Rekkulasta raikaa

259

Tämän lähiölehden toimitussihteeri on innokas palstaviljelijä. Ilmeisesti viime vuoden palstasato oli tosi hyvä, kun siitä vielä näin talven tuiskeessa riittää millimetrejä meille Rekkulan rekuillekin.

Rakennusvirasto täytti viime kesänä parikin palvelusväkemme harrasta toivetta: Ensin Maasälvän koirapuistosta, eli Rekkulasta, kaadetiin puita ja sinne saatiin ihan vaan pyytämällä sellainen hieno pöytä-penkki-yhdistelmä, joka koirain vinkkelistä näyttää ihan hirsimökiltä. Onhan se hianoo ja meidänkin etumme mukaista, että henkilökunta viihtyy Rekkulassa. 

Mut niiden uudet toiveet on alkanu kuulostaa vähä huolestuttavilta. Pitäis saada grilli- & sadekatos, jääkaappi, vesipiste, bajamaja ja koiravapaa lounge stereoineen henkilökunnan käyttöön. Toivottavasti viraston väki pysyy lujana näiden vaatimusten edessä. Tuollaisten luontaisetujen myötä henkilökunta alkaa viihtyä Rekkulassa niin hyvin, että jättää meidät koirat kotiin!

Palvelusväki on ollut muutenkin aktiivista. Metsureiden jäljet siivottiin Rekkulassa talkoilla, mutta kolmannen kivituhkakasan kohdalla voimat loppuivat kesken. Jee! Me saatiin kukkula! Loppukesällä iltojen pimetessä oli oikein tunnelmallista ja romanttista, kun Rekkulaa ympäröivistä valoista oli suurin osa rikki. Ikäväksemme ne korjattiin, kun henkilökunta niistä porukalla pommitti Helsingin Energiaa. 

Suuret mutapainikarnevaalit Rekkulassa ovat olleet oikein rapariemukkaat ja kestäneet monta kuukautta. Välillä on käyty uimassa futiskuplan viereisessä Kuplapuistossa. Siellähän on sellainen pitkä ja syvä uimarata, johon sikäläisten vakirekkujen henkilökunta talkosi kesällä oikein hyvän hiekkapohjan. 

Näin pikkupakkasten tullen siellä onnistuu myös avantouinti. Et sikäli me koirat ollaan paremmassa asemassa kuin ihmispihlajamäkeläiset, jotka ovat kinunneet kaupungilta uimahallia jo ainakin 35 vuotta!

Kuplapuiston suosittuun viihdeuimalaan ilmeisesti pyrki myös se yks mäyräköira, joka viime syksynä onnistui karkaamaan täältä meidän Rekkulan pienten puolen verkkoaidan alta. Se ehti kirmaamaan vallan hiidenkirnuille saakka. Onneksi se löysi tiensä takaisin; karseita juttuja on mäyräkoiran raadoista kuultu. Miten niille just aina käykin niin köpelösti? 

Rakennusvirastosta ei osattu vielä sanoa, millaisiin Rekkulan korjauksiin rahat riittävät, mutta meidän mielestä mutapaini ja uiminen on just nastaa eikä koiranreikien tukkimisellakaan ole mitään kiirettä. Sehän on sitä paitsi nykyaikaa, langaton verkko.

Yks juttu meitä harmittaa: Pihlajamäkeen on rakennettu taas yhdet koiraepäystävälliset portaat, ne Kiillekuja 3:n ja 4:n välistä Pihlajistoon laskeutuvat. Rautaritilät sattuu tassuihin eikä porrasviertäkään pääse kulkemaan! Hau!

Lisää Rekkulajuttuja "Ansa & Tauno – eletään kuin elokuvissa"  -blogisssa, osoitteessa http://taunoansa.blogspot.com

Tämä artikkeli on julkaistu Pihlajamäen lähiölehdessä 1/2008.