Kaija muutti Kannelmäestä Pihlajamäkeen. Eikä hänellä ole haluja muuttaa pois.

– Täällä on erinomaiset liikuntamahdollisuudet ja upeaa luontoa, Kaija kehuu. 

Kaija käy sauvakävelemässä ja hiihtäisi mielellään – pertsaa – jos olisi lunta. Luistelemassa Kaija on käynyt viimeksi kolmisen vuotta sitten.

– Luistimet ovat menneet vanhoiksi, ne ovat jo loppuun teroitetut ja tiukasti istuneet nahkaiset kenkäosatkin ovat näin vanhemmiten käyneet pieniksi, Kaija selittää. 

Luonnonjäiltä tekojäille

– Kun minä -50-60-luvun vaihteessa aloittelin lajia, kävimme aina loppusyksyisin etsimässä jäätä ympäri pääkaupunkiseutua. Kuusijärvi jäätyi yleensä varhain, joten siellä pääsimme harjoittelemaan, Kaija muistelee. 

Kaijan sydäntä lämmittää Pekka Koskelan viime marraskuussa luistelema 1 000 metrin maailmanennätys.

– Se on aivan upea saavutus! Etenkin, kun ottaa huomioon, kuinka paljon me nykyään annamme muille luistelumaille tasoitusta harjoitusolosuhteissamme. Säät ovat lämmenneet, vettä sataa usein ja tuuli on riesana. Sitä kauan kaivattua luisteluhallia todella tarvittaisiin, Kaija sanoo.

– On ihan väärä asenne, että suomalainen ei muka voisi tällaisessa lajissa menestyä, Kaija toteaa napakasti. 

Ja pakkohan sitä on uskoa, kokemuksen ääntä. Onhan Kaijalla sen kuuluisan kullan lisäksi kaksi olympiahopeaa ja yksi pronssi, lukuisia arvokisojen pistesijoja sekä kotimaisia mestaruuksia ja ennätyksiä.

Teksti: Riitta Sivonen
Kuva: Suomen Urheilumuseo

Tämä artikkeli on julkaistu Pihlajamäen lähiölehdessä 1/2008