Puistokummius on lyönyt hyvin läpi Pihlajamäessä. Enää ei herätä suurta hämmästystä jos ja kun rivipihlajamäkeläinen pitää silmällä lempipuistoaan, mahdollisesti osallistuu istutusten hoitoon tai ilmoittelee rakennusviraston yhteyshenkilölle kaatuneista puista. Toki joku saattaa vielä tokaista moisen kuuluvan yksin ja ainoastaan kaupungille, mutta enemmistö taitaa jo nähdä puistokummin touhut hyvässä valossa.
Mutta kun rivikansalainen vapaaehtoishengessä innostuu huolehtimaan hoitoa kaipaavasta ostoskeskuksen kukkapenkistä, hämmästyksen huokailijoita riittää. Nyt yhteisen hyvän eteen tehty hoitelu nähdään hyväksikäyttönä, joka ikävästi hyödyttää yrittäjiä. Ostoskeskus kun on yksityistä, ei kaupungin omaisuutta.
Ryhdyin tänä kesänä – yhteisymmärryksessä yrittäjäyhdistyksen kanssa ja yrittäjien avuksi -kitkemään ja kastelemaan S-marketin ja apteekin takaista kukkapenkkiä. Jo viime kesänä huomasin, että se kaipaa hoitoa. En ottanut ostaria epäviralliseksi puistokummikohteekseni kasvattaakseni yrittäjien tuloja. Syynä oli itsekkyys: kauniit kukat ilahduttavat minua.
Kesän edetessä huomasin, että kitketty ja satunnaisista tihutöistä siivottu kukkapenkki ilostutti myös muita. Kiva, että joku huolehtii näistä kukista, kuului monesta suusta. Sanat paljastavat ajatuksen, että ostarin kesäkukkien hoidossa on terästämisen varaa.
Pihlajamäen kotisivujen keskustelupalstalla on moni arvellut, että yritykset hyötyisivät ostoskeskuksen siistiytymisestä. Viihtyvyyden lisääntyminen varmasti onkin yrittäjien intresseissä. Voi tietysti myös olla, että kauppa käy rehottavista kukkapenkeistä tai törkyisistä roskiksista huolimatta.
Varmaa kuitenkin on, että viihtyisää ostoskeskusta arvostetaan. Sen eteen kannattaa jatkossakin tehdä töitä – myös vapaaehtoispohjalta.
Teksti:Tanja Railo
Kuva: Riitta Sivonen
Tämä artikkeli on julkaistu Pihlajamäen lähiölehdessä 3/2008