Huuliharppua ja paljon muuta
Pienenä Ville ”Little Willie” Mehto pirautti Pepe Ahlqvistille. Nyt hän on iso ja nousee bändinsä kanssa Pihlajamäki Goes Bluesin lavalle lauantaina 8.6. Samalla lavalla on nähty Pepekin.
Muusikko Ville Mehdolla on syytä hymyyn. Käsissä hänellä on huuliharpun lisäksi helmikuussa julkaistu bändinsä Little Willie & The Night Trainin ensimmäinen levy Break it up Baby!
Yhtye esittää albumin satoa tämän vuoden Pihlajamäki goes Bluesissa. Festari on Mehdolle tuttu, sillä hän on vuosittain käynyt siellä.
– Tapahtumaan vetää vuosi toisen jälkeen loistavat esiintyjät ja hyvä meininki. On hienoa, että bluusseissa on huomioitu kaikki kävijät ja että kyseessä on koko perheen päihteetön tapahtuma, Mehto toteaa.
Lavalle kipuavassa kokoonpanossa Mehto on solisti ja soittaa myös huuliharppua ja dobro-kitaraa. Bändikaverinsa ovat monelle tuttuja blueskonkareita: kitaran ja banjon varressa on Ykä Putkinen, bassossa Iiro Kautto ja rummuissa Kari Haakana.
”Päivää, onko Pepe?”
Mehto tutustui bluesmusiikkiin jo pikkupoikana, kiitos bluesdiggarin sedän:
– Lapsena kyläiltiin perheen kanssa setäni luona Rautalammilla. Hänellä oli uskomattomat vinyylilevykokoelmat. Aloitimme yleensä kuuntelun Muddy Watersin Folk Singer -levyllä. Siitä siirryimme Charlie Pattonin kautta Stevie Ray Vaughaniin, ja lopuksi jammailtiin kitaroiden kanssa Lynyrd Skynyrdiä. Samat levyt soivat autostereoissani tänäkin päivänä!
Teini-ikäisenä Mehto kiinnostui blueshuuliharpun soitosta. Pepe Ahlqvist oli tämän soittimen taitureita Suomessa. Nuori muusikonalku etsi puhelinluettelosta maestron numeron ja rimpautti tälle.
– Soitin ja vapisevin äänin kysyin, olisiko mahdollista saada soitonopetusta, Mehto muistelee.
Tämähän vaan sopi Ahlqvistille, ja niin Mehto kävi ottamassa oppia muutamasti. Kun ikä riitti ravintoloihin, Mehto kävi notkumassa Ahlqvistin ja Jarkka Rissasen duokeikoilla. Hän pääsi usein lavalle huuliharppunsa kanssa, mikä oli nuorelle miehelle hyvä kokemus. Nyt 36-vuotiaana Mehto on tyytyväinen saadessaan soittaa oman bändinsä konkareiden kanssa.
Missä ihmisiä, siellä bluesia
Mehto näkee bluesin ihmiset yhdistävänä ja yhteen tuovana asiana.
– Bluesia pitäisi soittaa ihan missä vaan, joka festareilla ja baareissa ja häissä ja vanhainkodeissa. Sitä voi harrastaa kuka vaan, lapset ja vanhemmat. Se ei ole minkään tietyn ryhmän juttu.
Little Willie & The Night Trainin bluestyyliä Mehto ei halua luokitella täsmällisesti.
– Me soitetaan bluesia laidasta laitaan. Vähän rokkaavampaa, vähän akustisempaa. Ei olla mihinkään yhteen tyyliin jämähdetty.
Bändin musiikki on syntynyt ja syntyy jammailun ja luovan prosessin tuotoksena.
– Noin vuosi sitten aloimme soittaa yhdessä. Soitto kulki vaivattomasti, ja pian siirryimmekin studioon levyntekoon, Mehto kertoo.
– Emme niinkään säveltäneet biisejä etukäteen, vaan jammailtiin biisin teeman hengessä. Puolen vuoden kuluessa siitä syntyi levy. Sävellykset ja sovitukset ovat siis bändin yhteiset, sanoitukset ovat minun tekemiä.
Mitä Pihlajamäki voi odottaa Little Willie & The Night Trainin keikalta kesäkuussa?
– Olemme parhaimmillamme livenä, ja jokainen keikka on erilainen. Pyrimme elämään siinä hetkessä, tilanteen ja paikan mukaan. Kontakti yleisöön on tärkeässä roolissa.
Kuulostaa hyvältä. Kiillepuistossa kenties jopa näemme taannoin Tampereen keikalla yleisöä riemastuttanutta Howling Wolf -konttailua. Ainakin allekirjoittanut käy tsekkaamassa.
Teksti: Kati Railo
Kuva: Juha Ilkka
Little Willie & The Night Train Pihlajamäki goes Bluesissa lauantaina 8.6.2013 klo 16 ja bluesjatkoilla Ravintola U2:ssa klo 22.30