Pihlajamäki-seura on pääosin tyytyväinen Pihlajamäen, Pihlajiston ja Savelan aluesuunnitelmaluonnokseen, joka valmistuttuaan tulee olemaan rakennusviraston työväline katu- ja puistoverkostojen ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi tasapuolisesti koko Helsingissä.
Koska aluesuunnitelma on ensimmäinen laatuaan ja koska sitä laadittaessa on käytetty monia eri lähteitä, niin on selvä, että se hajanainen ja sisältää jonkin verran epätarkkuuksia. Puutumme lausunnossamme epätarkkuuksiin, koska todennäköisesti tulevaisuudessa eri tahot käyttävät valmista aluesuunnitelmaa lähteenä eri tarkoituksiin.
Aluesuunnitelmaluonnoksen kannessa ei kerrota, mille vuosille aluesuunnitelma tehdään. Johdannossa sivulla 3 puhutaan vuosista 2013-2023, kun taas esim. sivun 32 väliotsikoinnissa puhutaan ”Luonnonhoidon toteutusohjelma 2013-2022”. Aluesuunnitelman aiemmissa suunnitteluvaiheissa on puhuttu vuosista 2012-2022. Koska aluesuunnitelmanluonnoksen esitteessä on mainittu kymmenvuotiskausi 2013-2023, niin ehkäpä se on oikein, vaikka se sisältääkin yksitoista vuotta. Selkeyden vuoksi olisi kuitenkin hyvä aluesuunnitelman nimeen lisätä vuosiluvut ja puhua läpi suunnitelman samasta ajankohdasta.
Suunnittelualueen rajauksessa ja yleiskuvauksessa sivulla 4 kerrotaan Pihlajamäen kohdalla seuraavaa: ”Pihlajamäen alue rakentui pääosin vuosina 1959-1965 ollen ensimmäisiä aluerakennuskohteita ja samalla ensimmäisiä betonielementtirakentamisen kohteita Suomessa.” Koska tämä luonnehdinta on nykyiseen verrattuna hyvin rajattu alue, niin on ehkä syytä muuttaa Pihlajamäen yleiskuvausta jollain tavalla vastaamaan vuoden 2012 todellisuutta. Käsittäähän aluesuunnitelma koko nykyisen Pihlajamäen. Todellisuudessa vuosien 1959-1965 Pihlajamäki on suunnilleen puolet nykyisestä Pihlajamäestä niin pinta-alaltaan kuin väkiluvultaankin, joten ei ole mitään syytä viestittää aluesuunnitelmankaan kautta rajoittunutta Pihlajamäki-kuvaa.
On hyvä, että aluesuunnitelmaluonnoksessa sivuilla 63-65 on myös arvioitu ja esitetty eri hankkeiden rahoitustarve. Toisaalta johdannossa sivulla 3 mainitaan, että suunnitelmaa toteutetaan käytettävissä olevien määrärahojen puitteissa. Tärkeää on siis se, että määrärahoja on riittävästi käytössä, jotta alueelle saadaan luotua tavoitteena oleva turvallinen, kestävä, toimiva, viihtyisä ja esteetön ympäristö.
Rahoitustarve-osiossa sivuilla 63-65 kaikki kohteet ovat kannatettavia, mutta pidämme erittäin hyvänä ja tärkeänä, että katujen kohdalla Liusketien jalkakäytävä saadaan kuntoon sekä portaiden peruskorjaukset tehdään. Hyvä, että Maasälvänpuiston reitti uudisrakennetaan. Viheralueista haluamme poimia tärkeinä Leikkipuisto Maasälvän ja Leikkipuisto Salpausselän peruskorjaukset sekä Vantaanjoen varren oleskelualueen rakentamisen. Kunnostuskohteissa tärkeitä ovat mm. Johtokivenkujan kunnostus sekä Nuorisopuiston frisbeegolfalueen kunnostus.
Kalusteiden ja varusteiden kohdalla sivulla 21 kerrotaan: ”Pihlajamäen alueella on alun perin käytetty Lehtovuoren penkkimallia. Historiallisesti merkittävillä paikoilla (esim, arkkitehtuuripolun varrella) olisi syytä harkita tämän mallin käyttöä myös jatkossa.” Pihlajamäki-seura toivoo, että asiaa ei vain harkittaisi, vaan että Lehtovuoren penkkimallia myös käytettäisiin ainakin arkkitehtuuripolun varrella. On myös tärkeää, että arkkitehtuuriipolun opastetaulut pidetään kunnossa.
Toiminnalliset alueet -otsikon alla sivulla 18 lukee: ”Alueen ylpeys on Savelassa sijaitseva Nuorisopuisto, jossa on mm. skeittialue, tyttöjen puisto…”. Koska tässä puhutaan paikasta, joka on nimetty Pihlajamäen nuorisopuistoksi, niin ehkä puiston oikea nimi olisi syytä näkyä, jotta lukija hahmottaa, mistä on kysymys. Ehkä viisainta olisi mainita, että Pihlajamäen nuorisopuisto sijaitsee Pihlajamäen ja Savelan rajamailla tai jos se sijaitsee selkeästi jommalla kummalla puolella, niin luonnollisesti tarkastuksen jälkeen voi kirjoittaa sen, jonka puolella se sijaitsee.
Kartassa Suunnittelualueeseen kuuluvat viheralueet on yksi nimitys, jota on hyvin vaikea hahmottaa etenkin jos sen nimi on tekstissä ilman karttaa (niin kuin usein myös on). Numeron 29 alueen nimi on ”Pihlajamäentien puistometsä”, joka ei välttämättä kerro kenellekään mitään. Kyse on Pihlajamäentien etelä- tai itäpuolisista kallioisista metsäalueista, jonka yksi kohta tunnetaan Porraskalliona. Koska muidenkin alueiden nimityksissä on käytetty ilmansuuntia ja koska metsä ei ole tien päällä, niin on ehkä syytä jotenkin tarkentaa alueen nimitystä käyttäen ilmansuuntia. Tai muita selkeämpiä nimivaihtoehtoja voisivat olla ”Porraskallion puistometsä”, ”Pihlajamäentien itäpuolisen kainalon puistometsä” tai ”Johtokiven alueen puistometsä”. Koska kalliolta on hyvät ja laajat näköalat, laajan kallioalueen voisi nimetä uudelleen nimellä ”Pihlajamäen näköalakallio”, jolloin numeron 29 alue voitaisiin nimetä termillä ”Pihlajamäen näköalakallion puistometsä”. Tämä nimitys olisi parempi, koska Porraskallio kuvaa vain laajan kallioalueen reunaa louhinnan aikaansaamine portaineen, mutta upeita näköaloja moniin eri suuntiin voi nähdä hyvin monelta kohdalta kalliota.
Aiemmin on laadittu Pihlajamäki-Pihlajiston luonnonhoitosuunnitelma 1999-2008. Nyt on katsottu, että tämä aluesuunnitelma sisältää myös luonnonhoitosuunnitelman. Todellisuudessa aluesuunnitelmassa luonnonhoidon osuus on nyt melko pieni. Sivuilla 15-17 on esitetty Luonnonhoidon alueiden nykytila. Sivulla 17 on merkillinen lause, josta ei välttämättä ymmärrä, mitä se tarkoittaa: ”Pihlajamäen puistometsän alueella oli odotettavissa kaavamuutoksia, joiden vuoksi alueen toimenpiteet lykkääntyvät”. Pihlajamäen puistometsä -nimitys on ilmeisesti poimittu Pihlajamäen viheraluesuunnitelmasta vuosille 2002-2011, mutta mistään ei käy ilmi, mitä aluetta edellä oleva sitaatti tarkoittaa eli mitä ollaan kaavoittamassa (vai onkohan kyseessä vain jokin epämääräinen lipsahdus). Onko kyseessä tässä aluesuunnitelmaluonnoksessa mainittu Pihlajamäentien puistometsä vai mistä on kysymys? Luonnonhoidon osuus on aluesuunnitelmassa vain viitisen sivua (sivut 28-33), josta suurin osa on Uusien hoitoluokkien kuvauksia. Käytännössä entisen luonnonhoitosuunnitelman sisältö puuttuu melkein täysin tästä aluesuunnitelmasta, joten Pihlajamäki-seura toivoo lisää tietoa, neuvonpitoa ja vuorovaikutusta siitä, miten Pihlajamäen alueen metsiä hoidetaan tulevalla kymmenvuotiskaudella.
Luonnonhoidon suunnitelmaan liittyy Viheralueiden hoitoluokat -kartta, jossa on värein merkitty, mihin hoitoluokkaan mikin kohta kartassa kuuluu. Toisaalla Viheralueiden hoitoluokituksessa on kerrottu, millaista hoitoa eri tavoin merkityillä alueilla suoritetaan. Mutta Viheralueiden hoitoluokat -kartasta puuttuu kokonaan R-merkinnät, joka tarkoittaa Maankäytön muutosaluetta, eli alueita, joille on tulossa esim. asemakaavan mukaista rakentamista. Koska kartasta puuttuu R-kohdat, niin esim. Pihlajamäentien varressa kaupungista Malmin hautausmaalle päin mennessä oikealla oleva alue on merkitty karttaan merkinnällä C5 eli Arvometsä, vaikka ainakin osa Pihlamäentien varresta on Helsingin kaupungin tahdosta asemakaavoitettu asunnoille, vaikka kyseessä onkin hyvin vilkasliikenteinen tie.
Pihlajamäki-seura pitää hyvänä sivulla 33 mainittua Luonnonhoidon tavoitteet alueittain otsikon alle kuuluvaa asiaa, että Aarnikanmäen alueella olevat linnoituskaivannot otetaan esiin poistamalla niissä kasvava lehtipuusto ja vesaikko. Pihlajamäessä, kuten lukuisissa Helsingin lähiöissä, on Suomen historiasta kertovia kohteita, jotka mielestämme on tärkeää pitää kunnossa. Ne kertovat jälkipolville maamme menneistä ajoista ja taisteluista, joten on ehdottoman tärkeää, että Aarnikanmäen juoksuhaudoista huolehditaan.
Kartassa Suojellut ja merkittävät rakennetun ympäristön kohteet on merkitty punaisilla tähdillä ja punaisella kehystyksellä muinaisjäännöksiä/muinaisjäännösalueita, mutta siinä ei ole mainintaa, mitä ne ovat. Olisi syytä tarkistaa kohteet ja merkitä karttaan, mitä ne ovat, sillä nyt ei voi ottaa kantaa siihen, ovatko merkinnät oikealla paikalla. Kartassa on nimittäin ainakin yksi kohde Johtokiven alueella asutuksen päällä, eikä siinä tietääksemme ole muinaisjäännöstä. Olisikohan tämä kohde pitänyt olla Porraskallioiden kohdalla tai sitten alueella olevan hiidenkirnun kohdalla.
Pihlajamäki-seura on luonut Pihlajamäen kotikaupunkipolun (löytyy www.pihlajamaki.info > Pihlajamäen lähiölehti 1/2011 Kotikaupunkipolku-liite ja laittanut sen reitin kulkemaan myös aluesuunnitelmaluonnoksessa Pihlajamäentien puistometsäksi nimetyn alueen läpi. Seura toivoo, että aluesuunnitelmaan lisätään se, että reititystä Pihlajamäentien puistometsään/Porraskalliolle/Pihlajamäen näköalakalliolle parannetaan rakennusviraston toimesta, sillä muuten herkkä kallioluonto helposti kuluu liikaa. Tällä hetkellä Pihlajamäentien puistometsään ei ole selkeätä meno/tuloreittiä mistään suunnasta, joten epämääräisiä kallioluontoa kuluttavia polkuja kulkee siellä täällä. Yksi vaikeasti löydettävä menoreitti kulkee Johtokivenkujan P-paikan reunasta. Ja jos kuka osaa sieltä mennä ylös, niin ei välttämättä enää löydäkään takaisin samaakaan reittiä pitkin alas. Koska yksi katualueiden kunnostushankkeista on Johtokivenkujan kunnostus, niin on tärkeää, että samassa yhteydessä luodaan ja merkitään selkeä kulkureitti Johtokivenkujalta Pihlajamäentien puistometsään ja takaisin. Tämä on vähintä mitä voidaan tehdä upealle Pihlajamäen näköalakalliolle pääsemiseksi. Mutta toivottavaa on, että luodaan ja merkitään selkeä reitti myös Porraskalliolta alas Pihlajamäentielle suunnilleen Pihlajistontien risteyksen huoltoaseman kohdalle.
Otsikon Käyttäjäkyselyn tulokset ja asukaspalaute sivulla 10 on yksi lause, joka varmaan vaatisi pilkkomista, koska siinä on niin monta asiaa yhdistettynä, että tuskin kirjoittaja tai lukija saa selvää, mistä on kyse. ”Hiidenkirnujen alue Aarnikanmäessä mielletään selvästi alueen historiallisesti merkittävimmäksi paikaksi kun taas Pihlajamäen puistometsästä aukeavaa maisemaa pidetään Aarnikanmäen ohella hienoimpana.” Aarnikanmäki on Aarnikanmäki ja sillä on omat ominaispiirteensä, mutta Pihlajamäentien puistometsästä aukeavaa hienoa laajaa Viikin pelloille ja luonnonsuojelualueelle sekä myös Helsingin keskustaan avautuvaa maisemaa ei voi verrata (ainakaan sanan ”ohella” avulla) Aarnikanmäelta aukeavaan maisemaan, jota myös puusto rajoittaa.
Sivulla 14 puhutaan katuviheralueiden kunnosta ja asiaan liittyy myös muutama kartta, joissa pyritään valaisemaan asiaa. Pihlajamäki-seura pitää tärkeänä, että kaikilla risteysalueilla on tarpeeksi hyvä näkyvyys ja että esim. Johtokiventien ja Pihlajamäentien risteyksestä poistettaisiin pensaat ja tyydyttäisiin pelkkään nurmikkoon, koska tämän päivän Pihlajamäen todellisuus on, että vilkkaaksi liikennöity Pihlajamäentie on todellisuudessa Pihlajamäen läpiajoliikennettä, koska Johtokiven alue kuuluu Pihlajamäkeen ja ainoa ulospääsy autolla on pyrkiä pääsemään kolmioiden takaa turvallisesti Pihlajamäentielle.
Sivulla 17 ja muuallakin Aluesuunnitelmaluonnoksessa väitetään, että ulkoilureitti Malmin hautausmaan läpi menee Kivikon liikuntapuistoon. Oikeasti hautausmaan läpi ulkoilutietä pääsee päivisin Viikkiin Valintatalon kohdalle, josta nyt tietysti sitten tavalla tai toisella pääsee myös Kivikon liikuntapuistoon.
Aluesuunnitelmaluonnoksessa mm. sivuilla 14 ja 21 kerrotaan, että pensasistutusten yhtenä vallitsevana lajina on kurttulehtiruusu. Sivulla 14 mainitaan myös, että puuttuvien pensaiden tilalla kasvavat rikkaruohot tai itsestään levinnyt kurttulehtiruusu, joka on vallannut vapaaksi muodostunutta tilaa. Pihlajamäki-seura ihmettelee, miksi rakennusvirasto käyttää edelleen kurttulehtiruusua, vaikka se on nykyisin määritelty vieraslajiksi kuten jättiputki, jättipalsami ja lupiini. Haitallisista helposti liiaksi leviävistä vieraslajeista on nykykäsityksen mukaan pyrittävä eroon, joten Helsingin kaupungin rakennusviraston olisi toimittava näin myös Pihlajamäessä samoin kuin koko Helsingissä.
Aluesuunnitelmaluonnoksen sivulla 24 väitetään, että Pihlajamäen pienoismallin vieressä on metallilaatta, joka kertoo tarkemmin alueen historiasta. Nykyisin tällaista metallilaattaa ei ole.
Kartassa, joka on nimetty Esitetyt katu- ja viheralueiden peruskorjaus- ja uudisrakentamishankkeet vuosille 2013-2023 on portaiden peruskorjauksen kohdalle D merkitty ”Johtokiventie”. Kyseessä tulisi olla ”Johtokivenkuja”. Tekstissä asia on virheellisesti ainakin sivulla 45, jossa porras D on nimetty Johtokiventien portaaksi. D on siis hyvä nimetä Johtokivenkujan portaaksi, koska kyseiset portaat nousevat Pihlajamäentieltä Johtokivenkujalle eikä Johtokiventielle.
Helmikuussa 2012 pidetyssä asukasyhdistysten tapaamisessa (luonnoksen sivulla 5 tapaaminen on merkitty tapahtuneen 8.2.2011, vaikka se oli 8.2.2012) oli puhetta Rapakiventien koillisreunan viherrakentamisesta ja sen aktiivisesta hoidosta, mutta käsittääksemme se puuttuu aluesuunnitelman luonnoksesta.
Pihlajamäki-seura toivoo, että Hyppyrimäen alaosan reitti eli ”vanha tykkitie” laitetaan kuntoon sekä järjestetään sadevesien ohjaus Pihlajamäen pohjoisosan metsäreiteillä, koska nyt vesi seisoo.
Aluesuunnitelmaluonnoksessa myös lähteiden merkitseminen on joskus epäjohdonmukaista. Esimerkiksi sivulla 9 mainitaan, että Pihlajamäkeen liittyen on käytetty Wikipediaa, mutta toisaalta lopun Lähdeluettelossa verkkojulkaisujen kohdalla ei ole mainittu Wikipediaa ollenkaan.
Helsingissä 17.8.2012
Vesa Koskela
puheenjohtaja
Anu Laaksonen
Sihteeri