Pihlajamäen laajimmat yhtenäiset kalliot ovat Rapakiventien hiidenkirnujen yläpuoliset kalliot juoksuhautoineen, eli Aarnikanmäen kalliot, sekä Porraskalliot Pihlajamäentien ja Lahdenväylän välissä.

Vaikka nämä kalliot ovat karuja, ne silti ovat kasvistoltaan varsin monipuolisia. Viime vuosien äärimmäisen kuivat kesät ovat tappaneet suuren osan kallioiden männyistä, jotka olivat aiemmin selvinneet kallion kapeiden halkeamien varastoiman veden avulla. Jotkut katajat ovat myös kärsineet kuivuudesta.

Suopursuja ja poronjäkäliä

Porraskallioiden päällä oleva pieni kostea painanne on sentään säilyttänyt suopursunsa, lakkansa ja rahkasammaleensa, liekö kallion laella piilossa vettä varastoiva hiidenkirnu. Ainakin Porraskallioiden juurella Johtokiventien alkupäässä on yksi vähemmän tunnettu hiidenkirnu.

Porraskalliot on hyvin karu kasvupaikka, humusta tai hiekkaa ei siellä juurikaan ole. Jäkälät ja sammalet sekä vanhat männynkäkkärät luovat kallioiden yleisilmeen. Kallioilta löytyy vielä paikoin valko- ja harmaaporonjäkälää, okatorvijäkälää ja silotorvijäkälää, joskin kaikki ovat tallaukselle alttiita ja siksi niukkoja. Harmaahapsista kalliotierasammalta on siellä täällä suurina mättäinä.

Aarnikanmäen kallioilla on paikoitellen hiekkaa ja humusta kallion päällä, joten Rapakiventien puoleiselta lämpimältä rinteellä löytyy myös ketomaista kasvillisuutta. Keto-orvokki, kevätkynsimö, lituruoho ja kevättaskuruoho kukkivat tätä kirjoittaessani vapun jälkeen. Alkuperältään arvoituksellinen pölkkyruohokin on jo tunnistettavissa sinertävistä lehdistään.

Maisemia suurennuslasin läpi ja horisonttiin saakka

Pystyllä kalliopinnalla rehottaa lettumaisia kuhmujäkäliä ja maassa ryppyreunainen ruskonahkajäkälä. Erikoisuutena mainittakoon lasinsirpaleella kasvanut silokeltakarve, joka tosin kuvaamisen jälkeen tuli kerättyä pois. Sammalista ainakin harmosammal on kallioilla yleinen.

Kasvilajiston tarkempi selvittäminen jää odottamaan kesän edistymistä ja lähestyvää Helsinki-päivän luontoretkeä Pihlajamäessä. Jo pikaisten kävelyretkien perusteella on varmaa, että lajistosta ei retkellä ole pulaa.

Kallioilla retkeillessä kannattaa kasvikirjan lisäksi ottaa mukaan pieni kassi, johon voi kerätä lasinsiruja. Näin saamme upeat maisemakalliomme yhä viihtyisämpinä meidän kaikkien käyttöön.

Teksti ja kuva: Sampsa Lommi

Tämä artikkeli on ilmestynyt Pihlajamäen lähiölehdessä 2/2008