Kiillepuistossa ja Sorsalammen liepeillä on tänä keväänä nähty outoa vipinää. Hienot puistot ovat olleet poikkeuksellisen viihtyisiä paikkoja. Jotain siellä on tapahtunut, mutta mitä?
Marianne Huhtamäki ja Lahja Holopainen asuvat kumpikin Vuolukiventiellä ja nauttivat lähipuistoistaan. Mutta aina puistot eivät miellytä. Jostain syystä osa asukkaista viskoo roskia pitkin poikin ja ohi roskisten. Toiminnan naiset päättivät siirtyä sanoista tekoihin: heistä tuli Kiillepuiston ja Vuolukivenpuiston puistokummeja, vapaaehtoisia kotikontujensa puunaajia.
– Olimme jo mukana Roska päivässä -liikkeessä, mutta sen lisäksi halusimme löytää suoran yhteyden Pihlajamäestä vastaaviin kaupungin työntekijöihin, Marianne kertoo
Niinpä Marianne ja Lahja tekivät Hyvällä asialla -lupauksen ja saivat työvälineitä, puistokummien tunnukset sekä rakennusvirastosta yhteyshenkilön, jonka kanssa hoitelevat käytännön asioita. He voivat mm. ilmoittaa tälle täysistä roska-astioista ja saavat nopeasti vastauksia kysymyksiinsä.
Itsekästä puuhaa
Marianne ja Lahja muuntautuvat puistokummeiksi kerran-pari viikossa töiden jälkeen ja viikonloppuisin. Suojaliivit päälle, roskapihdit käteen, jätesäkki mukaan ja viuuuh – hiekka vain pöllyää, kun puistokummit syöksyvät paikalle. Supermiehet jäävät vauhdissa jalkoihin.
– Ihan itsekkäistä syistä me tätä tehdään: saa puuhata ulkona, tulee hoidettua kuntoa ja oma naapurusto tulee siistiksi. Ja jäljen näkee heti. Tämä on konkreettista työtä, jonka tuloksista nauttivat kaikki, Lahja perustelee.
– On hyvä ottaa vastuulleen vain sellainen alue, jonka siisteydestä jaksaa ja haluaa pitää huolta. Puistokummiudesta ei saa tulla taakkaa, sen pitää olla iloista puuhaa ja ulkoilua, Marianne jatkaa.
Vähemmän roskia, enemmän kauneutta
Mutta hetkinen, miksi Helsingin kaupunki ei siivoa roskia pois kaduilta ja puistoista? Eikö kaupunki voisi palkata lisää väkeä roskaajien perään ja siivoamaan näiden jälkiä?
– Toki roskia siivotaankin, ihan koko ajan. Mutta roskien keräämiseen käytetty aika on suoraan pois kaikelta siltä kauniilta, mihin resurssit voitaisiin suunnata, vapaaehtoismallin Helsinkiin ideoinut Elina Nummi rakennusvirastosta sanoo.
Elina Nummi korostaa, että vapaaehtoisten panos on iso apu kaupungille. Kaupunki myös kiittää vapaaehtoisiaan, ja tälle vuodelle on suunniteilla yhteinen kiitostilaisuus.
– Vapaaehtoiset eivät vain siisti katuja ja puistoja, he myös näyttävät hyvää esimerkkiä muille, toisin kuin roskaajat.
Kaduilla ja puistoissa asukkaiden ja kaupungin yhteistyöllä voi edistää viihtyisyyttä. Mutta entäpä esimerkiksi ostoskeskusten epäsiivo, sekin puhututtaa asukkaita?
– Myös yritykset voivat tulla mukaan hyvälle asialle ja tehdä yhteistyötä kaupungin ja asukkaiden kanssa. Ja asukkaat voivat muutakin kuin siivota: Kallion Karhupuistossa on aktiivinen porukka hoitanut Helsingin suurinta kesäkukkaryhmää jo toistakymmentä vuotta, Nummi mainostaa.
Hyvä kasvaa
Vapaaehtoisten lukumäärä on Helsingissä kovassa kasvussa, nyt heitä on jo yli 200. Keväisiin siivoustalkoisiin osallistuu noin 30 000 henkeä.
Pihlajamäki-Seura järjesti 10.5. Pihlajamäen siivoustalkoiden yhteydessä puistokummikahvilan, jossa tehtiin peräti 14 siivouslupausta. Puistokummeja syntyi Kiillepuiston ja Vuolukivenpuiston lisäksi mm. Liusketielle, Aarnikanmäelle, Rapakivenkujalle, Aarnivalkealle, Maasälvänpuistoon ja Gneissipolulle. Myös ostari kiinnosti kummikohteena.
Pihlajamäen puistokummikahvilasta on tulossa jokavuotinen perinne äitienpäivän aattona järjestettävien siivoustalkoiden yhteyteen. Ensin kotikontu siistiksi ja sitten kahville parantamaan Pihlistä hyvässä seurassa.
– Ja lopultahan me mennään siivoustalkoisiin enää vain kahville, Lahja nauraa.
Teksti ja kuvat: Päivi Seikkula
Tämä artikkeli on julkaistu Pihlajamäen lähiölehdessä 2/2008