Edellisessä Pihlajamäen lähiölehdessä esiteltiin kaksi vaihtoehtoa Pihlajamäen ostoskeskuksen uudemman puolen asemakaavoittamisesta.

Asemakaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelman ensimmäisessä vaihtoehdossa 70-luvulla rakennettu ostoskeskusrakennus purettaisiin ja tilalle rakennettaisiin kokonaan uusi. Toisessa vaihtoehdossa vanhan päälle rakennettaisiin uutta. Suunnitelmassa esitettiin etenemistä ensimmäisen vaihtoehdon mukaan.

Syyskuun lopulla järjestettiin yleisötilaisuus, joka selvensi, mistä tässä Helsingin kaupungin aloitteesta vireille tulleessa kaavoitushankkeessa on kysymys. Tilaisuudessa tuli ilmi, että ostoskeskuksen kiinteistöosakeyhtiön kaikkien osakkaiden tulee olla yksimielisiä siitä, mitä kiinteistölle tehdään.

Liiketalo Oy:n osakkeenomistajina on sijoittajien ja Helsingin kaupungin lisäksi myös yrittäjiä, jotka ovat hankkineet osakkeensa jotta voisivat harjoittaa yritystoimintaansa ostoskeskuksessa. Mikäli kaupungin esittämä purkuvaihtoehto toteutettaisiin, se tietäisi yritystoiminnan keskeytymistä ostoskeskuksen tiloissa. Koska Liiketalo Oy omistaa myös tontin, kaupungilla ei ole tontinvuokraajanakaan mahdollista painostaa osakkeenomistajia haluamansa suuntaan.

Tässä tilanteessa Pihlajamäki-Seura ei nähnyt hyväksi, että Helsingin kaupunki kaavoitusmonopoliaan käyttäen jatkaisi kaavoitusta ainoastaan purkavan vaihtoehdon mukaan. Seura esitti omassa lausunnossaan, että kaavoitusta tulisi jatkaa niin, että molemmat vaihtoehdot ovat suunnittelussa mukana.

Pihlajamäki-Seura ei halua, että syntyy pattitilanne, jossa kaupunki kaavoittaa toisen tontille sellaista, mitä tontin ja kiinteistön omistajat eivät halua. Kaavoitusvaltaa käyttävän kaupungin ja omistusvaltaa käyttävän kiinteistöosakeyhtiön tulisi löytää yhteinen näkemys Pihlajamäen ostoskeskuksen uudemman puolen kehittämisestä.

Pattitilanteen syntyminen ei ole kenenkään edun mukaista.

Vesa Koskela
Pihlajamäki-Seuran puheenjohtaja

Kuva: Riitta Sivonen

Tämä artikkeli on ilmestynyt Pihlajamäen lähiölehdessä 4/2008

Pihlajamäki täyttää 50 vuotta vuonna 2012. Ensimmäiset uudisasukkaat muuttivat Pihlajamäkeen alkuvuodesta 1962. Asutusta on ollut iät ja ajat. Uusi asumalähiö nimettiin Pihlajamäeksi vuoden 1959 lopulla. Sitä ennen puhuttiin Aarnikanmäestä ja Aarnikasta eli aarniometsästä. Aarnikka-sana elää edelleen mm. paikallisten partiolippukuntien nimissä.

Joitakin kuukausia sitten lehtemme toimittaja Riitta Ripsu Sivonen heitti ilmaan ajatuksen Pihlajamäki 50 vuotta -juhlatoimikunnan perustamisesta. Ajatuksesta innostuttiin, joten se siirtynee Pihlajamäki-Seuran helmikuussa 2008 pidettävän vuosikokouksen esityslistoille.

Tänä vuonna ensimmäiset uudisasukkaat ovat asuneet täällä 45 vuotta, puolet itsenäisen Suomen iästä. Monet heistä ovat jo 90-vuotiaita, ja paikalliset juhlat ovat paikallaan. Hyvinsäilynyttä 45-vuotiasta Pihlajamäkeä ja 90-vuotiasta Suomea juhlistetaankin kansalaispäivällisillä, jotka pidetään Pihlajamäen kirkossa itsenäisyyspäivänä 6.12.

On juhlan aika, myös jäähyväisjuhlan. Lähiöarkkitehtimme Mikko Tainion työpesti Pihlajamäessä on hetken päästä ohi. ”Meidän Mikko” on ollut korvaamaton apu myös Pihlajamäki-Seuralle. Niinpä monelle asialle täytyy pian löytää uudet tekijät. Nyt on ideoinnin, sitten työnteon aika. Niin saamme Pihlajamäen sellaiseksi kuin haluamme sen nähdä vuonna 2012.

Vesa Koskela
Pihlajamäki-Seuran
puheenjohtaja

Tämä artikkeli on julkaistu Pihlajamäen lähiölehdessä 3/2007.

Marraskuussa 2007 avattava Viikin kauppakeskus on hyvä – vai pitäisikö sanoa huono – esimerkki kaupan rakennemuutoksesta ja siitä, miten kaupunginosayhdistysten mielipide usein sivuutetaan kaavoituksessa.

Vesa Koskela, Pihlajamäki-Seuran puheenjohtaja. Kuva: Riitta Sivonen

Kymmenisen vuotta sitten alettiin suunnitella Viikin paikalliskeskusta ja kauppakeskusta sen yhteyteen. Pihlajamäki-Seura vastusti kauppakeskusta, sillä suurin osa viikkiläisistä asuisi toisaalla ja Pihlajamäen ostoskeskus sijaitsee vain alle kilometrin päässä siitä. Seura esitti, että kauppakeskuksen rakentamisesta luovuttaisiin ja viikkiläisille luotaisiin kunnolliset palvelut sinne, missä suurin osa ihmisistä tulee asumaan eli Latokartanoon.

Kauppakeskuksen sanottiin olevan ensisijassa lähiseudun asukkaita ja Viikin tiedepuistoa varten, mutta sijainti Lahdenväylän ja sitä päivittäin ajavan noin 100 000 autoilijan likeisyydessä ei toki haitannut. Niinpä jo hyvissä ajoin kauppakeskukselle kaavoitettiin eteläinen ja pohjoinen liittymä, jotta autojen massiivinen liikennevirta pääsisi sujuvasti kauppakeskukseen ja sieltä pois.

Mutta pohjoisen liittymän rakentamiseen ei löytynytkään maksajaa. Helsingin keskustasta tultaessa pääsee kyllä sujuvasti kauppakeskukseen, mutta sieltä Lahdenväylää pohjoiseen pyrkivä joutuukin etsiskelemään sopivaa reittiä. Kun siis automagneetti Viikin kauppakeskus avaa joulun alla ovensa, on Viikissä ja Pihlajamäessä pelättävissä – ei vain lisää liikennettä ja ruuhkia, vaan myös poistumisreittiä etsiviä harhailijoita.

Pihlajamäen onneksi sen arkkitehtoniset arvot tunnustettiin 2000-luvun alussa. Pihlajamäki saa suojelukaavan, jolla myös ostoskeskuksen vanhempi eli pohjoinen osa suojellaan. Suunnitelma uudemman eli Pihlajamäentien puoleisen osan lisärakentamisesta valmistuu lähiaikoina. Paikalle on tulossa myös asuntoja.

Suojelukaava säilyttää myös ne rakennukset, joihin yli 45 vuotta sitten suunniteltiin Pihlajamäen pienet päivittäistavarakaupat. Vaikka lähikaupat ovat kuolleet, rakennukset säilyvät.

Pihlajamäen ostarin pelasti osaltaan suojelukaava, mutta mikä pelastaisi Pihlajamäen, Viikin ja Pihlajiston kadut lisääntyviltä ruuhkilta ja harhailevilta autoilta? Kuka maksaisi Viikin kauppakeskuksen pohjoisen liittymän rakentamisen? Valtio, Helsingin kaupunki, HOK-Elanto vai useampi niistä yhdessä?

Vesa Koskela
Pihlajamäki-Seuran puheenjohtaja

Julkaistu Pihlajamäen lähiölehdessä 2/2007