Paikallispolitiikka

Miinan vastaukset

Miina Kajos, Vasemmistoliitto, Pihlajamäki
> Miinan esittely


Kysymyksiä asumisesta

– Suurin osa Pihlajamäen asunto-osakeyhtiöistä on rakennettu Helsingin kaupungin vuokratonteille. Varsinkin monet 60-luvun suojeltavista tonteista ovat suunnattoman suuria verrattuna nykymittoihin (esim. Rapakivenkuja 3-4-5 on yli 30 000 m2). Mikä on kantanne tontinvuokriin ja miten ne tulisi määrittää?

Nyt esitetyt kohtuuttomat tontinvuokrien korotukset on estettävä. Olen jo tällä valtuustokaudella tukenut esitystä tontinvuokrien tuottotavoitteen pienentämiseksi nykyisestä neljästä prosentista ainakin kahteen prosenttiin. Lisäksi tonttien laskennallisia arvoja pitäisi alentaa, sillä ei ole oikein, että kaupunki kerää tonttien ansiottoman arvonnousun asukkaiden selkänahasta. Kaupunginvaltuusto voisi säännöllisin väliajoin määrittää tontinvuokrat.

Tontinvuokrat koskettavat enemmistöä kaupungin asukkaista niin omistus- kuin vuokra-asunnoissakin. Pihlajamäkeä asia koskettaa erityisen laajasti, sillä valtaosa asunnoistamme sijaitsee vuokratonteilla. Kun päälle lisätään monin paikoin myös putkiremonttikuluja, uhkaavat asumiskulut nousta pahimmillaan kaksin-kolminkertaisiksi! Asuminen on jo Helsingissä kohtuuttoman kallista, joten tilannetta ei saa pahentaa.

– Mitä mieltä olette kaupungin vuokra-asuntopolitiikasta? Esimerkiksi nuoret itsenäistymässä olevat, vielä kotona asuvat aikuiset eivät tahdo saada kaupungin vuokra-asuntoa. Pitäisikö kaupungin pienten vuokra-asuntojen määrää lisätä?

Vuokra-asuntoja tarvitaan lisää ja vuokralla asumisesta pitäisi tehdä nykyistä houkuttelevampi vaihtoehto. Perheasuntojen lisäksi tarvitaan myös pieniä asuntoja yksin eläville. Asunnoille ei pitäisi määritellä turhan tiukkoja keskineliövaatimuksia, ettei pienten asuntojen rakentaminen osaltaan aiheuta perheasuntojen kasvua liian suuriksi ja kalliiksi. Uudet asunnot tulisi suunnitella niin, että niitä voidaan muunnella isoksi asunnoksi tai useammaksi pieneksi.

Kysymyksiä peruspalveluista ja terveydenhuollosta

– Mitä mieltä olette HKL:n Palvelulinjojen reittimuutoksista koskien Pihlajamäkeä? Reittimuutos Viikin Prismalle muuttaisi Liusketien ja Maasälväntien pysäkit kutsupysäkeiksi, vaikka Pihlajamäessä juuri näillä alueilla asuu paljon apuvälineitä käyttäviä senioreita.

On hyvä, että palvelulinjan vuoroja aiotaan lisätä, mutta mielestäni linjan tulee jatkossakin kulkea säännöllisesti myös Maasälväntien ja Liusketien kautta. Käytin itse linjaa jonkin verran raskauden loppuvaiheessa liikkumisen ollessa hankalaa. Silloisten havaintojeni sekä kuskin ja muiden matkustajien kanssa käymieni keskustelujen perusteella tarve linjan liikennöinnille näillä teillä on ilmeinen.

– Kielimuuri lääkärin ja potilaan välillä hankaloittaa vuorovaikutsta ja asian ymmärtämistä. Pihlajamäessä suurin osa lääkäreistä on ulkomaalaisia. Pitäisikö ruohonjuuritasolla tehtävässä terveydenhuollossa olla korkeammat kielivaatimukset vai miten ongelmaan tulisi puuttua? Mitä mieltä olette julkisen terveudenhuollon palvelutasosta?

Kieliongelmat terveyskeskuksessa ovat yleisimpiä kuulemiani valituksen aiheita, ja itsekin olen niitä usein kohdannut. Varsinkin vanhuksille ja vakavasti sairaille tilanne on kestämätön. Maahanmuuttajille pitäisi tarjota alkeistasoa pidemmälle meneviä kielikursseja ja julkinen terveydenhuolto pitää tehdä nykysitä houkuttelevammaksi työpaikaksi kohentamalla työoloja.

Mielestäni julkisen terveydenhuollon alasajo on lopetettava. Säästäminen tällaisissa asioissa tulee kalliiksi niin inhimillisesti kuin taloudellisestikin. Jonot ovat liian pitkiä, eikä erikoissairaanhoitoon aina meinaa päästä. Ratkaisuksi ei kelpaa palveluiden yksityistäminen, sillä se ajaa ihmiset keskenään eriarvoiseen asemaan. Vasemmistoliiton valtuustoryhmä on myös puolustanut lähiterveysasemia niin Pihlajamäessä kuin muuallakin.

– Jo yli kymmenen vuotta sitten kerättiin nimiä ”Inhimillisen vanhuuden puolesta”. Joillakin puolueilla asia on tärkeimpänä asiana. Mikä on kantanne vanhusten hoidon alennustilaan ja kuinka pyrkisit parantamaan sitä konkreettisesti? Myös mielenterveyspotilaiden asema on heikko ja varsinkin ”avohoito”potilaat heitteillä. Kuinka ajaisit parannusta tähän ongelmaan? Vastaukseksi ei riitä vain rahoituksen lisääminen virkojen perustamiseksi vaan pitää olla myös oikeita ehdotuksia.

Vanhustenhoito pitää saada kiireesti kuntoon, sillä nykytilanne aiheuttaa inhimillistä kärsimystä ennen kaikkea vanhuksille, mutta myös omaisille ja työntekijöille. Kotihoito pitää järjestää vakituisella työvoimalla kiireettömästi ja niin, ettei kokonaisvastuuta pilkota kilpailuttamalla hoidon osa-alueita eri firmoille.

On tavoiteltavaa, että vanhukset voivat asua kotonaan mahdollisimman pitkään, mutta tämä ei saa tarkoittaa laitospaikkojen alasajoa, mitä nyt on tehty. Ihmisarvoinen vanhuus ei saa riippua maksukyvystä.

Mielenterveysongelmaisten tulee psykiatrisen hoidon lisäksi saada myös kuntoutusta ja terapiaa. Monet tarvitsevat tukea myös esim. työllistymiseen ja asumiseen. Myös mahdolliset fyysiset vaivat pitää hoitaa nykyistä paremmin, sillä toisinaan oireiden taustalla voikin olla esimerkiksi jokin fyysinen sairaus tai sopimaton lääkitys.

Hoitotakuu ei usein toteudu mielenterveysongelmaisten kohdalla, vaan ensikäynnin ja lääkereseptien jälkeen potilas jää usein täysin heitteille. Erityisen kehnossa asemassa ovat kaksoisdiagnoosipotilaat, joilla on mielenterveysongelman lisäksi päihdeongelma. Heitä pompotellaan paikasta toiseen ilman, että kukaan ottaa vastuuta.

– Miten käytännössä turvaisit mielenterveyspalvelujen paremman saatavuuden?

Hoitotakuun toteutumista
auttaisi heti ensikäynnin jälkeen laadittava hoito- ja kuntoutussuunnitelma, jollainen Mielenterveyden keskusliiton mukaan puuttuu noin puolelta potilaista. Ilman suunnitelmaa potilas jää helposti pelkkien lääkkeiden varassa hoitojonojen ulkopuolelle sekä vaille sosiaalista ja psykologista tukea.

– Mitä mieltä olette Helsingin julkisesta hammashoidosta ja siihen liittyvän lakivelvoitteen toteutumisesta? Nykyään aikuisväestön hammashoito näyttää perustuvan vain viimekäden kiireelliseen hoitoon. Pienet hoitoa vaativat paikkaukset jätetään odottamaan vielä pahempia päiviä.

Helsinki on syystäkin saanut hammashoidosta moitteita eduskunnan oikeusasiamiestä myöten. Mielestäni on pitkällä aikavälillä arveluttavaa, että tilannetta yritetään paikata palveluseteleillä, joiden turvin ihmiset ohjataan yksityiselle puolelle. Hammashoito kuuluu peruspalveluihin, jotka mielestäni pitäisi pääsääntöisesti tehdä kunnan omana työnä. Yksityistäminen vaarantaa palveluiden yhdenvertaisen saatavuuden.

Hammashoidossa niin kuin muussakin terveydenhoidossa ennaltaehkäisy olisi taloudellisestikin järkevää, joten on kestämätöntä, että hoitoon on niin vaikea päästä ajoissa. Hammaslääkäreitä pitää kouluttaa lisää.

– Helsingin kaupunki tekee roimaa ylijäämää (ennuste tälle vuodelle 260 miljoonaa euroa). Silti monia peruspalveluita aiotaan supistaa ja esimerkiksi HKL:n lipunhintoja nostaa. Mikä on oma, entä puolueenne kanta Helsingin kaupungin peruspalveluiden järjestämiseen? Voidaanko ensi vuoden budjettiesityksen osalta jopa puhua peruspalveluiden alasajosta?

Peruspalveluita on alasajettu jo pitkään, ja sama meno jatkuu, elleivät valtuuston poliittiset voimasuhteet muutu merkittävästi. Palveluiden laatua pitää mitata ensisijaisesti ihmisten hyvinvoinnilla, ei hinnalla.

Vasemmistoliitto on jatkuvasti kritisoinut etenkin terveys- ja sosiaalipuolen tietoista alibudjetointia, mutta jäänyt kovin yksin vaatimustensa kanssa. Mielestäni budjettikeskustelua pitäisi käydä reilusti ennen vaaleja, mutta kolme suurinta puoluetta ovat päättäneet käynnistää neuvottelut kunnolla vasta heti vaalien jälkeen.

Kysymyksiä liikenteestä

– Pitäisikö mielestänne Rapakiventien läpiajoa vähentää / poistaa kokonaan? Jos, niin mitä tekisitte asian eteen?

Joukkoliikennettä lukuunottamatta
läpiajon voisi mielestäni kieltää Rapakiventieltä. Olen tehnyt valtuustoaloitteen tien liikenneturvallisuuden parantamiseksi hidasteilla, mutta vastauksena siihen todettiin, että asiaan palataan alueen muiden liikennejärjestelyjen uudistuksen yhteydessä.

– Pihlajamäessä kärsitään liikenteen melusta monin paikoin. Mitä valtuutettuna pyrkisitte tekemään meluhaitoille, esimerkiksi Lahdentien liikenteestä aiheutuvalle voimakkaalle melulle, jota Viikin puolelle rakennetut meluvallit vieläpä heijastavat Pihlajamäen puolelle? Entä Kehä I:sen meluhaitoille?

Käsittelimme ympäristölautakunnassa hiljattain kaupungin meluntorjuntaohjelmaa, jossa keskeisimmiksi meluntorjunnan keinoiksi nostettiin joukkoliikenteen käytön lisääminen, hiljaiset tiepäällysteet, tehostettu nopeusvalvonta sekä ikkunoiden ääneneristävyyden parantaminen. Näillä keinoin melua voisi vähentää Pihlajamäessäkin.

Myös tarkoituksenmukaiset meluesteet ovat tarpeen, mutta kaupungin pitää vaatia niihin nykyistä painokkaammin rahoitusta valtiolta. Tällä hetkellä meluesteiden rahoitus on olematon.

Kysymyksiä lasten ja koululaisten hyvinvoinnista

– Aiemmin kouluilla oli omat kouluterveydenhoitajat, jotka hoitivat kolhut, neuvoivat ja seurasivat oppilaiden terveydentilaa usein vuosia. Omia kouluterveydenhoitajia on toivottu takaisin. Miten päättäisitte tästä?

Mielestäni koulut tarvitsevat
omat terveydenhoitajansa, jotta oppilaille on aikaa, eikä hoidettavien oppilaiden määrä paisu yksittäisen työntekijän kannalta liian isoksi. On myös tärkeää, että terveydenhoitaja on osa työyhteisöä siinä missä mm. opettajat, keittäjät ja siivoojatkin.

– Mitä mieltä olette siitä, että nykyisin peruskoulun yläaste on kurssimuotoinen? Nyt nuoret 12–13-vuotiaat oppilaat joutuvat ala-asteelta suoraan ”kurssiputkeen”, ja kaikki yläasteen aikana saadut arvosanat vaikuttavat päästötodistukseen. Kasataanko yläasteen oppilaille heti liian suuri vastuu tulevaisuudestaan?

Toisaalta voi kysyä, onko sekään hyvä, jos päästötodistuksen arvosanat määräytyvät pelkästään yhden vuoden perusteella; tavallaan useamman vuoden keskiarvo on armeliaampi. Ylipäätään olen sitä mieltä, että oppivelvollisuus pitäisi pidentää 12-vuotiseksi niin, että siihen kuuluisi myös toisen asteen koulutus. Nykyään työmarkkinoilla on hankala pärjätä ilman koulutusta, ja 15-vuotias on kovin nuori ottaakseen vastuun koulutuksestaan/ kouluttautumattomuudestaan.

– Mikä on mielestänne sopiva ryhmäkoko päiväkodissa, ala-asteella ja yläasteella?

Ryhmäkoot tulisi määritellä kasvatuksellisin, ei taloudellisin perustein. Liian suuret ryhmäkoot ovat ongelma niin työntekijöiden kuormituksen, varhaisen puuttumisen, työrauhan kuin sisäilman laadunkin kannalta.

Periaatteessa lainsäädännössä määritellään mielekkäät päivähoidon ryhmäkokorajat, mutta niiden rikkominen on paikoin muodostunut käytännöksi, koska lainsäädäntö sallii tilapäisen ylitäytön, jonka raja on häilyvä. Sen lisäksi, että on määritelty hoitajakohtaiset ryhmien maksimikoot, pitäisi määritellä myös koko ryhmälle maksimikoko. Sopivat ylärajat voisivat olla 21 yli 3-vuotiasta lasta tai 12 alle 3-vuotiasta lasta.

Alaluokilla sopiva luokan koko olisi 15-20 ja yläluokilla 20-25 oppilasta, mutta määriin vaikuttavat toki myös esim. opetettava aine sekä lasten mahdolliset erityistarpeet.

– Pitäisikö kaikilla lapsilla olla oikeus päivähoitopaikkaan, vaikka toinen vanhemmista olisi kotona esimerkiksi vanhempain- tai hoitovapaalla?

Kyse on ennen kaikkea lapsen oikeudesta turvalliseen ja virikkeelliseen hoitoon. Perheiden tilanteet ovat kovin vaihtelevia, ja vaikka toinen vanhemmista olisikin kotona, voi päiväkoti olla lapselle paras paikka esim. uupumuksen, sairauden tai työnhaun takia. Jotkut lapset myös viihtyvät ryhmässä erityisen hyvin. Haluan siis ehdottomasti turvata subjektiivisen päivähoito-oikeuden.

Yhtä lailla kotihoitoa pitäisi tukea niin, että se olisi todellinen vaihtoehto kaikille sitä haluaville taloudellisesta taustasta riippumatta. Mikäli subjektiivinen päivähoito-oikeus purettaisiin, tulisi myös miettiä, kenen toimesta ja millä perusteilla arvioitaisiin ne, jotka olisivat syystä tai toisesta oikeutettuja päivähoitoon toisen vanhemman ollessa kotona.

– Pitäisikö yläasteille rakentaa psykologien ja kuraattorien rinnalle uusi ammattiryhmä, perhetyötä tekevä sosiaaliohjaaja, joka voisi tukea nyt ylityöllistettyä oppilashuoltoa perhekohtaisemmin? Varhaisen vaiheen puuttuminen ennaltaehkäisee parhaiten Jokelan ja Kauhajoen kaltaisia tapahtumia.

Vasemmistoliitto on tehnyt aloitteen oppilashuollon tilan selvittämisestä, ja tässä yhteydessä toivottiin myös lisää kouluterveydenhoitajia, koulukuraattoreja, koulupsykologeja ja erityisopettajia. Mielestäni perhetyön ammattilainen olisi myös perusteltu.

Muita kysymyksiä

– Miten dynaamisesti tuotte oman puolueenne sisällä esille oman kantanne, koski se sitten omaa asuinaluettanne tai ei? Oletko hiljainen statisti, diplomaattinen myötäilijä vai dynaaminen, itsenä alttiiksi laittava kannanottaja?

Olen kuluvalla vaalikaudella toiminut innokkaasti niin puolueessa kuin sen ulkopuolellakin. Olen toiminut varakaupunginvaltuutettuna, ympäristölautakunnan jäsenenä, Helsingin Vasemmistoliiton varapuheenjohtajana sekä kaupunginhallitusryhmämme sihteerinä.

Yli puoluerajojen minua on luonnehdittu aikaansaavaksi, aloitteelliseksi, helposti lähestyttäväksi ja keskustelevaksi. Pystyn myös olemaan eri mieltä muiden kanssa ilman, että siitä syntyisi henkilökohtaisia kahnauksia.

– Helsingissä on ollut käytössä graffitien suhteen mm. nollatoleranssi, vahva vartiointi ja sovittelurangaistus. Miten graffiteihin ja niiden tekijöihin tulisi suhtautua?

Tietenkään ei pidä sallia mitä tahansa töhryjä minne tahansa, mutta mielestäni graffitit ovat parhaimmillaan katutaidetta, jolle on syytä tarjota Nuorisoasiankeskuksenkin ajama laillinen maalauspaikka. Nyt toteutettu nollatoleranssi on hyödyttänyt lähinnä yksityistä vartiointifirmaa sekä pahimmillaan osaltaan syrjäyttänyt graffitin tekijöitä kohtuuttomaan velkavankeuteen. On myös arveluttavaa, ettei Stop töhryille-kampanjan tuloksia ole juuri julkisuudessa tai edes päätöksenteossa avoimesti käsitelty.

– Miten lisäisitte turvallisuuden tunnetta alueella?

Ennen kaikkea laajat lähipalvelut on turvattava, sillä ilman niitä ostarimme näivettyy pelkäksi kapakka-alueeksi. Laajasti ottaen turvallisuuteen vaikutettaisiin eniten satsaamalla hyvinvointierojen kaventamiseen, mielenterveys- ja päihdeongelmaisten hoitoon, työllisyyteen sekä ongelmien ennaltaehkäisyyn.

Meluhaitat

KYSYMYS:

Pihlajamäessä kärsitään liikenteen melusta monin paikoin. Mitä valtuutettuna pyrkisitte tekemään meluhaitoille, esimerkiksi Lahdentien liikenteestä aiheutuvalle voimakkaalle melulle, jota Viikin puolelle rakennetut meluvallit vieläpä heijastavat Pihlajamäen puolelle?  Entä Kehä I:sen meluhaitoille?

VASTAUKSIA:

Miina Kajos, Vasemmistoliitto, Pihlajamäki
Käsittelimme ympäristölautakunnassa hiljattain kaupungin meluntorjuntaohjelmaa, jossa keskeisimmiksi meluntorjunnan keinoiksi nostettiin joukkoliikenteen käytön lisääminen, hiljaiset tiepäällysteet, tehostettu nopeusvalvonta sekä ikkunoiden ääneneristävyyden parantaminen. Näillä keinoin melua voisi vähentää Pihlajamäessäkin.

Myös tarkoituksenmukaiset meluesteet ovat tarpeen, mutta kaupungin pitää vaatia niihin nykyistä painokkaammin rahoitusta valtiolta. Tällä hetkellä meluesteiden rahoitus on olematon.

Vesa Koskela, Keskusta, Pihlajamäki
Pyrkisin kiirehtimään meluvallien rakentamista. Mutta ymmärtääkseni niiden rakentaminen ei ole ensisijaisesti Helsingin kaupunginvaltuustossa päätettävä asia.

Miriikka Laakkonen, SDP, Viikki
Meluhaittoja tulee estää 

 

Pihlajamäkeläiset ehdokkaat

Tältä sivulta löydät Helsingin kaupunginvaltuustoon pyrkivät pihlajamäkeläiset ehdokkaat. Kultakin ehdokkaalta on kysytty heidän näkemyksiään Pihlajamäestä ja sen kehittämisestä. Löydät linkin näihin vastauksiin kunkin ehdokkaan esittelyn yhteydestä.

Miina Kajos, 31 v
Vasemmistoliitto, 382
FM, biologi, perhevapaalla, osa-aikatyössä A-klinikkasäätiöllä. Varakaupunginvaltuutettuna, ympäristölautakunnan jäsen.

Perheeseen kuuluu puoliso, tytär, kissa ja kevättalvella syntyvä toinen lapsi. Asunut Pihlajamäessä vuodesta 2003.

> Lue mitä Miina tekisi pihlajamäkeläisten hyväksi
> Katso miten Miina vastasi Pihlajamäen vaalipaneelissa
> Miinan vaalikampanjasivut


Eero Kirjava, 41 v
Vasemmistoliitto, 388
Ay-toimitsija
Perheeseen kuuluu myös vaimo sekä kolme lasta. Asunut Pihlajamäessä vuodesta 1996.

> Lue mitä Eero tekisi pihlajamäkeläisten hyväksi


Vesa Koskela, 47 v
Keskusta, 913
Lehdenjakaja, valokuvaaja. Korkeasaaren eläintarhan johtokunnan jäsen.
Perheeseen kuuluu myös vaimo sekä 17- ja 14-vuotiaat pojat
Asunut Pihlajamäessä vuodesta 1988.

> Lue mitä Vesa tekisi pihlajamäkeläisten hyväksi
> Katso miten Vesa vastasi Pihlajamäen vaalipaneelissa
> Vesan kotisivut


Seppo Lehtimäki
Keskusta, 926
yo-merkonomi, jäsenkerääjä

> Sepon esittely Keskustan sivuilla


Jouko Paananen
Kristillisdemokraatit (sitoutumaton), 304
Lento-opettaja


Riina Simonen, 31 v
Vasemmistoliitto, 442
YTM, aktivisti, pätkätyöläinen
Perheeseen kuuluu aviomies ja vuoden vaihteessa vauva. Asunut Pihlajamäessä vuodesta 2007.

> Lue mitä Riina tekisi pihlajamäkeläisten hyväksi

> Riinan blogi


Juha Viitanen
Perussuomalaiset, 653
rakennustyömies

Graffitit

KYSYMYS
Helsingissä on ollut käytössä graffitien suhteen mm. nollatoleranssi, vahva vartiointi ja sovittelurangaistus. Miten graffiteihin ja niiden tekijöihin tulisi suhtautua?

VASTAUKSET

Miina Kajos, Vasemmistoliitto, Pihlajamäki
Tietenkään ei pidä sallia mitä tahansa töhryjä minne tahansa, mutta mielestäni graffitit ovat parhaimmillaan katutaidetta, jolle on syytä tarjota Nuorisoasiankeskuksenkin ajama laillinen maalauspaikka. Nyt toteutettu nollatoleranssi on hyödyttänyt lähinnä yksityistä vartiointifirmaa sekä pahimmillaan osaltaan syrjäyttänyt graffitin tekijöitä kohtuuttomaan velkavankeuteen. On myös arveluttavaa, ettei Stop töhryille-kampanjan tuloksia ole juuri julkisuudessa tai edes päätöksenteossa avoimesti käsitelty.

Vesa Koskela, Keskusta, Pihlajamäki
Graffiti-asia ei ole aivan näin yksioikoinen. Nollatoleranssi on tarpeen julkisilla ja myös yksityisillä paikoilla, mutta mielestäni kaupungissa voisi olla myös sellaisia paikkoja, joissa aivan luvan kanssa voitaisiin tehdä graffiteja. Itse näen graffiteissa enemmän taidetta kuin esimerkiksi monissa kaupparakennuksissa arkkitehtuuria.

Miriikka Laakkonen, SDP, Viikki
Olen toiminut sovittelijana ja kannatan sitä ”rangaistusmuotona”. Muuhun en osaa ottaa kantaa

 

Rapakiventien läpiajo

KYSYMYS:
Pitäisikö mielestänne Rapakiventien läpiajoa vähentää / poistaa kokonaan? Jos, niin mitä tekisitte asian eteen?

VASTAUKSIA:

Miina Kajos, Vasemmistoliitto, Pihlajamäki
Joukkoliikennettä lukuunottamatta läpiajon voisi mielestäni kieltää Rapakiventieltä. Olen tehnyt valtuustoaloitteen tien liikenneturvallisuuden parantamiseksi hidasteilla, mutta vastauksena siihen todettiin, että asiaan palataan alueen muiden liikennejärjestelyjen uudistuksen yhteydessä.

Vesa Koskela, Keskusta, Pihlajamäki
Pihlajamäen lähiajoliikennettä on niin Rapakiventien liikenne Kehä I:lle kuin myös Pihlajamäentien liikenne Malmille (ja tietenkin myös vastakkaisiin suuntiin). Jos Rapakiventien läpiajoliikenne kielletään, nykyisillä liikennemäärillä Pihlajamäentien liikenne menee aivan tukkoon. Jo nyt Johtokiven alueelta on hyvin vaikea päästä Pihlajamäentielle. Lisäisin Rapakiventielle sellaisia pitempiä suojatien sisältäviä ”töyssyjä”, jotka sopivat myös bussiliikenteelle. Millään Pihlajamäessä tehtävällä toimella ei voi liikennettä vähentää, mutta kylläkin esim. töyssyillä ja liikennevaloilla hidastaa autojen nopeuksia, joka tuo lisää turvaa esim. jalankulkijoille.

Mielenterveyspalvelut

KYSYMYS:

Miten käytännössä turvaisitte mielenterveyspalvelujen paremman saatavuuden?
 
VASTAUKSIA:

Miina Kajos, Vasemmistoliitto, Pihlajamäki:
Hoitotakuun toteutumista auttaisi heti ensikäynnin jälkeen laadittava hoito- ja kuntoutussuunnitelma, jollainen Mielenterveyden keskusliiton mukaan puuttuu noin puolelta potilaista. Ilman suunnitelmaa potilas jää helposti pelkkien lääkkeiden varassa hoitojonojen ulkopuolelle sekä vaille sosiaalista ja psykologista tukea.

Vesa Koskela, Keskusta, Pihlajamäki
Psykologien ja terapeuttien koulutuksen lisääminen ja virkojen lisääminen, jotta ihmiset pääsevät ajoissa ja nopeasti palvelujen äärelle. On ymmärrettävä, että kuka tahansa elämän kriiseissä voi tarvita mielenterveyspalveluja. Ja jos ja kun niihin on liian pitkät jonot ja odotusajat, mielenterveys voi odotusaikana huonontua olennaisesti. Joten satsaus onkin säästöä.

Miriikka Laakkonen, SDP, Viikki:
Tähän tarvitaan valtakunnallista linjausta, toki Helsinki voi omalla aktiivisella otteella toimia esimerkkinä. Mielenterveyspalveluiden saatavuus pitäisi olla perusoikeus, joka myös toteutuu kaikkialla.

 

Vuokra-asunnot

KYSYMYS:
Mitä mieltä olette kaupungin vuokra-asuntopolitiikasta? Esimerkiksi nuoret itsenäistymässä olevat, vielä kotona asuvat aikuiset eivät tahdo saada kaupungin vuokra-asuntoa. Pitäisikö kaupungin pienten vuokra-asuntojen määrää lisätä?

VASTAUKSET:

Miina Kajos, Vasemmistoliitto, Pihlajamäki:
Vuokra-asuntoja tarvitaan lisää ja vuokralla asumisesta pitäisi tehdä nykyistä houkuttelevampi vaihtoehto. Perheasuntojen lisäksi tarvitaan myös pieniä asuntoja yksin eläville. Asunnoille ei pitäisi määritellä turhan tiukkoja keskineliövaatimuksia, ettei pienten asuntojen rakentaminen osaltaan aiheuta perheasuntojen kasvua liian suuriksi ja kalliiksi. Uudet asunnot tulisi suunnitella niin, että niitä voidaan muunnella isoksi asunnoksi tai useammaksi pieneksi.

Vesa Koskela, Keskusta, Pihlajamäki:
Asuminen on perusoikeus, joten kaupungin tulisi alkaa itse rakentamaan ja rakennuttamaan asuntoja. Näin siksi, että näyttää siltä, että markkinavoimat eivät luo sellaisia asuntoja kuin ihmiset tarvitsevat. Tarvitaan pieniä ja isompiakin kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja niin nuorille kuin mm. kaupungin palkkalistoille oleville/tuleville. Jos asuntoja ei saa, niin ei työntekijöitäkään mm. terveys-, sosiaali- ja opetusaloille.

Miriikka Laakkonen, SDP, Viikki:
Kaupungilla pitäisi olla enemmän kaikenkokoisia kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja.

 

Vesan vastaukset

Vesa Koskela, Keskusta, Pihlajamäki

Kysymyksiä asumisesta

– Suurin osa Pihlajamäen asunto-osakeyhtiöistä on rakennettu Helsingin kaupungin vuokratonteille. Varsinkin monet 60-luvun suojeltavista tonteista ovat suunnattoman suuria verrattuna nykymittoihin (esim. Rapakivenkuja 3-4-5 on yli 30 000 m2). Mikä on kantanne tontinvuokriin ja miten ne tulisi määrittää?

Helsingin kaupungin suunnittelemia roimia tontinvuokrakorotuksia en voi hyväksyä, koska asuminen on kallista Helsingissä muutenkin. Järkevintä olisi se, että tontinvuokrat ei korottuisi kerran 50 vuodessa, vaan valtuusto päättäisi järkevät kriteerit tontinvuokran määräytymiselle.

– Mitä mieltä olette kaupungin vuokra-asuntopolitiikasta? Esimerkiksi nuoret itsenäistymässä olevat, vielä kotona asuvat aikuiset eivät tahdo saada kaupungin vuokra-asuntoa. Pitäisikö kaupungin pienten vuokra-asuntojen määrää lisätä?

Asuminen on perusoikeus, joten kaupungin tulisi alkaa itse rakentamaan ja rakennuttamaan asuntoja. Näin siksi, että näyttää siltä, että markkinavoimat eivät luo sellaisia asuntoja kuin ihmiset tarvitsevat. Tarvitaan pieniä ja isompiakin kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja niin nuorille kuin mm. kaupungin palkkalistoille oleville/tuleville. Jos asuntoja ei saa, niin ei työntekijöitäkään mm. terveys-, sosiaali- ja opetusaloille.

Kysymyksiä peruspalveluista ja terveydenhuollosta

– Mitä mieltä olette HKL:n Palvelulinjojen reittimuutoksista koskien Pihlajamäkeä? Reittimuutos Viikin Prismalle muuttaisi Liusketien ja Maasälväntien pysäkit kutsupysäkeiksi, vaikka Pihlajamäessä juuri näillä alueilla asuu paljon apuvälineitä käyttäviä senioreita.

Mielestäni säännöllinen reittiliikenne on selkeämpi vaihtoehto kuin kutsulinja, jonka palvelut helposti jäisivät senioreilta käyttämättä. Liusketien, Maasälväntien ja Marmoritien ikä-ihmisten on päästävä asioimaan helposti kerran tunnissa kulkevalla palvelulinjalla. Jos reittiin ei mahdu Viikin Prisma, niin silloin on sinne menevien käytettävä tavallisia bussilinjoja.

– Kielimuuri lääkärin ja potilaan välillä hankaloittaa vuorovaikutsta ja asian ymmärtämistä. Pihlajamäessä suurin osa lääkäreistä on ulkomaalaisia. Pitäisikö ruohonjuuritasolla tehtävässä terveydenhuollossa olla korkeammat kielivaatimukset vai miten ongelmaan tulisi puuttua?  Mitä mieltä olette julkisen terveudenhuollon palvelutasosta?

On tärkeää, että terveyspalveluja käyttävä tulee ymmärretyksi omalla äidinkielellään. Kielivaatimuksia, mutta myös kielikoulutusta tarvitaan lisää.

– Jo yli kymmenen vuotta sitten kerättiin nimiä ”Inhimillisen vanhuuden puolesta”. Joillakin puolueilla asia on tärkeimpänä asiana. Mikä on kantanne vanhusten hoidon alennustilaan ja kuinka pyrkisit parantamaan sitä konkreettisesti? Myös mielenterveyspotilaiden asema on heikko ja varsinkin ”avohoito”potilaat heitteillä. Kuinka ajaisit parannusta tähän ongelmaan? Vastaukseksi ei riitä vain rahoituksen lisääminen virkojen perustamiseksi vaan pitää olla myös oikeita ehdotuksia.

Parantaisin työntekijäpulaa kohtuuhintaisen vuokra-asuntotuotannon lisäämisellä Helsingissä, että virkoja saadaan täytettyä. Pihlajamäessä Johtokiventiellä oli Niemikotisäätiön mielenterveyskuntoutujien avohoitoon keskittyvää toimintaa vuosikausia (toimintapiste on nyt muutanut pois) , eikä siitä lähialueen asukkaille (ainakaan minulle) ollut mitään haittaa tai häiriötä.

– Miten käytännössä turvaisit mielenterveyspalvelujen paremman saatavuuden?

Psykologien ja terapeuttien koulutuksen lisääminen ja virkojen lisääminen, jotta ihmiset pääsevät ajoissa ja nopeasti palvelujen äärelle. On ymmärrettävä, että kuka tahansa elämän kriiseissä voi tarvita mielenterveyspalveluja. Ja jos ja kun niihin on liian pitkät jonot ja odotusajat, mielenterveys voi odotusaikana huonontua olennaisesti. Joten satsaus onkin säästöä.

– Mitä mieltä olette Helsingin julkisesta hammashoidosta ja siihen liittyvän lakivelvoitteen toteutumisesta? Nykyään aikuisväestön hammashoito näyttää perustuvan vain viimekäden kiireelliseen hoitoon. Pienet hoitoa vaativat paikkaukset jätetään odottamaan vielä pahempia päiviä.

Olen itsekin jonossa ollessani käynyt Ruskeasuolla hammashoidon kiireellisten päivystyksessä, jonne ei tosiaankaan pääse ellei ole särkyä. Itselläni omaa hoitoaikaa tai särkyä odotellessa osa hampaista meni niin huonoksi, että ne tuli poistaa. En toivo, että moni muukin joutuu kokemaan saman, sillä syödessä jokainen oma hammas on tarpeellinen.

– Helsingin kaupunki tekee roimaa ylijäämää (ennuste tälle vuodelle 260 miljoonaa euroa). Silti monia peruspalveluita aiotaan supistaa ja esimerkiksi HKL:n lipunhintoja nostaa. Mikä on oma, entä puolueenne kanta Helsingin kaupungin peruspalveluiden järjestämiseen? Voidaanko ensi vuoden budjettiesityksen osalta jopa puhua peruspalveluiden alasajosta?

Helsingin Keskustan vaaliohjelmassa otsikoidaan ”Joukkoliikenteestä on tehtävä muoti-ilmiö”: ”Joukkoliikenne on tehtävä houkuttelevaksi On panostettava palvelutasoon, siisteyteen, turvallisuuteen, työsuhdematkalippujen kehittämiseen, liityntäpysäköintiin ja lippujen hintojen kohtuullisuuteen”. Niin itselle kuin puolueellekin on tärkeintä palvelujen laatu ja saatavuus. Vastuu peruspalvelujen järjestämisestä on aina kaupungilla, mutta sen lisäksi palveluja voivat tuottaa myös yritykset, järjestöt tai naapurikunnat.

Kysymyksiä liikenteestä

– Pitäisikö mielestänne Rapakiventien läpiajoa vähentää / poistaa kokonaan? Jos, niin mitä tekisitte asian eteen?

Pihlajamäen lähiajoliikennettä on niin Rapakiventien liikenne Kehä I:lle kuin myös Pihlajamäentien liikenne Malmille (ja tietenkin myös vastakkaisiin suuntiin). Jos Rapakiventien läpiajoliikenne kielletään, nykyisillä liikennemäärillä Pihlajamäentien liikenne menee aivan tukkoon. Jo nyt Johtokiven alueelta on hyvin vaikea päästä Pihlajamäentielle. Lisäisin Rapakiventielle sellaisia pitempiä suojatien sisältäviä ”töyssyjä”, jotka sopivat myös bussiliikenteelle. Millään Pihlajamäessä tehtävällä toimella ei voi liikennettä vähentää, mutta kylläkin esim. töyssyillä ja liikennevaloilla hidastaa autojen nopeuksia, joka tuo lisää turvaa esim. jalankulkijoille.

– Pihlajamäessä kärsitään liikenteen melusta monin paikoin. Mitä valtuutettuna pyrkisitte tekemään meluhaitoille, esimerkiksi Lahdentien liikenteestä aiheutuvalle voimakkaalle melulle, jota Viikin puolelle rakennetut meluvallit vieläpä heijastavat Pihlajamäen puolelle? Entä Kehä I:sen meluhaitoille?

Pyrkisin kiirehtimään meluvallien rakentamista. Mutta ymmärtääkseni niiden rakentaminen ei ole ensisijaisesti Helsingin kaupunginvaltuustossa päätettävä asia.

Kysymyksiä lasten ja koululaisten hyvinvoinnista

– Aiemmin kouluilla oli omat kouluterveydenhoitajat, jotka hoitivat kolhut, neuvoivat ja seurasivat oppilaiden terveydentilaa usein vuosia. Omia kouluterveydenhoitajia on toivottu takaisin. Miten päättäisitte tästä?

Ehkä noin viitisen vuotta sitten lapsimäärän vähentyessä monille Helsingin kouluterveydenhoitajille tuli entisten kahden koulun lisäksi kolmas koulu. Koska kouluilla ei ole enää omia lääkäreitä, eikä terveyskeskusten lääkärit tarpeeksi usein ehdi kouluille, niin mielestäni terveydenhoitajille riittäisi nykyistä pienempi oppilasmäärä (esim. 500-600 oppilasta). Helsingissä on nyt suunnilleen yksi terveydenhoitaja (kuten myös koulukuraattori ja -psykologi) 800 oppilasta kohden.

– Mitä mieltä olette siitä, että nykyisin peruskoulun yläaste on kurssimuotoinen? Nyt nuoret 12–13-vuotiaat oppilaat joutuvat ala-asteelta suoraan ”kurssiputkeen”, ja kaikki yläasteen aikana saadut arvosanat vaikuttavat päästötodistukseen. Kasataanko yläasteen oppilaille heti  liian suuri vastuu tulevaisuudestaan?

Yläasteella opiskellaan kyllä jaksoissa, joissa oppiaineet voivat vaihdella, mutta suurimmaksi osaksi sama luokka on keskenään. Toki on valinnaisaineita ja vapaaehtoisia aineita kuten ennenkin. Vanhempi poikani sai yläasteen päästötodistuksen puolitoista vuotta sitten ja opettajan kanssa käydyssä keskustelussa kävi ilmi, että kyllä päästötodistuksen numeroihin vaikuttaa eniten kunkin oppiaineen viimeiset kurssit.

– Mikä on mielestänne sopiva ryhmäkoko päiväkodissa, ala-asteella ja yläasteella?

Päiväkodissa sopiva ryhmäkoko olisi noin 10 (toki on tilanteita, että usempi ryhmä voi olla yhdessä riittävän hoitajamäärän kanssa). Ala-asteella luokan sopiva koko on noin 20 ja yläasteella noin 25 Mutta on muistettava, että esim. Helsingissä on nyt sellainen opetusresurssien jakamisen kaava, että jos jossakin koulussa on paljon pieniä luokkia, ne luokat ovat kyllä pieniä, mutta silloin koululla ei ole enää käytössä opetusresursseja, että voitaisiin luoda esim. kielissä tai matematiikassa ns. jakotunteja, jolloin opettajalla onkin puolet luokasta kerralla opetettavana. Todennäköisesti laskentasysteemejä täytyy jotenkin muuttaa joustavammaksi, että kaikkiin kouluihin saadaan tarvittavia jakotunteja, joissa opetus on tehokkaampaa ja opettajalla paremmin aikaa yksilöllisempään opetukseen.

– Pitäisikö kaikilla lapsilla olla oikeus päivähoitopaikkaan, vaikka toinen vanhemmista olisi kotona esimerkiksi vanhempain- tai hoitovapaalla?

Koska kuntien taloudelliset resurssit ovat rajalliset, katsoisin, että vanhemman ollessa kotona lapselle riittäisi subjektiivinen oikeus kunnalliseen puolipäivähoitoon. Toki tarvittaessa lapselle voitaisiin myöntää myös oikeus kokopäivähoitoon.

– Pitäisikö yläasteille rakentaa psykologien ja kuraattorien rinnalle uusi ammattiryhmä, perhetyötä tekevä sosiaaliohjaaja, joka voisi tukea nyt ylityöllistettyä oppilashuoltoa perhekohtaisemmin? Varhaisen vaiheen puuttuminen ennaltaehkäisee parhaiten Jokelan ja Kauhajoen kaltaisia tapahtumia.

Mielestäni on järkevämpää lisätä oppilashuoltoresursseja (psykologi, kuraattori ja terveydenhoitaja), jotta he ehtivät paremmin hoitaa niin ennaltaehkäisevaa työtä kuin myös tarvittaessa olla oppilaan vanhempien kanssa yhteydessä.

Muita kysymyksiä

– Miten dynaamisesti tuotte oman puolueenne sisällä esille oman kantanne, koski se sitten omaa asuinaluettanne tai ei? Oletko hiljainen statisti, diplomaattinen myötäilijä vai dynaaminen, itsenä alttiiksi laittava kannanottaja?

Jo ennen puolueeseen liittymistä sitoutumattomana Keskustan listalla vaaleissa olleena sain aikaan mm. sen, että Keskustan valtuutetut eivät hyväksyneet Viikin kauppakeskuksen rakentamista (lähes kaikki Kokoomuksen, SDP:n ja myös Vihreiden valtuutetut kannattivat sen rakentamista). Itse olen huomannut, että Keskustan Helsingin piirissä on avoimmuutta järkeville ratkaisuille eri asioissa. Olisin valtuutettunakin asiosta selvää ottava ja kantaaottava itseni alttiiiksi laittava. Tärkeää kunnallisessa päätöksenteossa olisi se, että paras argumentti voittaisi, eikä se, että valtuustoryhmä painaa nappia kuten ylemmältä taholta on neuvottu.

– Helsingissä on ollut käytössä graffitien suhteen mm. nollatoleranssi, vahva vartiointi ja sovittelurangaistus. Miten graffiteihin ja niiden tekijöihin tulisi suhtautua?

Graffiti-asia ei ole aivan näin yksioikoinen. Nollatoleranssi on tarpeen julkisilla ja myös yksityisillä paikoilla, mutta mielestäni kaupungissa voisi olla myös sellaisia paikkoja, joissa aivan luvan kanssa voitaisiin tehdä graffiteja. Itse näen graffiteissa enemmän taidetta kuin esimerkiksi monissa kaupparakennuksissa arkkitehtuuria.

– Miten lisäisitte turvallisuuden tunnetta alueella?

Kyllä lähipoliisin tai vaikka vartijankin näkyminen esim. Pihlajamäen ostoskeskuksella rauhoittaa, mutta turvallisuuden tunteeseen vaikuttaa hyvinkin moni asia: mm. yhteisöllisyys, siisteys, valaistus (joita tulee Helsingin kaupungin päätöksenteossa tukea).

Miriikan vastaukset

Miriikka Laakkonen, SDP, Viikki


Kysymyksiä asumisesta

– Suurin osa Pihlajamäen asunto-osakeyhtiöistä on rakennettu Helsingin kaupungin vuokratonteille. Varsinkin monet 60-luvun suojeltavista tonteista ovat suunnattoman suuria verrattuna nykymittoihin (esim. Rapakivenkuja 3-4-5 on yli 30 000 m2). Mikä on kantanne tontinvuokriin ja miten ne tulisi määrittää?

Vanhoissa taloyhtiöissä on usein kunnostustarpeita toisin kuin uusissa pitäisi olla. Siksi vanhojen taloyhtiöiden tontinvuokra voisi olla pienempi kuin uudempien. Kun vuokrasopimukset tehdään useiksi kymmeniksi vuosiksi, tulee tarkastusvaiheessa roimat korotukset, joita pitäisi voida kohtuullistaa juuri edellämainittujen seikkojen takia. Jos kohde suojellaan ja sen tontille ei näin ollen voida vaikkapa rakentaa lisää, pitää tämä voida huomioida vuokrassa

– Mitä mieltä olette kaupungin vuokra-asuntopolitiikasta? Esimerkiksi nuoret itsenäistymässä olevat, vielä kotona asuvat aikuiset eivät tahdo saada kaupungin vuokra-asuntoa. Pitäisikö kaupungin pienten vuokra-asuntojen määrää lisätä?

Kaupungilla pitäisi olla enemmän kaikenkokoisia kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja

Kysymyksiä peruspalveluista ja terveydenhuollosta

Mitä mieltä olette HKL:n Palvelulinjojen reittimuutoksista koskien Pihlajamäkeä? Reittimuutos Viikin Prismalle muuttaisi Liusketien ja Maasälväntien pysäkit kutsupysäkeiksi, vaikka Pihlajamäessä juuri näillä alueilla asuu paljon apuvälineitä käyttäviä senioreita.

Käyttäjät lienevät parhaita asiantuntijoita

– Kielimuuri lääkärin ja potilaan välillä hankaloittaa vuorovaikutsta ja asian ymmärtämistä. Pihlajamäessä suurin osa lääkäreistä on ulkomaalaisia. Pitäisikö ruohonjuuritasolla tehtävässä terveydenhuollossa olla korkeammat kielivaatimukset vai miten ongelmaan tulisi puuttua?  Mitä mieltä olette julkisen terveudenhuollon palvelutasosta?

Olen tyytyväinen palveluun, varsinkin neuvola saa minulta kymmenen pistettä. Kehittäisin sähköisiä palveluita, esimerkiksi nettiajanvarausta.

– Jo yli kymmenen vuotta sitten kerättiin nimiä ”Inhimillisen vanhuuden puolesta”. Joillakin puolueilla asia on tärkeimpänä asiana. Mikä on kantanne vanhusten hoidon alennustilaan ja kuinka pyrkisit parantamaan sitä konkreettisesti? Myös mielenterveyspotilaiden asema on heikko ja varsinkin ”avohoito”potilaat heitteillä. Kuinka ajaisit parannusta tähän ongelmaan? Vastaukseksi ei riitä vain rahoituksen lisääminen virkojen perustamiseksi vaan pitää olla myös oikeita ehdotuksia.

Helsinkiin tarvitaan nopeasti vanhusten palvelukeskuksia sairaalapaikkojen sijaan.  Lainsäätäjillä on tässä suuri mahdollisuus tehdä asialle huomattavia parannuksia ja kuntia pitää valvoa, jotta ne toteuttavat lain hengen.

– Miten käytännössä turvaisit mielenterveyspalvelujen paremman saatavuuden?

Tähän tarvitaan valtakunnallista linjausta, toki Helsinki voi omalla aktiivisella otteella toimia esimerkkinä. Mielenterveyspalveluiden saatavuus pitäisi olla perusoikeus, joka myös toteutuu kaikkialla.

– Mitä mieltä olette Helsingin julkisesta hammashoidosta ja siihen liittyvän lakivelvoitteen toteutumisesta? Nykyään aikuisväestön hammashoito näyttää perustuvan vain viimekäden kiireelliseen hoitoon. Pienet hoitoa vaativat paikkaukset jätetään odottamaan vielä pahempia päiviä.

Olen tyytyväinen palveluun, mutta en siihen, että tarkastuksen ja toimenpiteen välillä on niin pitkä aika. Kävin itse tarkastuksessa tammikuussa 2006 ja sain tarkastukseen liittyvälle toimenpiteelle ajan toukokuulle 2007.

– Helsingin kaupunki tekee roimaa ylijäämää (ennuste tälle vuodelle 260 miljoonaa euroa). Silti monia peruspalveluita aiotaan supistaa ja esimerkiksi HKL:n lipunhintoja nostaa. Mikä on oma, entä puolueenne kanta Helsingin kaupungin peruspalveluiden järjestämiseen? Voidaanko ensi vuoden budjettiesityksen osalta jopa puhua peruspalveluiden alasajosta?

Kantani on, että peruspalvelut ensin ja jos jää rahaa yli, niin sitten lisäpalveluita. En kannata joukkoliikenteen lippujen nousua

Kysymyksiä liikenteestä

– Pihlajamäessä kärsitään liikenteen melusta monin paikoin. Mitä valtuutettuna pyrkisitte tekemään meluhaitoille, esimerkiksi Lahdentien liikenteestä aiheutuvalle voimakkaalle melulle, jota Viikin puolelle rakennetut meluvallit vieläpä heijastavat Pihlajamäen puolelle?  Entä Kehä I:sen meluhaitoille?

Meluhaittoja tulee estää

Kysymyksiä lasten ja koululaisten hyvinvoinnista

– Aiemmin kouluilla oli omat kouluterveydenhoitajat, jotka hoitivat kolhut, neuvoivat ja seurasivat oppilaiden terveydentilaa usein vuosia. Omia kouluterveydenhoitajia on toivottu takaisin. Miten päättäisitte tästä?

Oma kouluterveydenhoitaja joka kouluun, suuriin kouluihin toinen terveydenhoitaja

– Mitä mieltä olette siitä, että nykyisin peruskoulun yläaste on kurssimuotoinen? Nyt nuoret 12–13-vuotiaat oppilaat joutuvat ala-asteelta suoraan ”kurssiputkeen”, ja kaikki yläasteen aikana saadut arvosanat vaikuttavat päästötodistukseen. Kasataanko yläasteen oppilaille heti  liian suuri vastuu tulevaisuudestaan?

Kannatan jopa luokallista lukiota. Kurssimuotoinen opiskelu ei mielestäni sovi yläasteelle.

– Mikä on mielestänne sopiva ryhmäkoko päiväkodissa, ala-asteella ja yläasteella?

15, 20, 20-25

– Pitäisikö kaikilla lapsilla olla oikeus päivähoitopaikkaan, vaikka toinen vanhemmista olisi kotona esimerkiksi vanhempain- tai hoitovapaalla?

Pitää

– Pitäisikö yläasteille rakentaa psykologien ja kuraattorien rinnalle uusi ammattiryhmä, perhetyötä tekevä sosiaaliohjaaja, joka voisi tukea nyt ylityöllistettyä oppilashuoltoa perhekohtaisemmin? Varhaisen vaiheen puuttuminen ennaltaehkäisee parhaiten Jokelan ja Kauhajoen kaltaisia tapahtumia.

En osaa sanoa, tarvitaanko uutta ammattiryhmää, mutta kannatan varhaisen vaiheen puuttumiseen lisää määrärahoja

Muita kysymyksiä

– Miten dynaamisesti tuotte oman puolueenne sisällä esille oman kantanne, koski se sitten omaa asuinaluettanne tai ei? Oletko hiljainen statisti, diplomaattinen myötäilijä vai dynaaminen, itsenä alttiiksi laittava kannanottaja?

Itsensä alttiiksi laittava kannanottaja, joka perustelee ja perehtyy hyvin kanta(a)nsa

– Helsingissä on ollut käytössä graffitien suhteen mm. nollatoleranssi, vahva vartiointi ja sovittelurangaistus. Miten graffiteihin ja niiden tekijöihin tulisi suhtautua?

Olen toiminut sovittelijana ja kannatan sitä ”rangaistusmuotona”. Muuhun en osaa ottaa kantaa

– Miten lisäisitte turvallisuuden tunnetta alueella?

Erityisesti liikenneturvallisuuteen pitää panostaa, valaisisin turvattomaksi koettuja paikkoja ja rakentaisin kaupunkimaisia lähipalveluja

Turvallisuuden tunne

KYSYMYS
Miten lisäisitte turvallisuuden tunnetta alueella?

VASTAUKSET

Miina Kajos, Vasemmistoliitto, Pihlajamäki
Ennen kaikkea laajat lähipalvelut on turvattava, sillä ilman niitä ostarimme näivettyy pelkäksi kapakka-alueeksi. Laajasti ottaen turvallisuuteen vaikutettaisiin eniten satsaamalla hyvinvointierojen kaventamiseen, mielenterveys- ja päihdeongelmaisten hoitoon, työllisyyteen sekä ongelmien ennaltaehkäisyyn.

Vesa Koskela, Keskusta, Pihlajamäki
Kyllä lähipoliisin tai vaikka vartijankin näkyminen esim. Pihlajamäen ostoskeskuksella rauhoittaa, mutta turvallisuuden tunteeseen vaikuttaa hyvinkin moni asia: mm. yhteisöllisyys, siisteys, valaistus (joita tulee Helsingin kaupungin päätöksenteossa tukea).

Miriikka Laakkonen, SDP, Viikki
Erityisesti liikenneturvallisuuteen pitää panostaa, valaisisin turvattomaksi koettuja paikkoja ja rakentaisin kaupunkimaisia lähipalvelujaKysymyksiä asumisesta