Miina Kajos, Vasemmistoliitto, Pihlajamäki
> Miinan esittely
Kysymyksiä asumisesta
– Suurin osa Pihlajamäen asunto-osakeyhtiöistä on rakennettu Helsingin kaupungin vuokratonteille. Varsinkin monet 60-luvun suojeltavista tonteista ovat suunnattoman suuria verrattuna nykymittoihin (esim. Rapakivenkuja 3-4-5 on yli 30 000 m2). Mikä on kantanne tontinvuokriin ja miten ne tulisi määrittää?
Nyt esitetyt kohtuuttomat tontinvuokrien korotukset on estettävä. Olen jo tällä valtuustokaudella tukenut esitystä tontinvuokrien tuottotavoitteen pienentämiseksi nykyisestä neljästä prosentista ainakin kahteen prosenttiin. Lisäksi tonttien laskennallisia arvoja pitäisi alentaa, sillä ei ole oikein, että kaupunki kerää tonttien ansiottoman arvonnousun asukkaiden selkänahasta. Kaupunginvaltuusto voisi säännöllisin väliajoin määrittää tontinvuokrat.
Tontinvuokrat koskettavat enemmistöä kaupungin asukkaista niin omistus- kuin vuokra-asunnoissakin. Pihlajamäkeä asia koskettaa erityisen laajasti, sillä valtaosa asunnoistamme sijaitsee vuokratonteilla. Kun päälle lisätään monin paikoin myös putkiremonttikuluja, uhkaavat asumiskulut nousta pahimmillaan kaksin-kolminkertaisiksi! Asuminen on jo Helsingissä kohtuuttoman kallista, joten tilannetta ei saa pahentaa.
– Mitä mieltä olette kaupungin vuokra-asuntopolitiikasta? Esimerkiksi nuoret itsenäistymässä olevat, vielä kotona asuvat aikuiset eivät tahdo saada kaupungin vuokra-asuntoa. Pitäisikö kaupungin pienten vuokra-asuntojen määrää lisätä?
Vuokra-asuntoja tarvitaan lisää ja vuokralla asumisesta pitäisi tehdä nykyistä houkuttelevampi vaihtoehto. Perheasuntojen lisäksi tarvitaan myös pieniä asuntoja yksin eläville. Asunnoille ei pitäisi määritellä turhan tiukkoja keskineliövaatimuksia, ettei pienten asuntojen rakentaminen osaltaan aiheuta perheasuntojen kasvua liian suuriksi ja kalliiksi. Uudet asunnot tulisi suunnitella niin, että niitä voidaan muunnella isoksi asunnoksi tai useammaksi pieneksi.
Kysymyksiä peruspalveluista ja terveydenhuollosta
– Mitä mieltä olette HKL:n Palvelulinjojen reittimuutoksista koskien Pihlajamäkeä? Reittimuutos Viikin Prismalle muuttaisi Liusketien ja Maasälväntien pysäkit kutsupysäkeiksi, vaikka Pihlajamäessä juuri näillä alueilla asuu paljon apuvälineitä käyttäviä senioreita.
On hyvä, että palvelulinjan vuoroja aiotaan lisätä, mutta mielestäni linjan tulee jatkossakin kulkea säännöllisesti myös Maasälväntien ja Liusketien kautta. Käytin itse linjaa jonkin verran raskauden loppuvaiheessa liikkumisen ollessa hankalaa. Silloisten havaintojeni sekä kuskin ja muiden matkustajien kanssa käymieni keskustelujen perusteella tarve linjan liikennöinnille näillä teillä on ilmeinen.
– Kielimuuri lääkärin ja potilaan välillä hankaloittaa vuorovaikutsta ja asian ymmärtämistä. Pihlajamäessä suurin osa lääkäreistä on ulkomaalaisia. Pitäisikö ruohonjuuritasolla tehtävässä terveydenhuollossa olla korkeammat kielivaatimukset vai miten ongelmaan tulisi puuttua? Mitä mieltä olette julkisen terveudenhuollon palvelutasosta?
Kieliongelmat terveyskeskuksessa ovat yleisimpiä kuulemiani valituksen aiheita, ja itsekin olen niitä usein kohdannut. Varsinkin vanhuksille ja vakavasti sairaille tilanne on kestämätön. Maahanmuuttajille pitäisi tarjota alkeistasoa pidemmälle meneviä kielikursseja ja julkinen terveydenhuolto pitää tehdä nykysitä houkuttelevammaksi työpaikaksi kohentamalla työoloja.
Mielestäni julkisen terveydenhuollon alasajo on lopetettava. Säästäminen tällaisissa asioissa tulee kalliiksi niin inhimillisesti kuin taloudellisestikin. Jonot ovat liian pitkiä, eikä erikoissairaanhoitoon aina meinaa päästä. Ratkaisuksi ei kelpaa palveluiden yksityistäminen, sillä se ajaa ihmiset keskenään eriarvoiseen asemaan. Vasemmistoliiton valtuustoryhmä on myös puolustanut lähiterveysasemia niin Pihlajamäessä kuin muuallakin.
– Jo yli kymmenen vuotta sitten kerättiin nimiä ”Inhimillisen vanhuuden puolesta”. Joillakin puolueilla asia on tärkeimpänä asiana. Mikä on kantanne vanhusten hoidon alennustilaan ja kuinka pyrkisit parantamaan sitä konkreettisesti? Myös mielenterveyspotilaiden asema on heikko ja varsinkin ”avohoito”potilaat heitteillä. Kuinka ajaisit parannusta tähän ongelmaan? Vastaukseksi ei riitä vain rahoituksen lisääminen virkojen perustamiseksi vaan pitää olla myös oikeita ehdotuksia.
Vanhustenhoito pitää saada kiireesti kuntoon, sillä nykytilanne aiheuttaa inhimillistä kärsimystä ennen kaikkea vanhuksille, mutta myös omaisille ja työntekijöille. Kotihoito pitää järjestää vakituisella työvoimalla kiireettömästi ja niin, ettei kokonaisvastuuta pilkota kilpailuttamalla hoidon osa-alueita eri firmoille.
On tavoiteltavaa, että vanhukset voivat asua kotonaan mahdollisimman pitkään, mutta tämä ei saa tarkoittaa laitospaikkojen alasajoa, mitä nyt on tehty. Ihmisarvoinen vanhuus ei saa riippua maksukyvystä.
Mielenterveysongelmaisten tulee psykiatrisen hoidon lisäksi saada myös kuntoutusta ja terapiaa. Monet tarvitsevat tukea myös esim. työllistymiseen ja asumiseen. Myös mahdolliset fyysiset vaivat pitää hoitaa nykyistä paremmin, sillä toisinaan oireiden taustalla voikin olla esimerkiksi jokin fyysinen sairaus tai sopimaton lääkitys.
Hoitotakuu ei usein toteudu mielenterveysongelmaisten kohdalla, vaan ensikäynnin ja lääkereseptien jälkeen potilas jää usein täysin heitteille. Erityisen kehnossa asemassa ovat kaksoisdiagnoosipotilaat, joilla on mielenterveysongelman lisäksi päihdeongelma. Heitä pompotellaan paikasta toiseen ilman, että kukaan ottaa vastuuta.
– Miten käytännössä turvaisit mielenterveyspalvelujen paremman saatavuuden?
Hoitotakuun toteutumista auttaisi heti ensikäynnin jälkeen laadittava hoito- ja kuntoutussuunnitelma, jollainen Mielenterveyden keskusliiton mukaan puuttuu noin puolelta potilaista. Ilman suunnitelmaa potilas jää helposti pelkkien lääkkeiden varassa hoitojonojen ulkopuolelle sekä vaille sosiaalista ja psykologista tukea.
– Mitä mieltä olette Helsingin julkisesta hammashoidosta ja siihen liittyvän lakivelvoitteen toteutumisesta? Nykyään aikuisväestön hammashoito näyttää perustuvan vain viimekäden kiireelliseen hoitoon. Pienet hoitoa vaativat paikkaukset jätetään odottamaan vielä pahempia päiviä.
Helsinki on syystäkin saanut hammashoidosta moitteita eduskunnan oikeusasiamiestä myöten. Mielestäni on pitkällä aikavälillä arveluttavaa, että tilannetta yritetään paikata palveluseteleillä, joiden turvin ihmiset ohjataan yksityiselle puolelle. Hammashoito kuuluu peruspalveluihin, jotka mielestäni pitäisi pääsääntöisesti tehdä kunnan omana työnä. Yksityistäminen vaarantaa palveluiden yhdenvertaisen saatavuuden.
Hammashoidossa niin kuin muussakin terveydenhoidossa ennaltaehkäisy olisi taloudellisestikin järkevää, joten on kestämätöntä, että hoitoon on niin vaikea päästä ajoissa. Hammaslääkäreitä pitää kouluttaa lisää.
– Helsingin kaupunki tekee roimaa ylijäämää (ennuste tälle vuodelle 260 miljoonaa euroa). Silti monia peruspalveluita aiotaan supistaa ja esimerkiksi HKL:n lipunhintoja nostaa. Mikä on oma, entä puolueenne kanta Helsingin kaupungin peruspalveluiden järjestämiseen? Voidaanko ensi vuoden budjettiesityksen osalta jopa puhua peruspalveluiden alasajosta?
Peruspalveluita on alasajettu jo pitkään, ja sama meno jatkuu, elleivät valtuuston poliittiset voimasuhteet muutu merkittävästi. Palveluiden laatua pitää mitata ensisijaisesti ihmisten hyvinvoinnilla, ei hinnalla.
Vasemmistoliitto on jatkuvasti kritisoinut etenkin terveys- ja sosiaalipuolen tietoista alibudjetointia, mutta jäänyt kovin yksin vaatimustensa kanssa. Mielestäni budjettikeskustelua pitäisi käydä reilusti ennen vaaleja, mutta kolme suurinta puoluetta ovat päättäneet käynnistää neuvottelut kunnolla vasta heti vaalien jälkeen.
Kysymyksiä liikenteestä
– Pitäisikö mielestänne Rapakiventien läpiajoa vähentää / poistaa kokonaan? Jos, niin mitä tekisitte asian eteen?
Joukkoliikennettä lukuunottamatta läpiajon voisi mielestäni kieltää Rapakiventieltä. Olen tehnyt valtuustoaloitteen tien liikenneturvallisuuden parantamiseksi hidasteilla, mutta vastauksena siihen todettiin, että asiaan palataan alueen muiden liikennejärjestelyjen uudistuksen yhteydessä.
– Pihlajamäessä kärsitään liikenteen melusta monin paikoin. Mitä valtuutettuna pyrkisitte tekemään meluhaitoille, esimerkiksi Lahdentien liikenteestä aiheutuvalle voimakkaalle melulle, jota Viikin puolelle rakennetut meluvallit vieläpä heijastavat Pihlajamäen puolelle? Entä Kehä I:sen meluhaitoille?
Käsittelimme ympäristölautakunnassa hiljattain kaupungin meluntorjuntaohjelmaa, jossa keskeisimmiksi meluntorjunnan keinoiksi nostettiin joukkoliikenteen käytön lisääminen, hiljaiset tiepäällysteet, tehostettu nopeusvalvonta sekä ikkunoiden ääneneristävyyden parantaminen. Näillä keinoin melua voisi vähentää Pihlajamäessäkin.
Myös tarkoituksenmukaiset meluesteet ovat tarpeen, mutta kaupungin pitää vaatia niihin nykyistä painokkaammin rahoitusta valtiolta. Tällä hetkellä meluesteiden rahoitus on olematon.
Kysymyksiä lasten ja koululaisten hyvinvoinnista
– Aiemmin kouluilla oli omat kouluterveydenhoitajat, jotka hoitivat kolhut, neuvoivat ja seurasivat oppilaiden terveydentilaa usein vuosia. Omia kouluterveydenhoitajia on toivottu takaisin. Miten päättäisitte tästä?
Mielestäni koulut tarvitsevat omat terveydenhoitajansa, jotta oppilaille on aikaa, eikä hoidettavien oppilaiden määrä paisu yksittäisen työntekijän kannalta liian isoksi. On myös tärkeää, että terveydenhoitaja on osa työyhteisöä siinä missä mm. opettajat, keittäjät ja siivoojatkin.
– Mitä mieltä olette siitä, että nykyisin peruskoulun yläaste on kurssimuotoinen? Nyt nuoret 12–13-vuotiaat oppilaat joutuvat ala-asteelta suoraan ”kurssiputkeen”, ja kaikki yläasteen aikana saadut arvosanat vaikuttavat päästötodistukseen. Kasataanko yläasteen oppilaille heti liian suuri vastuu tulevaisuudestaan?
Toisaalta voi kysyä, onko sekään hyvä, jos päästötodistuksen arvosanat määräytyvät pelkästään yhden vuoden perusteella; tavallaan useamman vuoden keskiarvo on armeliaampi. Ylipäätään olen sitä mieltä, että oppivelvollisuus pitäisi pidentää 12-vuotiseksi niin, että siihen kuuluisi myös toisen asteen koulutus. Nykyään työmarkkinoilla on hankala pärjätä ilman koulutusta, ja 15-vuotias on kovin nuori ottaakseen vastuun koulutuksestaan/ kouluttautumattomuudestaan.
– Mikä on mielestänne sopiva ryhmäkoko päiväkodissa, ala-asteella ja yläasteella?
Ryhmäkoot tulisi määritellä kasvatuksellisin, ei taloudellisin perustein. Liian suuret ryhmäkoot ovat ongelma niin työntekijöiden kuormituksen, varhaisen puuttumisen, työrauhan kuin sisäilman laadunkin kannalta.
Periaatteessa lainsäädännössä määritellään mielekkäät päivähoidon ryhmäkokorajat, mutta niiden rikkominen on paikoin muodostunut käytännöksi, koska lainsäädäntö sallii tilapäisen ylitäytön, jonka raja on häilyvä. Sen lisäksi, että on määritelty hoitajakohtaiset ryhmien maksimikoot, pitäisi määritellä myös koko ryhmälle maksimikoko. Sopivat ylärajat voisivat olla 21 yli 3-vuotiasta lasta tai 12 alle 3-vuotiasta lasta.
Alaluokilla sopiva luokan koko olisi 15-20 ja yläluokilla 20-25 oppilasta, mutta määriin vaikuttavat toki myös esim. opetettava aine sekä lasten mahdolliset erityistarpeet.
– Pitäisikö kaikilla lapsilla olla oikeus päivähoitopaikkaan, vaikka toinen vanhemmista olisi kotona esimerkiksi vanhempain- tai hoitovapaalla?
Kyse on ennen kaikkea lapsen oikeudesta turvalliseen ja virikkeelliseen hoitoon. Perheiden tilanteet ovat kovin vaihtelevia, ja vaikka toinen vanhemmista olisikin kotona, voi päiväkoti olla lapselle paras paikka esim. uupumuksen, sairauden tai työnhaun takia. Jotkut lapset myös viihtyvät ryhmässä erityisen hyvin. Haluan siis ehdottomasti turvata subjektiivisen päivähoito-oikeuden.
Yhtä lailla kotihoitoa pitäisi tukea niin, että se olisi todellinen vaihtoehto kaikille sitä haluaville taloudellisesta taustasta riippumatta. Mikäli subjektiivinen päivähoito-oikeus purettaisiin, tulisi myös miettiä, kenen toimesta ja millä perusteilla arvioitaisiin ne, jotka olisivat syystä tai toisesta oikeutettuja päivähoitoon toisen vanhemman ollessa kotona.
– Pitäisikö yläasteille rakentaa psykologien ja kuraattorien rinnalle uusi ammattiryhmä, perhetyötä tekevä sosiaaliohjaaja, joka voisi tukea nyt ylityöllistettyä oppilashuoltoa perhekohtaisemmin? Varhaisen vaiheen puuttuminen ennaltaehkäisee parhaiten Jokelan ja Kauhajoen kaltaisia tapahtumia.
Vasemmistoliitto on tehnyt aloitteen oppilashuollon tilan selvittämisestä, ja tässä yhteydessä toivottiin myös lisää kouluterveydenhoitajia, koulukuraattoreja, koulupsykologeja ja erityisopettajia. Mielestäni perhetyön ammattilainen olisi myös perusteltu.
Muita kysymyksiä
– Miten dynaamisesti tuotte oman puolueenne sisällä esille oman kantanne, koski se sitten omaa asuinaluettanne tai ei? Oletko hiljainen statisti, diplomaattinen myötäilijä vai dynaaminen, itsenä alttiiksi laittava kannanottaja?
Olen kuluvalla vaalikaudella toiminut innokkaasti niin puolueessa kuin sen ulkopuolellakin. Olen toiminut varakaupunginvaltuutettuna, ympäristölautakunnan jäsenenä, Helsingin Vasemmistoliiton varapuheenjohtajana sekä kaupunginhallitusryhmämme sihteerinä.
Yli puoluerajojen minua on luonnehdittu aikaansaavaksi, aloitteelliseksi, helposti lähestyttäväksi ja keskustelevaksi. Pystyn myös olemaan eri mieltä muiden kanssa ilman, että siitä syntyisi henkilökohtaisia kahnauksia.
– Helsingissä on ollut käytössä graffitien suhteen mm. nollatoleranssi, vahva vartiointi ja sovittelurangaistus. Miten graffiteihin ja niiden tekijöihin tulisi suhtautua?
Tietenkään ei pidä sallia mitä tahansa töhryjä minne tahansa, mutta mielestäni graffitit ovat parhaimmillaan katutaidetta, jolle on syytä tarjota Nuorisoasiankeskuksenkin ajama laillinen maalauspaikka. Nyt toteutettu nollatoleranssi on hyödyttänyt lähinnä yksityistä vartiointifirmaa sekä pahimmillaan osaltaan syrjäyttänyt graffitin tekijöitä kohtuuttomaan velkavankeuteen. On myös arveluttavaa, ettei Stop töhryille-kampanjan tuloksia ole juuri julkisuudessa tai edes päätöksenteossa avoimesti käsitelty.
– Miten lisäisitte turvallisuuden tunnetta alueella?
Ennen kaikkea laajat lähipalvelut on turvattava, sillä ilman niitä ostarimme näivettyy pelkäksi kapakka-alueeksi. Laajasti ottaen turvallisuuteen vaikutettaisiin eniten satsaamalla hyvinvointierojen kaventamiseen, mielenterveys- ja päihdeongelmaisten hoitoon, työllisyyteen sekä ongelmien ennaltaehkäisyyn.