Luonto ja viheralueet

Pihlajamäki on korkeille kallioille ja niiden välisiin laaksoihin rakennettu luonnon omia linjoja seuraava luonnonläheinen kaupunginosa. Se sijaitsee laajan Helsinkipuiston kupeessa ja Vantaanjoen läheisyydessä.

Kaupunki kallioilla

60-luvun Pihlajamäki rakennettiin pääosin kallioiselle, havupuuvaltaiselle alueelle, jonka jyrkät rinteet hahmottuvat selkeästi maisemassa. Kalliolaet kohoavat ympäröiviä laaksoalueita jopa 35 m korkeammalle.

Kapea murroslaakso jakaa selänteen kahtia. Rinteet, laaksot, laet, kurut ja kanjonit vuorottelevat, avokalliota on näkyvillä paljon, eheinä pintoina, porrasmaisina pahtoina ja pyöristyneinä ”valaanselkinä”. Luonnonkasvillisuus on runsasta ja puusto on havupuuvaltaista sekapuustoa. Mänty on kallioiden valtapuu, mutta seassa kasvaa usein myös pihlajaa.

Vaikka rakentamattomia alueita leimaa luonnonläheisyys, maastoa on muokattu paikoin voimakkaasti. Rikkoutunut maasto on muokattu loivasti kumpuilevaksi nurmipinnaksi. Istutettua kasvillisuutta on vähän ja sekin on selvästi alisteista luonnonkasvillisuudelle.

Viheralueita ja luontonähtävyyksiä

Pihlajamäen vierailluimpia luontokohteita ovat Rapakiventien varrella olevat hiidenkirnut, Aarnipata ja Rauninmalja. Arkkitehti Sulo Savolainen löysi ne vuosina 1993 ja 1994 tietöiden yhteydessä. Hiidenkirnut ovat Suomen vanhimmat, ja kirnuista suurempi on yksi suurimmista maastamme löydetyistä.

Hiidenkirnujen takana nousee historiallinen Aarnikanmäki juoksuhautoineen.  Aarnikanmäen juoksuhaudat ovat osa Helsingin ympärille ensimmäisen maailmansodan yhteydessä rakennettua linnoitusvyöhykettä. Aarnikanmäellä elää runsaasti eri hyönteislajeja, mm maamehiläisiä. Sen  viimeinen vanha omakotitalo, Säilän talo, purettiin vuonna 2003. Talon paikalla on nyt Ritva Harlen ympäristö- ja yhteisötaideteos Aarnivalkea. 

Kaunis sorsalampi lepää korkealla kallioiden välissä Vuolukivenpuistossa. Sorsalampea kutsuttiin ennen sen puhdistamista nimellä Mustasuo. Kun Pihlajamäkeä linnoitettiin, se oli hevosten juottopaikka. Sorsalammen vieressä on Kiillepuisto, joka kunnostettin 1960-luvun henkeen vuosina 2005–2006. Puistossa järjestettiin 2007 – 2018 suosittua Pihlajamäki goes Blues -festivaalia.

Koillisen moottoritien lähellä olevalta Porraskalliolta voi Viikin peltojen yli nähdä Vanhankaupunginlahdelle ja kaupungin keskustaan. Porraskallioiden alkuperäinen nimi oli Stallberget lähellä olleiden tsaarin hevostallien mukaan. Porraskallioiksi niitä alettiin kutsua, kun niistä 1930-luvulla oli hakattu katukiviä ja ne alkoivat muistuttaa portaita.

Monilta pihoilta ja mm. leikkipuisto Maasälvän alueelta löytyy Viipurin alueen rapakivestä muodostuneita suuria siirtolohkareita. Ne tunnistaa pyörökuvioinnista.

Pihlajamäen tärkeimmät lehdot ovat Rapakiventien ja Marmoritien välillä olevassa puistometsässä sekä moottoritien ja Pihlajiston välissä oleva tällä hetkellä uhanalainen lehtoalue, jossa kasvaa myös jalavia.