Kirjastosta luopumista perusteltiin sillä, että kaupungin ei kannata ylläpitää kahta näin lähellä toisiaan olevaa kirjastoa. Kaupungin kannalta Pihlajamäen kirjaston lopettaminen oli kannattavaa ja Viikin kirjaston käyntitilastojen mukaan asiakasmäärä ja lainaukset lisääntyivät kirjaston siirtyessä Viikkiin. Myös muut lähialueen kirjastot (Malmi ja Pukinmäki) hyötyivät siitä, kun Pihlajamäen kirjaston käyttäjiä siirtyi niiden käyttäjiksi.
Suurimpia häviäjiä kirjaston siirtymisen yhteydessä olivat pihlajamäkiset lapsiperheet ja vanhukset. Ennen kirjaston siirtoa vanhemmat saattoivat hakea sieltä lukemista lapsille ostoskeskuksessa käynnin yhteydessä. Koululaiset menivät kirjastoon koulun jälkeen ja nuorisokin viihtyi siellä niin, että heille täytyi aina välillä antaa jopa sisääntulorajoituksia. Vanhukset lukivat kirjastossa päivän lehdet.
Suurin menettäjä lienee olleen alueen koulut. Ennen ne saivat oppilaita, joille oli luettu säännöllisesti lapsesta asti. Oppilaat olivat tottuneet käymään säännöllisesti kirjastossa.
Jos meidän perhe edustaisi kirjaston käyttöä ennen ja jälkeen kymmenen vuotta sitten tapahtunutta muuttoa, sormituntumalla voisin arvioida, että perheestämme käytiin vanhassa kirjastossa enemmän kuukaudessa kuin uudessa vuoden aikana. Yleensäkin Pihlajamäen kirjaston lainaustilastot olivat tuolloin kaupungin huippuluokkaa.
Mitkä ovat sitten uuden järjestelmän suurimmat ongelmat tällä hetkellä? Viikin kirjastolla ei ole kunnollista pysäköintitilaa kirjastossa käyville. Sinne ei voi poiketa ohimenomatkalla. Se ei ole lähellä kouluja ja sinne on mentävä tarkoituksella. Prisman kauppakeskuksen perustaminen on antanut suuremman mahdollisuuden käyttää kirjastoa, mutta matka tien toiselle puolelle on useimmille vieläkin liian pitkä.
Viikin kirjasto pyrkii kuitenkin palvelemaan asiakkaitaan. Myös perjantain aukioloaikaa on pidennetty.
Teksti: Aune Greggas
Tämä artikkeli on ilmestynyt Pihlajamäen lähiölehdessä 2/2009