Mennyt talvi oli pitkästä aikaa Pihlajamäen seutuvilla hiihtelijän mieleen. Lunta ja latuja riitti, kunhan niille sai suolasohjossa talsituksi. Jos kaupunkia ei voi kehua vaikkapa terveysaseman edustan jalkakäytävän hoidosta, niin Maasälvänpolun portaat pidettiin ensimmäistä kertaa hyvässä kunnossa. Niiden lumityöt oli annettu kolmen miehen ryhmälle, joka teki hommansa tunnollisesti, vaikka kaksi nuorempaa tuskin olivat alkuperäisessä kotimaassaan lunta nähneet.
Jostakin syystä sopimukseen ei kuulunut muu osa Maasälvänpolkua, joten kulkijat tallasivat siihen vaarallisen liukkaan väylän itse. Katujen hoito kuuluu kaupungille, mutta taloyhtiöt vastaavat pihoistaan. Maasälväntien varrella asuvilla on ollut harvinainen onni saada nauttia vuosikausia pienen kiinteistönhoitoyhtiön palveluista, minkä ansiosta tonttien lumityöt on hoidettu varmaan parhaiten koko kaupungissa.
Syksyllä valmistui muutamia parannuksia alueen asukkaiden iloksi. Vantaanjoen ja Longinojan yli on tehty uusia kevyen liikenteen siltoja. Ne antavat lisää mahdollisuuksia lenkkeilyreittien valintaan. Kaiken lisäksi Viikinmäen kohdalle rakennettu silta on kaunis. Graniittitien mäellä asuvat ovat varmaan onnellisia uusista portaista. Ostoskeskuksen muutetut liikennejärjestelyt tekevät jalankulkijoiden liikkumisen helpommaksi ja turvallisemmaksi. Kiertoliittymä auttaa autoilijoiden risteysajoa ja hillitsee läpiajon vauhtia. Ostoskeskuksen päähän on muodostettu pieni aukio, joka lisää paikan viihtyisyyttä. Pronssinen pienoismalli on siirretty sille ja asetettu vaakasuoraan. Sitä on mukava näin katsella, mutta syksyn sateilla vesi seisoi keskellä mallia. Joku keksi asettaa sille linnunruokaa ja roskia ja talvella se hävisi lumikinoksiin kuukausiksi. Jotain pitäisikin keksiä asiantilan korjaamiseksi.
Kevät ja hiidenkirnujen tyhjennys paljastivat uuden ongelman. Kirnujen viereen oli viime kesänä tuotu kai koristeeksi autokuorma nyrkin kokoisia kiviä. Ne ovat siirtyneet kirnujen pohjalle, koska ne molskahtavat veteen mukavasti tai niillä voi yrittää jään särkemistä. Kulmikkaat kivet eivät missään tapauksessa kuulu kirnuihin.
Sulo Savolainen
Kolumni on julkaistu Pihlajamäen lähiölehdessä 1/2010