Vesa Koskela, Keskusta, Pihlajamäki
Kysymyksiä asumisesta
– Suurin osa Pihlajamäen asunto-osakeyhtiöistä on rakennettu Helsingin kaupungin vuokratonteille. Varsinkin monet 60-luvun suojeltavista tonteista ovat suunnattoman suuria verrattuna nykymittoihin (esim. Rapakivenkuja 3-4-5 on yli 30 000 m2). Mikä on kantanne tontinvuokriin ja miten ne tulisi määrittää?
Helsingin kaupungin suunnittelemia roimia tontinvuokrakorotuksia en voi hyväksyä, koska asuminen on kallista Helsingissä muutenkin. Järkevintä olisi se, että tontinvuokrat ei korottuisi kerran 50 vuodessa, vaan valtuusto päättäisi järkevät kriteerit tontinvuokran määräytymiselle.
– Mitä mieltä olette kaupungin vuokra-asuntopolitiikasta? Esimerkiksi nuoret itsenäistymässä olevat, vielä kotona asuvat aikuiset eivät tahdo saada kaupungin vuokra-asuntoa. Pitäisikö kaupungin pienten vuokra-asuntojen määrää lisätä?
Asuminen on perusoikeus, joten kaupungin tulisi alkaa itse rakentamaan ja rakennuttamaan asuntoja. Näin siksi, että näyttää siltä, että markkinavoimat eivät luo sellaisia asuntoja kuin ihmiset tarvitsevat. Tarvitaan pieniä ja isompiakin kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja niin nuorille kuin mm. kaupungin palkkalistoille oleville/tuleville. Jos asuntoja ei saa, niin ei työntekijöitäkään mm. terveys-, sosiaali- ja opetusaloille.
Kysymyksiä peruspalveluista ja terveydenhuollosta
– Mitä mieltä olette HKL:n Palvelulinjojen reittimuutoksista koskien Pihlajamäkeä? Reittimuutos Viikin Prismalle muuttaisi Liusketien ja Maasälväntien pysäkit kutsupysäkeiksi, vaikka Pihlajamäessä juuri näillä alueilla asuu paljon apuvälineitä käyttäviä senioreita.
Mielestäni säännöllinen reittiliikenne on selkeämpi vaihtoehto kuin kutsulinja, jonka palvelut helposti jäisivät senioreilta käyttämättä. Liusketien, Maasälväntien ja Marmoritien ikä-ihmisten on päästävä asioimaan helposti kerran tunnissa kulkevalla palvelulinjalla. Jos reittiin ei mahdu Viikin Prisma, niin silloin on sinne menevien käytettävä tavallisia bussilinjoja.
– Kielimuuri lääkärin ja potilaan välillä hankaloittaa vuorovaikutsta ja asian ymmärtämistä. Pihlajamäessä suurin osa lääkäreistä on ulkomaalaisia. Pitäisikö ruohonjuuritasolla tehtävässä terveydenhuollossa olla korkeammat kielivaatimukset vai miten ongelmaan tulisi puuttua? Mitä mieltä olette julkisen terveudenhuollon palvelutasosta?
On tärkeää, että terveyspalveluja käyttävä tulee ymmärretyksi omalla äidinkielellään. Kielivaatimuksia, mutta myös kielikoulutusta tarvitaan lisää.
– Jo yli kymmenen vuotta sitten kerättiin nimiä ”Inhimillisen vanhuuden puolesta”. Joillakin puolueilla asia on tärkeimpänä asiana. Mikä on kantanne vanhusten hoidon alennustilaan ja kuinka pyrkisit parantamaan sitä konkreettisesti? Myös mielenterveyspotilaiden asema on heikko ja varsinkin ”avohoito”potilaat heitteillä. Kuinka ajaisit parannusta tähän ongelmaan? Vastaukseksi ei riitä vain rahoituksen lisääminen virkojen perustamiseksi vaan pitää olla myös oikeita ehdotuksia.
Parantaisin työntekijäpulaa kohtuuhintaisen vuokra-asuntotuotannon lisäämisellä Helsingissä, että virkoja saadaan täytettyä. Pihlajamäessä Johtokiventiellä oli Niemikotisäätiön mielenterveyskuntoutujien avohoitoon keskittyvää toimintaa vuosikausia (toimintapiste on nyt muutanut pois) , eikä siitä lähialueen asukkaille (ainakaan minulle) ollut mitään haittaa tai häiriötä.
– Miten käytännössä turvaisit mielenterveyspalvelujen paremman saatavuuden?
Psykologien ja terapeuttien koulutuksen lisääminen ja virkojen lisääminen, jotta ihmiset pääsevät ajoissa ja nopeasti palvelujen äärelle. On ymmärrettävä, että kuka tahansa elämän kriiseissä voi tarvita mielenterveyspalveluja. Ja jos ja kun niihin on liian pitkät jonot ja odotusajat, mielenterveys voi odotusaikana huonontua olennaisesti. Joten satsaus onkin säästöä.
– Mitä mieltä olette Helsingin julkisesta hammashoidosta ja siihen liittyvän lakivelvoitteen toteutumisesta? Nykyään aikuisväestön hammashoito näyttää perustuvan vain viimekäden kiireelliseen hoitoon. Pienet hoitoa vaativat paikkaukset jätetään odottamaan vielä pahempia päiviä.
Olen itsekin jonossa ollessani käynyt Ruskeasuolla hammashoidon kiireellisten päivystyksessä, jonne ei tosiaankaan pääse ellei ole särkyä. Itselläni omaa hoitoaikaa tai särkyä odotellessa osa hampaista meni niin huonoksi, että ne tuli poistaa. En toivo, että moni muukin joutuu kokemaan saman, sillä syödessä jokainen oma hammas on tarpeellinen.
– Helsingin kaupunki tekee roimaa ylijäämää (ennuste tälle vuodelle 260 miljoonaa euroa). Silti monia peruspalveluita aiotaan supistaa ja esimerkiksi HKL:n lipunhintoja nostaa. Mikä on oma, entä puolueenne kanta Helsingin kaupungin peruspalveluiden järjestämiseen? Voidaanko ensi vuoden budjettiesityksen osalta jopa puhua peruspalveluiden alasajosta?
Helsingin Keskustan vaaliohjelmassa otsikoidaan ”Joukkoliikenteestä on tehtävä muoti-ilmiö”: ”Joukkoliikenne on tehtävä houkuttelevaksi On panostettava palvelutasoon, siisteyteen, turvallisuuteen, työsuhdematkalippujen kehittämiseen, liityntäpysäköintiin ja lippujen hintojen kohtuullisuuteen”. Niin itselle kuin puolueellekin on tärkeintä palvelujen laatu ja saatavuus. Vastuu peruspalvelujen järjestämisestä on aina kaupungilla, mutta sen lisäksi palveluja voivat tuottaa myös yritykset, järjestöt tai naapurikunnat.
Kysymyksiä liikenteestä
– Pitäisikö mielestänne Rapakiventien läpiajoa vähentää / poistaa kokonaan? Jos, niin mitä tekisitte asian eteen?
Pihlajamäen lähiajoliikennettä on niin Rapakiventien liikenne Kehä I:lle kuin myös Pihlajamäentien liikenne Malmille (ja tietenkin myös vastakkaisiin suuntiin). Jos Rapakiventien läpiajoliikenne kielletään, nykyisillä liikennemäärillä Pihlajamäentien liikenne menee aivan tukkoon. Jo nyt Johtokiven alueelta on hyvin vaikea päästä Pihlajamäentielle. Lisäisin Rapakiventielle sellaisia pitempiä suojatien sisältäviä ”töyssyjä”, jotka sopivat myös bussiliikenteelle. Millään Pihlajamäessä tehtävällä toimella ei voi liikennettä vähentää, mutta kylläkin esim. töyssyillä ja liikennevaloilla hidastaa autojen nopeuksia, joka tuo lisää turvaa esim. jalankulkijoille.
– Pihlajamäessä kärsitään liikenteen melusta monin paikoin. Mitä valtuutettuna pyrkisitte tekemään meluhaitoille, esimerkiksi Lahdentien liikenteestä aiheutuvalle voimakkaalle melulle, jota Viikin puolelle rakennetut meluvallit vieläpä heijastavat Pihlajamäen puolelle? Entä Kehä I:sen meluhaitoille?
Pyrkisin kiirehtimään meluvallien rakentamista. Mutta ymmärtääkseni niiden rakentaminen ei ole ensisijaisesti Helsingin kaupunginvaltuustossa päätettävä asia.
Kysymyksiä lasten ja koululaisten hyvinvoinnista
– Aiemmin kouluilla oli omat kouluterveydenhoitajat, jotka hoitivat kolhut, neuvoivat ja seurasivat oppilaiden terveydentilaa usein vuosia. Omia kouluterveydenhoitajia on toivottu takaisin. Miten päättäisitte tästä?
Ehkä noin viitisen vuotta sitten lapsimäärän vähentyessä monille Helsingin kouluterveydenhoitajille tuli entisten kahden koulun lisäksi kolmas koulu. Koska kouluilla ei ole enää omia lääkäreitä, eikä terveyskeskusten lääkärit tarpeeksi usein ehdi kouluille, niin mielestäni terveydenhoitajille riittäisi nykyistä pienempi oppilasmäärä (esim. 500-600 oppilasta). Helsingissä on nyt suunnilleen yksi terveydenhoitaja (kuten myös koulukuraattori ja -psykologi) 800 oppilasta kohden.
– Mitä mieltä olette siitä, että nykyisin peruskoulun yläaste on kurssimuotoinen? Nyt nuoret 12–13-vuotiaat oppilaat joutuvat ala-asteelta suoraan ”kurssiputkeen”, ja kaikki yläasteen aikana saadut arvosanat vaikuttavat päästötodistukseen. Kasataanko yläasteen oppilaille heti liian suuri vastuu tulevaisuudestaan?
Yläasteella opiskellaan kyllä jaksoissa, joissa oppiaineet voivat vaihdella, mutta suurimmaksi osaksi sama luokka on keskenään. Toki on valinnaisaineita ja vapaaehtoisia aineita kuten ennenkin. Vanhempi poikani sai yläasteen päästötodistuksen puolitoista vuotta sitten ja opettajan kanssa käydyssä keskustelussa kävi ilmi, että kyllä päästötodistuksen numeroihin vaikuttaa eniten kunkin oppiaineen viimeiset kurssit.
– Mikä on mielestänne sopiva ryhmäkoko päiväkodissa, ala-asteella ja yläasteella?
Päiväkodissa sopiva ryhmäkoko olisi noin 10 (toki on tilanteita, että usempi ryhmä voi olla yhdessä riittävän hoitajamäärän kanssa). Ala-asteella luokan sopiva koko on noin 20 ja yläasteella noin 25 Mutta on muistettava, että esim. Helsingissä on nyt sellainen opetusresurssien jakamisen kaava, että jos jossakin koulussa on paljon pieniä luokkia, ne luokat ovat kyllä pieniä, mutta silloin koululla ei ole enää käytössä opetusresursseja, että voitaisiin luoda esim. kielissä tai matematiikassa ns. jakotunteja, jolloin opettajalla onkin puolet luokasta kerralla opetettavana. Todennäköisesti laskentasysteemejä täytyy jotenkin muuttaa joustavammaksi, että kaikkiin kouluihin saadaan tarvittavia jakotunteja, joissa opetus on tehokkaampaa ja opettajalla paremmin aikaa yksilöllisempään opetukseen.
– Pitäisikö kaikilla lapsilla olla oikeus päivähoitopaikkaan, vaikka toinen vanhemmista olisi kotona esimerkiksi vanhempain- tai hoitovapaalla?
Koska kuntien taloudelliset resurssit ovat rajalliset, katsoisin, että vanhemman ollessa kotona lapselle riittäisi subjektiivinen oikeus kunnalliseen puolipäivähoitoon. Toki tarvittaessa lapselle voitaisiin myöntää myös oikeus kokopäivähoitoon.
– Pitäisikö yläasteille rakentaa psykologien ja kuraattorien rinnalle uusi ammattiryhmä, perhetyötä tekevä sosiaaliohjaaja, joka voisi tukea nyt ylityöllistettyä oppilashuoltoa perhekohtaisemmin? Varhaisen vaiheen puuttuminen ennaltaehkäisee parhaiten Jokelan ja Kauhajoen kaltaisia tapahtumia.
Mielestäni on järkevämpää lisätä oppilashuoltoresursseja (psykologi, kuraattori ja terveydenhoitaja), jotta he ehtivät paremmin hoitaa niin ennaltaehkäisevaa työtä kuin myös tarvittaessa olla oppilaan vanhempien kanssa yhteydessä.
Muita kysymyksiä
– Miten dynaamisesti tuotte oman puolueenne sisällä esille oman kantanne, koski se sitten omaa asuinaluettanne tai ei? Oletko hiljainen statisti, diplomaattinen myötäilijä vai dynaaminen, itsenä alttiiksi laittava kannanottaja?
Jo ennen puolueeseen liittymistä sitoutumattomana Keskustan listalla vaaleissa olleena sain aikaan mm. sen, että Keskustan valtuutetut eivät hyväksyneet Viikin kauppakeskuksen rakentamista (lähes kaikki Kokoomuksen, SDP:n ja myös Vihreiden valtuutetut kannattivat sen rakentamista). Itse olen huomannut, että Keskustan Helsingin piirissä on avoimmuutta järkeville ratkaisuille eri asioissa. Olisin valtuutettunakin asiosta selvää ottava ja kantaaottava itseni alttiiiksi laittava. Tärkeää kunnallisessa päätöksenteossa olisi se, että paras argumentti voittaisi, eikä se, että valtuustoryhmä painaa nappia kuten ylemmältä taholta on neuvottu.
– Helsingissä on ollut käytössä graffitien suhteen mm. nollatoleranssi, vahva vartiointi ja sovittelurangaistus. Miten graffiteihin ja niiden tekijöihin tulisi suhtautua?
Graffiti-asia ei ole aivan näin yksioikoinen. Nollatoleranssi on tarpeen julkisilla ja myös yksityisillä paikoilla, mutta mielestäni kaupungissa voisi olla myös sellaisia paikkoja, joissa aivan luvan kanssa voitaisiin tehdä graffiteja. Itse näen graffiteissa enemmän taidetta kuin esimerkiksi monissa kaupparakennuksissa arkkitehtuuria.
– Miten lisäisitte turvallisuuden tunnetta alueella?
Kyllä lähipoliisin tai vaikka vartijankin näkyminen esim. Pihlajamäen ostoskeskuksella rauhoittaa, mutta turvallisuuden tunteeseen vaikuttaa hyvinkin moni asia: mm. yhteisöllisyys, siisteys, valaistus (joita tulee Helsingin kaupungin päätöksenteossa tukea).
Miina Kajos, 31 v
Eero Kirjava, 41 v
Vesa Koskela, 47 v
Seppo Lehtimäki
Jouko Paananen
Riina Simonen, 31 v