Jälkipelinrakentaja: Hukkaanheitettyä rahaa?

725

Viime aikoina olen usein törmännyt keskusteluun juniorijalkapallon kustannusten räjähdysmäisestä kasvusta. Onko jalkapallosta tulossa vain rikkaiden lasten temmellyskenttä? Kulujen nousun suurimpia syitä ovat olleet kalliit talviharjoittelutunnit ja ohjaajien palkkiot. 

Jostain kumman syystä nämä kaksi asiaa ovat juuri niitä, minkä perään jalkapalloväki on vuosikausia itkenyt. Mistä saataisiin kunnon olosuhteet ympäri vuoden pelaamiselle? Mistä saataisiin päteviä, aidosti innostuneita valmentajia? Nyt kun näitä on putkahtanut ilmoille, niin käytöstä ei sitten taidetakaan olla valmiita maksamaan.

Kaikki vanhemmat eivät ole mitään seduja tai kimejä. Mutta mikä olisi järkevämpää ja palkitsevampaa rahojen tuhlausta kuin omien lasten harrastustoiminta? Varsinkin jos ne vekarat vielä tykkäävät siitä touhusta. 

Itsekin muistan ekat pihapelit naapurin veljesten kanssa, ekat oikeat treenit Pihlajamäen Wembleyllä, sen ekan maalin suurin piirtein kolmen vuoden pelaamisen jälkeen, maalin aiheuttaman hymyn faijan naamalla, ne kolme omaa maalia jotka tuli tehtyä 15-vuotiaana kahden viikon aikana, ne kaikki mokatut rankkarit. 

Kaikki nämä ja paljon muitakin muistoja sain, koska vanhempani antoivat minun harrastaa sitä mitä halusin ja missä viihdyin.  

Miksikö muistan niin hyvin? Ehkä siksi, että tannoin tuli taas tehtyä junnuaikojen pelikavereiden kanssa jo perinteiseksi käynyt vuosittainen etelänmatka sinikeltaisten valtakuntaan. Silloin nämä samat muistot käytiin läpi uudestaan ja uudestaan. Ja ensi vuonna ne taitavat taas tulla esille, viimeistään saunan lauteilla. 

Luodaan myös nykyisen sukupolven junioreille lisää tunteikkaita muistoja. Tsemppiä vanhemmat lapsienne harrastuksien eteen – laitetaan talkoohenki taas kukoistamaan! 

Teksti: Teemu Jaronen
Kuva: Päivi Seikkula

Kolumnin kirjoittaja on pelannut jalkapallon miesten 5. divisioonassa ja voittanut oman joukkueen maalikuninkuuden vuonna 1995.

Jäikö jotain sanomatta?
Keskustelua aiheesta voi jatkaa tämän sivuston keskustelupalstalla.

Tämä artikkeli on julkaistu Pihlajamäen lähiölehdessä 1/2008