Yritys

Paitamylly pyörii ja menestyy

Kukapa olisi arvannut, että Pihlajamäen ostarin kellarissa pyörii kolmen miehen voimin yksi Suomen suurimmista bändipaitoja painavista tekstiilipainoista: sieltä lähtee ulos 500–1000 fanipaitaa päivässä. Oman suosikkibändin paitaa ei kuitenkaan kannata lähteä etsimään Paitamyllystä, sillä yrityksellä ei ole vähittäismyyntiä eikä se varastoi paitoja. Valmiit tuotteet lähtevät painosta saman tien.

Edellisessä lähiölehdessä esitelty kalusteasennusliike Vate kaipasi lisätietoa ostarille, entisen K-kaupan alakertaan, ilmestyneestä paitapainosta. Yllätys oli, että Paitamylly on toiminut kellarissa jo viisi vuotta.

– Meidät huomattiin vasta sitten kun laitoimme kyltin tuohon portaiden yläpäähän, painon toinen omistaja Esa Hyvönen toteaa. 

– Kolme ensimmäistä vuotta olimme vuokralla toisaalla tässä samassa kellarissa ja nyt kaksi vuotta on tehty hommia näissä omissa tiloissa, Timo Repo kertoo.

Fanipaitaa vauhdilla

Paitamyllyn tuotannosta 99 % on paitoja. Tuotteet ovat pääosin musiikkiaiheisia, ja niitä teettävät bändien lisäksi monet taustaorganisaatiot. Omistajakaksikolla on hyvät yhteydet ja pitkä kokemus alalta – yhteensä 50 miestyövuotta. Yritys työllistää heidän lisäkseen Timo Purasen.

– HIM:llä ja Rasmuksella aloitettiin. Ai tunnetuin? No oisko Paul McCartney, Repo hymähtää.

Kolmikko puskee töitä tiukkaan tahtiin, parhaimmillaan valmiita paitoja syntyy 300 kipaletta tunnissa. Painotyön hyvä laatu, eli kirkkaat, hyvin peittävät ja kestävät värit teettävät paljon työtä. Laatu ja varmat toimitukset pitävät kuitenkin asiakkaat uskollisina.

– Kesä on sesonkiaikaa, silloin ei ehdi edes laskuja kirjoittaa, virnistelee Esa ja toteaa, ettei miehillä viime vuonna ollut yhtään työtöntä päivää.

Koneet kovilla

Fanipaitaa syytävä 7-sakarainen ”paitamylly” on virallisesti 8-värinen tekstiilipainoautomaattikone. Sen vieressä hurisee vanhempi 6- värimanuaalipainokone, jota tarvitaan mm. kaksinkertaista kangasta olevien huppareiden huppujen työstämiseen.

– 20–30 kappaletta on pienin määrä, joka meillä kannattaa teettää. Sitä pienemmät määrät ohjaamme yhteistyökumppaneille. Paitamallimme ovat nähtävillä nettisivuillamme www.paitamylly. fi . Painoaineiston otamme vastaan digitaalisesti sähköpostilla ja toimitusaika on pari viikkoa, Timo kertoo.

Silkkipainolaattojen pesussa käytettiin ennen voimakkaita kemikaaleja, mutta nykyään aineet ovat ympäristöystävällisiä. Toimitilossa riesana on tekstiilipöly, joka tunkeutuu tietokoneidenkin sisuksiin ja tekee siellä tuhojaan.

– Toiveissamme on saada tuosta vierestä jossain vaiheessa lisää tilaa, jotta saamme kunnolla erotettua toimiston ja tuotantotilat, Timo kertoo. Timo pitää Pihlajamäkeä etenkin liikenneyhteyksien puolesta hyvänä paikkana firmalle, mutta ostarin uuden puolen kohtalo huolestuttaa. Ison firman muutto olisi vaativa ruljanssi.

Entä mihin suuntaan Paitamylly toimittajan seuraavaksi pyöräyttää?

– Tarvitsin moottorisahaan uutta terää ja googlasin Oleniuksen, joka yllätyksekseni toimii täällä Pihlajamäessä. Siitä olisi kiva kuulla lisää, Timo sanoo.

Teksti ja kuva: Riitta Sivonen

Tämä artikkeli on julkaistu Pihlajamäen lähiölehdessä 3/2007.

Vate panee palat paikoilleen

Edellisessä Pihlajamäen lähiölehden numerossa Salaattisiskot -firman tehonaiset ”heittivät toimittajan pallona” naapuriinsa Asennus-Vate Oy:lle, koska halusivat tutustua sen toimintaan. Parisen vuotta Pihlajamäessä toimineen yrityksen toimistolta Rapakiventie 2:sta löytyy Sari Telekäinen, joka vastaa Asennus-Vaten toimistosta ja taloushallinnosta.

Vate-Asennus Oy:n Sari ja Ilkka Telekäisellä on hyvä ehdotus taloyhtiöille.

– Asiakkaitamme ovat mm. suuret keittiövalmistajat, jotka toimittavat keittiöitä asuntorakennuskohteisiin. Lisäksi teemme esimerkiksi toimistorakennusten taukotilakeittiöitä ja vastaanottotiloja, asennamme myymäläkalusteita ja koulujen kiintokalusteita, Sari kertoo.

Asennus-Vaten liiketoiminta alkoi julkiskalusteista, mutta nyt suurin osa urakoista on keittiöja kiintokalusteiden asentamista Ruuhka-Suomen alueella.

Hyvät työntekijät kullanarvoisia

Sarin mies Ilkka Telekäinen ja toinen osakas Mika Vauhkonen toimivat työnjohtajina 15 hengen yrityksessä, joka aloitti toimintansa kahden omistajansa voimin vuonna 1989.

– Kotitoimisto kävi yrityksen kasvaessa liian ahtaaksi ja hankalaksi. Tämän huoneiston löysimme sattumalta, Sari Telekäinen kertoo.

– Sijainti on hyvä, sillä Kehä I on lähellä. Mutta erityisesti meitä ilahduttaa yhtiön oma talonmies. Hänestä on ollut paljon apua ja tuntuu hyvältä, kun joku pitää paikkoja silmällä silloinkin, kun emme itse ole täällä, Ilkka Telekäinen toteaa.

Kalusteasennus on huolellista ja tarkkaa työtä. Työssä pärjääminen vaatii hyvää silmää ja kykyä tulla toimeen asiakkaiden kanssa heidän tiloissaan. Rakennustöissä kaikki ei aina mene niin kun alunperin suunniteltiin, joten tarvitaan myös taitoa ratkaista eteentulevia ongelmia.

– Tällä hetkellä meillä on hyvä porukka kasassa, mutta niin meillä kuin alalla yleensäkin on jatkuva pula hyvistä työntekijöistä. Tervetuloa vaan esittäytymään, jos asennustyö tuntuu omalta, Ilkka kehottaa.

Vinkki taloyhtiöille

Asennus-Vate ei ehkä ole oikea firma yksittäisten asukkaiden kotona tehtäviin asennustöihin, mutta taloyhtiöille Ilkalla on ehdotus:

– Jos taloyhtiöt tulevien putkiremonttien yhteydessä päätyvät keittiö- ja kylpyhuoneen kalusteissa yhteishankintoihin, niin meihin kannattaa olla yhteydessä. Meillä on myös taitoa suunnitella kalustuksia sekä hyvät suhteet kalustevalmistajiin.

Ilkka kehottaa tutustumaan yrityksen verkkosivuihin osoitteessa www.asennus-vate.fi.

Pallo pyörii

Sari Telekäisen mielestä Pihlajamäen ja ostarin palvelut sopivat heidän tarpeisiinsa.

– S-Market on hyvä ruokakauppa ja on kiva, että posti on tuossa lähellä. Niiden lisäksi olen käynyt Pihlajamäen Fysioterapiassa jumittavia niskojani hierottamassa. Nyt ostarille on ilmestynyt tekstiilipaino Paitamylly. Se kiinnostaa, sillä Asennus-Vate teettää t-paitoja asennusmiehille työkäyttöön.

Seuraavaksi toimittaja ottaa siis suunnaksi ostarin kellarin.

Teksti ja kuva: Riitta Sivonen

Julkaistu Pihlajamäen lähiölehdessä 2/2007

Salaattisiskoilta herkut myös kotiin

Pihlajamäessä toimii lukuisia yrityksiä, joista tiedämme vain nimen kyltissä, jos sitäkään. Pihlajamäen lähiölehti päätti antaa alueen yrityksille itselleen tilaisuuden ”heittää toimittaja pallona” seuraavaan mielenkiintoiseen yritykseen. Pallo pomppi kuitenkin ensin itse Rapakiventien alkuun, jossa kerrostalon alakerran ikkunassa lukee Salaattisiskot.

Ikkunoiden takaa paljastui kahden tehonaisen, Eija ja Nina Haaksikarin yritys, joka tarjoaa tuotteitaan ja palvelujaan niin yksityisille kuin yrityksillekin. Liikeidean ytimen tiivistää Eija:

– Myymme pääasiassa salaatteja ja täytettyjä patonkeja. Niitä voi ostaa täältä tai tilata puhelimitse suoraan kotiin tai työpaikalle. Kuljetus ei maksa mitään.

Kotiinkuljetuspalvelun asiakkaina on mm. monia pihlajamäkeläisiä vanhempia henkilöitä, jotka eivät aina jaksa tai pysty itse laittamaan ruokaa. Ruokaisat salaatit ja täytetyt patongit ovat hyvä vaihtoehto muille kotiinkuljetettaville ruuille. Valinnanvaraakin on, sillä niin salaatteja kuin patonkejakin löytyy 15 erilaista valmista sorttia. Jos niistä ei löydy, niin sitten yritetään saada sopiva tuote aikaiseksi. Salaattien hinnat ovat 5,50 – 6.00 euroa ja patonkien 4,30 euroa, kotiin kuljetettuina.

– Jos kotiinkuljetuksen haluaa siinä puolen päivän aikoihin, niin tilaus kannattaa tehdä kello kymmeneen mennessä. Ovi meillä avataan viimeistään aamukuudelta, yleensä siinä pian viiden jälkeen, Nina opastaa.

Kylmäkeittiön yhteydessä olevassa pienessä myymälässä on tarjolla lisäksi hyvää kahvia, tuoretta pullaa, sämpylöitä ja kesäksi on luvassa jäätelöä. Lukuisat yritykset käyttävät Salaattisiskoja myös neuvottelukahvitusten hoitamisessa. Markkinaalue ulottuukin reilusti Pihlajamäen ulkopuolelle. Nina, Eija ja yksi työharjoittelija huolehtivat ruokatuotannosta, Nina hoitaa yrityskahvitukset ja muissa kuljetuksissa on apuna lisäksi yhdestä kahteen henkeä.

– Näissä tiloissa ja näillä resursseilla ei toimintaa ole mahdollista juuri laajentaa eikä perusliikeideasta passaa lipsua. Siksi meillä ei ole tarjolla lämmintä ruokaa eikä esimerkiksi varsinaista pitopalvelua astioineen päivineen. Aina kannattaa kuitenkin kysyä, onnistuuko, sillä näilläkin eväin saa hyvät juhlat järjestettyä, Nina toteaa.

Helsingin puhtain salaattilaatu

Salaattisiskot eivät ole itseään mainostaneet, sana on levinnyt suusta suuhun, yrityksestä toiseen.

Tyytyväinen asiakas on paras markkinoija ja paras kilpailutekijä on laatu. Salaattisiskojen kaikki tuotteet tehdään itse parhaista raaka-aineista.

– Laadusta tinkiminen saisi heti pahat kellot soimaan. Siihen ei ole varaa. Mutta on meillä ihan todistetustikin Helsingin puhtain salaattilaatu; se kävi ilmi viime kesänä, kun terveystarkastajat tekivät alan yrityksissä erityistarkastuksen, nauraa Eija.

Haaveena kahvila

Eija ja Nina – äiti ja tytär muuten – ovat asuneet Pihlajamäessä jo yli 30 vuotta. Oman yrityksen perustamisesta he haaveilivat kymmenen vuotta ja Pihlajamäki tuntui parhaalta vaihtoehdolta, olihan täällä jo valmiina hyvä yhteysverkosto ja selvä tilaus tämäntyyppiselle yritykselle.

– Tiloja ei meinannut millään ensin löytyä, mutta sitten pääsimme tähän. Tilat ovat muuten ihan hyvät, mutta ostariin nähden vähän sivussa ja autopaikkoja on vain pari. Paperisodan jälkeen toiminta saatiin kuitenkin pyörimään ja joulukuun alussa meille tulee tässä neljä vuotta täyteen, Eija kertoo.

Äidin ja tyttären yhteistyö sujuu hienosti, vain yksi isompi kähinä on koetellut.

– Jos toisen naama alkaa kyllästyttää, niin onneksi työtiloina on kaksi eri huonetta, Nina naurahtaa.

Haaksikarit haaveilevat nyt omasta kahvilasta, joka ei olisi kaljabaari, vaan josta saisi hyvää kahvia ja virvokkeita sekä herkullisia leivonnaisia ja suolaistakin syötävää. Tiloja on jo etsitty, mutta sopivaa ei ole vielä eteen tullut.

Pallo pyörii

Nina ja Eija Haaksikari vierittivät pallon seuraavaan yritykseen, joka on aivan naapurissa. – Asennus-Vate Oy:n kaverit käyvät tässä meillä silloin tällöin, mutta en yhtään tiedä, mitä pojat työkseen puuhaavat, Eija kertoo. Sinne sitten seuraavaksi.

Teksti:
Riitta Sivonen

Tämä artikkeli on julkaistu Pihlajamäen lähiölehdessä 1/2007.